Kare Eskola
Yle
Kauan sitten 80-luvun lopulla periodi-intoilu oli uutta ja ihmeellistä, ja vankan kuoroperinteen pohjalta Britanniassa sikisi vanhaan musiikkiin keskittyneitä lauluyhtyeitä, sellaisia kuin Hilliard Ensemble, Tallis Scholars - ja Orlando Consort. Viimeksi mainittu on juuri tehnyt uuden levyn, joka osoittaa, että muutos seniorikuoroksi on alkanut, kuten muillakin ikätovereilla.
Levyuutuus palaa Orlando Consortin osaamisen ytimeen eli keskiaikaiseen englantilaiseen polyfoniaan. Materiaali on kolmiäänistä, joten yhtyeen neljästä miehestä yksi huilaa vuorollaan. Vähistäkin äänistä punoutuu silti monimutkaista musiikkia - harmonisesti outoa, rakenteeltaan hämmentävää ja erittäin arkaa esittää.
Varhaisen polyfonian viehätys perustuu ainakin minun korvissani siihen, että vieraantuneen tuntuisesti polveileva musiikki esitetään rikkeettömällä intonaatiolla ja taivaallisen kirkkaalla äänenmuodostuksella, mistä syntyy ihastuttava ristivalotus. Nykymuotoinen Orlando Consort ei aivan yllä tähän ideaaliini. Yhtye käyttää väliäänissä ja hitaissa cantus firmuksissa yllättävän paljon vibratoa, mikä haittaa puhtauden ja keveyden vaikutelmaa. Kontratenorin kuvioinnit eivät myöskään kellu riittävän aineettomasti, ja kaikkiaan soinnissa on aavistuksen ukkoutunut sävy.
Orlando Consort kuulostaa edelleen pääasiassa nautittavalta ja levytyskelpoiselta, toisin kuin loppuun kuluneet Hilliard Ensemble ja Anonymous4. Silti tuntuu, että aika on ajanut ohi yhtyeestä, johtuen lähinnä sen tyylistä ja ohjelmistovalinnoista. 80-luvulla varhaisen polyfonian levyttäminen riitti itsessään, mutta 2010-luku tarvitsee ohjelmistoon uuden tulokulman, jota Orlando Consortilla ei ole tarjota. Muutos seniorikuoroksi voi alkaa muualtakin kuin äänestä.
"Beneath the northern star", englantilaista polyfoniaa 1270-1430. - The Orlando Consort. (Hyperion, CDA68132)
Kuuntele Uudet levyt 17.2.2017, toimittajana Kare Eskola.
