Hyppää pääsisältöön

Lyömäsoittaja Jerry Piipponen: "Minusta tulee isona onnellinen ja orkesterimuusikko."

Lyömäsoittaja Jerry Piipponen.
Lyömäsoittaja Jerry Piipponen. Kuva: Yle/Laila Kangas jerry piipponen

"Bartókin musiikissa on sopivasti tarttumapintaa, rosoa ja paljon oivallettavaa", kertoo lyömäsoittaja Jerry Piipponen. Takana ovat kouluvuodet Lahdessa ja eri instrumenttiopinnot Päijät-Hämeen konservatoriossa, kunnes lyömäsoittimet tulivat kuvioihin vuonna 2003. New Yorkissa Manhattan School of Musicissa vietetyn vuoden jälkeen Jerry opiskelee nyt toista maisterivuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Jerry Piipponen, syntynyt Tampereella vuonna 1989.

Elämäni kolme ensimmäistä vuotta kuluivat Tampereella. Seuraavat 19 vuotta asuin Lahdessa, josta muutin opintojen perässä Helsinkiin vuonna 2011. Viime lukuvuoden asuin New Yorkissa.

Musiikkiopinnot?

Musiikki on ollut jollain tavalla läsnä elämäni ensimmäisistä kuukausista lähtien. Lukion aikana harrastuksesta alkoi vähitellen tulla suurempi osa arkea, ja varusmiessoittokunnassa vietetyn vuoden jälkeen päätin kokeilla, minne asti pääsisin kokopäiväisellä harjoittelurutiinilla.

Musiikkiharrastukseni alkoi neljän kuukauden ikäisenä musiikkileikkikoulussa.

Peruskoulun ja lukion kävin Lahden musiikkiluokilla: ala-aste Lotilan koulussa, yläaste Tiirismaan peruskoulussa ja ylioppilastutkintoni sain lopulta Tiirismaan lukiosta.

Ensimmäisten kouluvuosieni aikana soitin kitaraa ja kokeilin useampiakin soittimia Päijät-Hämeen konservatoriossa. Ensimmäisenä minulle suositeltiin kornettia, mutta pian se vaihtui käyrätorveen, jonka opiskelun aloitin vuonna 1999. Käyrätorvi ei kuitenkaan ollut tuolloin varsinainen toivesoittimeni, ja pääsin lopulta vaihtamaan lyömäsoittimiin vuonna 2003.

Ylioppilastutkinnon jälkeen jatkoin toisen asteen opintoja Päijät-Hämeen konservatoriolla, josta suuntasin valmistuttuani Helsinkiin. Sibelius-Akatemiaan hain vielä vauhtia Metropoliasta, jossa opiskelin vuoden lyömäsoitinpedagogiikkaa. Opinnot Sibelius-Akatemiassa aloitin vuonna 2012.

Vaihto-opintoja suoritin New Yorkissa Manhattan School of Musicissa.

Kuka vaikutti siihen että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?

Musiikkileikkikoulun ja musiikkiluokkien aloittamisesta kunnia kuuluu äidilleni. Musiikista tuli jatkumo, joka on näin jälkeenpäin tarkasteltuna edennyt varsin luontevasti elämäntilanteesta toiseen.

Lukion jälkeen uravaihtoehtoja oli vielä useampia, enkä pitänyt musiikkia mitenkään itsestään selvänä vaihtoehtona. Hain Päijät-Hämeen konservatorion toisen asteen opintoihin hieman sattumalta, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen vakuutuin siitä, että olin oikeassa paikassa.

Onko perheessäsi muusikoita tai musiikin harrastajia?

Isäni soitti nuorena nelisen vuotta klarinettia konservatoriossa. Musiikkiharrastus on säilynyt hänellä omatoimisena rumpujen, pianon ja kitaran opiskeluna. Vanhin pikkusiskoistani opiskelee varhaisiän musiikkikasvattajaksi pääinstrumenttinaan huilu. Muut sisarukseni soittavat lähinnä omaksi ilokseen.

