Hyppää pääsisältöön

Paleface: "Kun välillä vähän särkyy, voi olla vasta ehjä"

Kuvassa Paleface eli Karri Miettinen.
Kuvassa Paleface eli Karri Miettinen. Kuva: Yle / Jouko Salokorpi Paleface,Kirjojen Suomi,pilkun jälkeen

Paleface kokee, että musiikki on vahva keino vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin.

Teksti: Maisa Sutinen
Kirjoittaja opiskelee luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa

– Yhteiskunta tarvitsee vastavirtaan kulkijoita, niitä jotka ottavat kantaa epäkohtiin. Taiteilijoita, jotka aistivat yhteiskunnan tilaa ja muutosta herkin tuntosarvin, pohtii Paleface eli Karri Miettinen, joka tunnetaan yhteiskunnallisesti kantaaottavasta hip hopistaan. Miettinen vaihtaa asentoa työhuoneensa sohvalla, miettii hetken ja jatkaa:

– Siis niitä, jotka lähtevät pelleasuissa osoittamaan mieltänsä maahanmuuttovastaisia katupartioita vastaan tai arvostelevat hallituspolitiikan talouselämävetoisuutta ja siitä aiheutuvaa kasvavaa eriarvoistumista.

Hän pitää mielenvikaisina pikemminkin niitä, jotka eivät näe yhteiskunnan epätasa-arvoisuutta kuin niitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa vallitsevia normeja. Maailma tarvitsee kipeästi pientä oikuttelua, ihmisiä, jotka asettuvat systeemin ulkopuolelle ja murtavat ajatusta siitä, että olisi jokin stereotyyppinen normaali.

– Näin sairaaseen yhteiskuntaan sopeutumista ei voida pitää ainakaan minään osoituksena mielenterveydestä, Miettinen kärjistää siteeraten intialaissyntyistä filosofi Jiddu Krishnamurtia.

Sairaus jätti vahvan muistijäljen poikkeavuudesta ja elämän oikullisuudesta.

Ymmärrykseen ja valtavirrasta poikkeavaan katsontakantaan tarvitaan Miettisen mukaan yleensä henkilökohtainen kokemus erilaisuudesta:

– Jos elämä on kohdellut liian silkkihansikkain, ihmiseltä puuttuu jotain olennaista kokemuspohjasta. Kun välillä vähän särkyy, niin voi olla vasta ehjä.

Ollessaan viidennellä luokalla Miettinen sairastui Guillain-Barrén syndroomaan. Kyseessä on ääreishermostoa vaurioittava, väliaikaisen halvaustilan aiheuttava autoimmuunisairaus. Hän joutui olemaan useita kuukausia pyörätuolissa ja poissa kouluopetuksesta. Sairaus jätti vahvan muistijäljen poikkeavuudesta ja elämän oikullisuudesta.

– Lisäksi mulla on huulihalkio ja karsastus.

Kokemukset auttoivat hahmottamaan elämää hieman poikkeavasta näkökulmasta ja kehittivät osaltaan Miettisen taiteesta vahvasti esiin nousevaa oikeudentuntoa. Hän kokee sosiaalisen omatuntonsa nousevan myös lapsuuden perheestään. Vanhemmat opettivat perushyveistä.

– Kun joku kaatuu, hänet autetaan ylös, Miettinen tiivistää.

Kun kuulin 1980-luvun puolivälissä ensimmäisen kerran englanninkielistä rap-musiikkia, ymmärsin heti mistä siinä oli kysymys.

Innostus riimittelyyn ja sanoilla leikkimiseen syntyi jo lapsuudessa. Perheessä laulettiin paljon ja ukin ja isän kanssa iskettiin läppää. Toisin kuin sisaruksensa Miettinen ei kuitenkaan ollut musiikkiluokalla.

– Lapsena kiinnosti enemmän piirtäminen ja lukeminen, Miettinen sanoo ja lisää kuitenkin olleensa jo pienestä pitäen viehättynyt kielestä. Lisäksi hän oli englanninkielisessä leikkikoulussa.

– Kun kuulin 1980-luvun puolivälissä ensimmäisen kerran englanninkielistä rap-musiikkia, ymmärsin heti mistä siinä oli kysymys.

Miettinen toteaakin hypänneensä Mauri Kunnaksesta suoraan Chuck D:hen. Chuck D on hip hop -yhtye Public Enemyn jäsen ja yksi Miettisen musiikillisista esikuvista. Rapin kautta hän kertoo saaneensa kosketuksen yhteiskuntakriittiseen ajatteluun ja vastavirtakulttuuriin. Hän kokee jatkavansa vuosituhansista perinnettä tuottamalla riimitettyä puhetta ja tarkastelemalla kriittisesti vallitsevia olosuhteita.

