Hyppää pääsisältöön

Peer Gyntin riehakas matka hulluuteen ja takaisin

Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.
Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,tuula viitaniemi

Ryhmäteatterin Peer Gynt toi mieleen nuoruusvuodet. En toki tullut karkotetuksi kotikylästäni, en rietastellut peikkojen kanssa tai huikennellut miljonäärinä jahdillani, enkä varsinkaan tullut kruunatuksi keisariksi hullujenhuoneessa.

Mutta Peerin epämääräinen, vellova sisin tuntui tutulta. Kuvitelma omasta ällistyttävästä erityisyydestä. Klassinen omnipotenssifantasia, kaikkivoipaisuuskuvitelma. Ja siihen yhdistettynä muutama muu nuoruuden peruselementti: sietämätön epävarmuus sekä impulsiivinen, intensiivinen tahto ja tunne. Epätoivoinen jano tulla suureksi – tai pikemminkin halu näyttää oma vielä piileksivä suuruus muille.

Näistä kiihkeistä, sekavista palikoista on Peer Gyntin sielu koostettu. Sillä erotuksella, että hän ei kypsy eikä seesty, ei ainakaan ennen viimeistä vanhuutta.

Ryhmäteatterin näytelmästä kuva, jossa kuvan taka-alalla Santtu Karvonen ja Aarni Kivinen, edessä Laura
Ryhmäteatterin näytelmästä kuva, jossa kuvan taka-alalla Santtu Karvonen ja Aarni Kivinen, edessä Laura Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,kritiikki,tuula viitaniemi
Totta on se, mitä tekee milloinkin mieli todeksi väittää.

Juha Kukkosen ohjaamassa tulkinnassa Peer Gyntiä näyttelee kaikkensa likoon laittava Santtu Karvonen. Hänen Peerinsä on suorastaan uhmaikäinen tunne-elämältään. Kaikki mulle heti nyt! Peerin joustava totuuskäsitys on sekin kuin nelivuotiaalla. Totta on se, mitä tekee milloinkin mieli todeksi väittää.

Kukkonen on sovittanut Henrik Ibsenin 150 vuotta sitten julkaiseman draaman osin uusiksi. Sovituksessa nykyaika kohtaa menneen. Pohjana on Otto Mannisen suomennos vuodelta 1911. Kukkonen on kirjoittanut sekaan koko liudan uusia riimejä, nykyelämän heittoja, jotka toimivat hilpeästi ja luontevasti vanhan tekstin seassa.

Haastattelin Kukkosta pari päivää ennen ensi-iltaa, ja hän kertoi hämmästyneensä, miten paljon huumoria Mannisen käännös jo itsessään toi mukaan näytelmään.

Tämä Peer Gynt onkin ensisijaisesti hauska, vauhdikas ja maaginen seikkailu.

Vakavat asiat ovat läsnä, mutta jäävät katsomiskokemuksessa ainakin minulla taaemmaksi, vasta kotimatkalla pohdittaviksi. Ehkä olisin kaivannut ehtaa syvää synkkyyttä jopa hitusen lisää? Toinen pikkuinen miinus: minun makuuni puhuminen on turhan usein huutamista.

Kuvassa edessä Santtu Karvonen ja Laura Halonen, takana Ville Mäkinen, Aarni Kivinen ja Robin Svartström. Kuva Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.
Kuvassa edessä Santtu Karvonen ja Laura Halonen, takana Ville Mäkinen, Aarni Kivinen ja Robin Svartström. Kuva Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,tuula viitaniemi
Loppu on kirjoitettu ovelasti uusiksi.

Esityksen on lavastanut Janne Siltavuori. Steampunk-henkisten ruosteisten rautaseinien keskellä tuntuu kuin olisi Suomenlinnassa! Lavastus on hieno, kaikki Peerin kohtaamat kummat paikat ja syöverit luodaan näyttämölle näyttävästi, peikkoluola vaihtuu aavikkoon, kylänraitti jetset-rantaan. Paholaismaiset peurat ovat upeita! Kaikkiaan Nilja Pasasen puvustuksessa on taikaa, Panu Varstalan koreografioissa, Ville Mäkelän valoissa ja Jussi Kärkkäisen äänissä samoin.

Eräs tuttava totesi väliajalla, että ”näyttelijäthän ovat ihan liekeissä”. Ja niin voi kyllä sanoa, kiitos koko ensemblelle näin kollektiivisesti! He huvittelevat riimien huumorilla, ilottelevat fantasiarooleissaan.

Ibsenin tarinassa Solveig odottaa Peeriä kotiin viimeiseen asti. Kukkonen on kirjoittanut lopun ovelasti uusiksi.

Peer löytää sen mikä ei koskaan ollutkaan kateissa, ja Minna Suurosen hyytävän tyynesti näyttelemä Napinvalaja ottaa omansa.

Kuvassa Robin Svartström ja Aarni Kivinen. Ryhmäteatterin näytelmässä Peer Gynt.
Kuvassa Robin Svartström ja Aarni Kivinen. Ryhmäteatterin näytelmässä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,tuula viitaniemi

Ryhmäteatteri: Peer Gynt. Ohjaus ja sovitus Juha Kukkonen. Lavastus Janne Siltavuori, pukusuunnittelu Ninja Pasanen, Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, koreografia Panu Varstala, maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Ryhmäteatterin omat näyttelijät Santtu Karvonen, Minna Suuronen ja Robin Svartström sekä vierailevat Laura Halonen, Aarni Kivinen, Usva Kärnä ja Ville Mäkinen. Ensi-ilta 3.2.2017

HS: Ryhmäteatteri tuo Peer Gyntin nykyaikaan pakottomasti

Ääni katsomossa -blogi: Bangladeshin hikipajojen Peer Gynt

Huminaa-blogi: Oletko ihminen vai peikko?

Päivitys 15.2.2017: Linkkejä lisätty

Penkkitaiteilija

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Tee musavideo Pyhimyksen uuteen biisiin!

    Pyhimyksen uudesta biisistä puuttuu video, tee se!

    Pyhimyksen uudesta biisistä puuttuu video, tee se arkistomatskuista! Syksyllä Pyhimys valitsee suosikkinsa. Lataa täältä biisi ja materiaalit omalle koneellesi ja kokeile, millainen video sinun käsistäsi syntyisi. "Kannattaa käydä tsekkaa, siellä on vaik mitä hulluu, hurjaa, hienoo materiaalia", sanoo Pyhimys.

  • Riina Katajavuori: Vihervaaran Anna

    Tyttökirjallisuus oli tärkeä, avartava puheenaihe.

    Olen rypenyt Emiliasta kertovissa Runotyttö-kirjoissa 8-vuotiaasta alkaen, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Matkailua, retroilua, outoja mutkia ja kummallinen vaskinen esine

    Avaruusromun heinäkuussa matkaillaan ja retroillaan.

    Avaruusromun heinäkuun toiveuusinnat tarjoavat matkailua, retroilua ja omituisella tavalla viihdyttävää kesämusiikkia. Trumpetisti Jon Hassell kutsuu elektronis-inhimillistä musiikkiaan futuristis-primitiiviseksi. Thomas Köner matkusti ympäri maapallon ja äänitti koko matkan. Ramp-yhtyeen miehet olivat mukana tuomassa Berliinin 1970-luvun kosmista musiikkia takaisin 2000-luvulle. Alan veteraani Steve Roach ihastui Roger Arrickin suunnittelemaan ja rakentamaan analogiseen syntesoijaan ja palasi sen myötä omaan menneisyyteensä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.