Mitä kaikkia soittimia soitat?

Lyömäsoittajalle melkoisen tiukka kysymys. Keskeisimpiä soittimia ovat patarummut, pikkurumpu, kellopeli, xylofoni, vibrafoni, marimba, triangeli, tamburiini, symbaalit ja bassorumpu. Olen opiskellut klassisten lyömäsoittimien lisäksi rumpusettiä sivuaineena.

Erikoisemmista soittimista tulee ensimmäisenä mieleen saha, jonka kanssa hikoilin toissa kesänä valmistautuessani Leif Segerstamin 257. sinfonian kantaesitykseen.

Kansallisoopperan Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethissa olen saanut nautiskella väreilevästä flexatone-soolosta ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa olen päässyt tulkitsemaan muun muassa kettinkejä ja waterphonea.

Muutama vuosi sitten olin mukana soittamassa Daviesin Eight Songs for a Mad Kingia, jonka lyömäsoitinstemma pitää sisällään valtavasti soittimia lintupilleistä dulcimeriin ja didgeridoohon.

Tärkeimmät opettajat?

Pitkäaikaisin opettajani on ollut Sami Tervonen, jonka kanssa aloitin lyömäsoitinopinnot Päijät-Hämeen konservatoriossa.

Metropoliassa opiskelin vuoden Antti Rislakin kanssa ja jatkoimme seuraavana vuonna Sibelius-Akatemiassa. Antin lisäksi minua ovat Sibelius-Akatemiassa opettaneet Pasi Suomalainen, Samuli Viitanen, Kazutaka Morita, Tim Ferchen ja Markus Ketola.

Vaihtovuoden aikana Manhattan School of Musicissa minua opettivat Christopher Lamb, She-e Wu ja Duncan Patton.

Lyömäsoittaja Jerry Piipponen soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 15.2.2017.
Lyömäsoittaja Jerry Piipponen soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 15.2.2017. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen jerry piipponen

Häämöttääkö valmistuminen?

Vaihtovuoteni laskettiin ensimmäiseksi maisterivuodekseni. Nyt siis käynnissä maisterivaiheen toinen vuosi ja mahdollisuus valmistumiseen olisi ensi syksynä. Pedagogisiin opintoihin syventyminen saattaa tosin vaatia vielä puoli vuotta lisää.

Lempisäveltäjä & teos?

Béla Bartók on pysynyt kuuntelussa pitkään. Hänen musiikissaan on sopivasti tarttumapintaa, rosoa ja paljon oivallettavaa. Hän liikkuu taitavasti erilaisten karaktäärien välillä, ja osaa antaa erilaisille ideoille niiden vaatiman tilan ja ajan. Hänen estetiikastaan pidän kovasti.

Jos minun pitäisi valita jokin Bartókin teoksista, olisi se Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle.

Itselleni merkittävämpänä teoksena pidän kuitenkin Stravinskyn Petruškaa. Petruškan ääreen palaan usein sen aikaansaamien tunnelmien vuoksi. Värikylläistä musiikkia, joka saa minut hykertelemään.

Šostakovitšin 5. sinfonia teki eräästä lukion ensimmäisen vuoden koulumatkasta erityisen. Hyvin pian Šostakovitšin jälkeen innostuin Stravinskysta, jonka baletit koukuttivat heti. Stravinsky johdatti minut myös tutustumaan Bartókin musiikkiin.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Pidän musiikista, joka tarjoaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla jotain mihin tarttua. Ensikuuntelulla tapahtunut oivallus houkuttelee kuuntelemaan teoksen uudestaan. Useidenkin kuuntelukertojen jälkeen hyvä musiikki osaa yllättää ja nostaa itsestään jotain uutta esille. Musiikin kauneus, nokkeluus ja ennustamattomuus viehättävät.

Idolisi - tai taiteilija, jonka esitykset ja tulkinnat ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen?