Rap-musiikissa pääosassa ovatkin sanoitukset ja rytmi. Miettisen mukaan kappaleiden lyriikat ovat hyviä silloin, kun ne käsittelevät oikeita asioita ja edistävät oikeudenmukaisuutta sekä kyseenalaistamisen kulttuuria.

Mull' on lupa kävellä kadulla / mull’ on lupa haluta muutosta

Miettinen on tehnyt ihmisoikeustyötä yhdessä Amnestyn ja Yk:n kanssa. Hän toteaa, että sananvapaus ei ole sitä, että saa sanoa mitä huvittaa ja kieltää esimerkiksi holokaustin. Se on sitä, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä loukkaamatta muiden ihmisoikeuksia. Ne ovat universaaleja ja määritellään laissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Ihmisoikeudet eivät olekaan mielipidekysymys, artisti muistuttaa.

Hän nostaa sananvapauteen liittyen tuotannostaan esiin Luova tuho -albumillaan (2014) ilmestyneen Mul on lupa -kappaleen:

”täss ois pyssynpiippuihinne päivänkakkaroita / sillä voimalla ku voimalla on aina vastavoima /valtaapitävill' on kytät kaduil käsikassaroina /takavarikoimas lippukeppejämme astaloina, poika /… mull' on lupa kävellä kadulla/ ainakin vielä / mull' on lupa haluta muutosta / lupa osottaa mieltä / mull' on lupa vaatia parempaa / antakaa tietä / mull' on lupa heiluttaa lippua / olla jotakin mieltä”

Miettisen mukaan negatiivisistakin kehityskuluista nousee esiin hyvää, kun ihmiset yhdistävät voimansa vastustaakseen ihmisoikeuksia loukkaavaa toimintaa. Hän havainnollistaa asiaa Donald Trumpilla. Vihapuheella itsensä koko läntisen maailman johtohahmoksi nostaneen miehen valtaannousua seurasivat satojatuhansia ihmisiä yhteen keränneet vastamielenosoitukset, Women’s marchit.

Miettisen tunnetuin kappale on vuonna 2010 artistin ensimmäisellä suomenkielisellä albumilla julkaistu Helsinki Shangri-La. Hän näkee nyt vuoden 2007 ”pikkujytkyn” jälkeen tehdyssä kappaleessaan tiettyä profeetallisuutta:
”Maamme maahanmuuttopolitiikka kusee omaan nilkkaan / jos Timo Soinin traumat takaa äänestyksen vilkkaan / hurahuhhahhei, oikeistopopulistit / Halme, Halla-Aho, Jörg Haider, Ku Klux Klan."

Kappaletta tehdessään hänellä ei ollut aavistustakaan, että joku oikeasti heiluisi kahdeksan vuoden kuluttua Ku Klux Klan -asussa vastaanottokeskuksen ulkopuolella.

Esitettyään kappaleen ensimmäisen kerran tapahtuneen jälkeen hänen henkensä salpautui. Vasta säkeistön laulettuaan hän ymmärsi, mitä lyriikoissa sanottiin. Miettinen pohtii hetken ja jatkaa:

– Eihän me voida irtisanoutua monikulttuurisuudesta tai yhteisvastuusta, käpertyä kuin siilit kerälle ja sulkea maailma ulkopuolelle.

Hän peräänkuuluttaa yhteisvastuullisuutta ja kokemusta ykseydestä. Sellaista tunnetta, jonka astronautit ovat kuvanneet kokeneensa, kun he näkivät maapallon avaruudesta käsin: todellisen ymmärryksen siitä, että täällä me kaikki ollaan, yhdessä, samalla maapallolla.

Paleface eli Karri Miettinen

Miettinen teki jo 1980-luvun lopussa rap-äänitteitä yhdessä kavereidensa kanssa, mutta ei osannut tuolloin kuvitella, että tulisi joskus tienaamaan sillä. Rap ja hip hop -kulttuuri olivat vielä tuohon aikaan Suomessa marginaalissa ja vasta 1990-luvun loppupuolella rap-musiikista tuli valtavirtamusiikkia, ensin Ruotsissa ja sitten Suomessa.

Miettinen sai levytyssopimuksen ja oli eturivissä edistämässä rap-musiikin läpimurtoa Suomen musiikkimarkkinoille. Hän aloitti uransa englanninkielisellä tuotannolla ja siirtyi suomenkieliseen 2000-luvun edetessä. Miettinen kertoo tuoneensa suomenkieliseen rappiin perinteisiä suomalaisia musiikkivaikutteita. Vuonna 2016 Miettinen sai Suomen kulttuurirahaston palkinnon vuoden runonlausujana. Esikoisalbumi Pale Ontologist julkaistiin vuonna 2001.

Teksti: Maisa Sutinen

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

Kirjojen Suomi