Olen laiska painamaan ihmisten nimiä mieleeni. En ole varsinaisesti ihaillut ketään yksittäistä soittajaa, mutta monista soittajista löydän jatkuvasti ihailun arvoisia piirteitä.

New Yorkissa vietetyn vuoden aikana Christopher Lamb teki minuun suuren vaikutuksen. Pääsin kuulemaan hänen soittoaan New Yorkin filharmonikoiden harjoituksissa ja konserteissa, sekä meidän soitto- ja luokkatunneilla Manhattan School of Musicissa. Lambin soitto on luonnollista, vakuuttavaa ja ilmeikästä. Hän kykenee poimimaan todella pieniä yksityiskohtia, mutta silti kannattelemaan suuria linjoja äärimmäisellä selkeydellä.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä ja inspiroiva?

Lahden kesät, Pikku-Vesijärven puisto ja Vesijärven satama-alueen aallonmurtajat.

New Yorkissa Keskuspuistosta muodostui vuoden aikana ehkä se kaikkein tärkein paikka.

Lisäksi ensimmäisiltä viikoilta jäi mieleeni erityisesti Williamsburgin silta. Olin pyöräillen tutustumassa kaupunkiin ja laskettelin ensimmäistä kertaa siltaa alas. Sillan eri tasoilla kulkee autoja ja metroja eri suuntiin, ja niiden valot välkkyivät tiheään sillan rakenteiden välistä. Koko matkan vieressä laski kaveri tummissa aurinkolaseissa ja neonvärein valaistulla skeittilaudalla. Vähitellen koko saattue sukelsi pilvenpiirtäjien keskelle. Oli hieman epätodellinen olo.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Vitsikkäästi voisin todeta, että tuo menee hieman kausittain: arki, joulupäivä, arki ja juhannuspäivä. Totta puhuen toivon, että jatkuvaksi perinteeksi muodostuu nyt muutamana kesänä toteutunut vaellusviikko tyttöystäväni kanssa, sekä kaveriporukan laskettelureissu talvisin.

Mikä sinusta tulee isona?

Onnellinen ja orkesterimuusikko.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Tällä hetkellä en ole varsinaisesti ajatellut muita vaihtoehtoja, mutta ylioppilastutkinnon jälkeen pohdin hetken jopa vakavissani teoreettisen filosofian ja neuropsykologian opintoja.

Entä muuta?

Torstaina 16.2. klo 19.00 kuullaan minun ja Kaisa Kortelaisen suunnittelema konserttikokonaisuus Camerata-salissa. Transformations-nimeä kantavaa esitystä on nyt suunniteltu viime keväästä asti ja konserttiohjelma on rakennettu huilun ja lyömäsoittimien ympärille. Nykymusiikista koostuvassa konsertissa tarkastelemme kuulo- ja näköaistin, luonnollisen ja keinotekoisen, sekä kokemuksen jakajan ja vastaanottajan välisiä suhteita.

Musiikkiesitys videolla on 5. osa Moss Garden of the Saiho-ji Kaija Saariahon sarjasta Six Japanese Gardens. Toimittajina Inari Tilli ja Ville Komppa. Ohjaus Teemu Holttinen.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.

  • Sibeliuksen viulukonserton pianoreduktion väärinymmärrys

    Levyarvostelu

    Sibeliuksen viulukonsertto lienee viehättänyt Fritz Kreisleria, mutta samalla tuo vanhan ajan viiksekäs viuluviikari tunnusti tosiasiat. Orkesterin kanssa pääsee soittamaan harvoin kun taas pianisteja on kaikkialla, joten parasta laatia konsertosta reduktio viululle ja pianolle. Ja väliäkö sillä, että sellaisen oli Sibelius jo tehnyt - pätevänä pianistina Kreisler tiesi mitä halusi. Janit Lehtonen ja Aarrevaara ovat nyt levyttäneet Kreislerin reduktion, mutta minulle jää olo, etteivät he lainkaan ymmärrä Kreislerin aivoituksia.