Hyppää pääsisältöön

Peer Gyntin riehakas matka hulluuteen ja takaisin

Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.
Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,tuula viitaniemi

Ryhmäteatterin Peer Gynt toi mieleen nuoruusvuodet. En toki tullut karkotetuksi kotikylästäni, en rietastellut peikkojen kanssa tai huikennellut miljonäärinä jahdillani, enkä varsinkaan tullut kruunatuksi keisariksi hullujenhuoneessa.

Mutta Peerin epämääräinen, vellova sisin tuntui tutulta. Kuvitelma omasta ällistyttävästä erityisyydestä. Klassinen omnipotenssifantasia, kaikkivoipaisuuskuvitelma. Ja siihen yhdistettynä muutama muu nuoruuden peruselementti: sietämätön epävarmuus sekä impulsiivinen, intensiivinen tahto ja tunne. Epätoivoinen jano tulla suureksi – tai pikemminkin halu näyttää oma vielä piileksivä suuruus muille.

Näistä kiihkeistä, sekavista palikoista on Peer Gyntin sielu koostettu. Sillä erotuksella, että hän ei kypsy eikä seesty, ei ainakaan ennen viimeistä vanhuutta.

Ryhmäteatterin näytelmästä kuva, jossa kuvan taka-alalla Santtu Karvonen ja Aarni Kivinen, edessä Laura
Ryhmäteatterin näytelmästä kuva, jossa kuvan taka-alalla Santtu Karvonen ja Aarni Kivinen, edessä Laura Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,kritiikki,tuula viitaniemi
Totta on se, mitä tekee milloinkin mieli todeksi väittää.

Juha Kukkosen ohjaamassa tulkinnassa Peer Gyntiä näyttelee kaikkensa likoon laittava Santtu Karvonen. Hänen Peerinsä on suorastaan uhmaikäinen tunne-elämältään. Kaikki mulle heti nyt! Peerin joustava totuuskäsitys on sekin kuin nelivuotiaalla. Totta on se, mitä tekee milloinkin mieli todeksi väittää.

Kukkonen on sovittanut Henrik Ibsenin 150 vuotta sitten julkaiseman draaman osin uusiksi. Sovituksessa nykyaika kohtaa menneen. Pohjana on Otto Mannisen suomennos vuodelta 1911. Kukkonen on kirjoittanut sekaan koko liudan uusia riimejä, nykyelämän heittoja, jotka toimivat hilpeästi ja luontevasti vanhan tekstin seassa.

Haastattelin Kukkosta pari päivää ennen ensi-iltaa, ja hän kertoi hämmästyneensä, miten paljon huumoria Mannisen käännös jo itsessään toi mukaan näytelmään.

Tämä Peer Gynt onkin ensisijaisesti hauska, vauhdikas ja maaginen seikkailu.

Vakavat asiat ovat läsnä, mutta jäävät katsomiskokemuksessa ainakin minulla taaemmaksi, vasta kotimatkalla pohdittaviksi. Ehkä olisin kaivannut ehtaa syvää synkkyyttä jopa hitusen lisää? Toinen pikkuinen miinus: minun makuuni puhuminen on turhan usein huutamista.

Kuvassa edessä Santtu Karvonen ja Laura Halonen, takana Ville Mäkinen, Aarni Kivinen ja Robin Svartström. Kuva Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.
Kuvassa edessä Santtu Karvonen ja Laura Halonen, takana Ville Mäkinen, Aarni Kivinen ja Robin Svartström. Kuva Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,tuula viitaniemi
Loppu on kirjoitettu ovelasti uusiksi.

Esityksen on lavastanut Janne Siltavuori. Steampunk-henkisten ruosteisten rautaseinien keskellä tuntuu kuin olisi Suomenlinnassa! Lavastus on hieno, kaikki Peerin kohtaamat kummat paikat ja syöverit luodaan näyttämölle näyttävästi, peikkoluola vaihtuu aavikkoon, kylänraitti jetset-rantaan. Paholaismaiset peurat ovat upeita! Kaikkiaan Nilja Pasasen puvustuksessa on taikaa, Panu Varstalan koreografioissa, Ville Mäkelän valoissa ja Jussi Kärkkäisen äänissä samoin.

Eräs tuttava totesi väliajalla, että ”näyttelijäthän ovat ihan liekeissä”. Ja niin voi kyllä sanoa, kiitos koko ensemblelle näin kollektiivisesti! He huvittelevat riimien huumorilla, ilottelevat fantasiarooleissaan.

Ibsenin tarinassa Solveig odottaa Peeriä kotiin viimeiseen asti. Kukkonen on kirjoittanut lopun ovelasti uusiksi.

Peer löytää sen mikä ei koskaan ollutkaan kateissa, ja Minna Suurosen hyytävän tyynesti näyttelemä Napinvalaja ottaa omansa.

Kuvassa Robin Svartström ja Aarni Kivinen. Ryhmäteatterin näytelmässä Peer Gynt.
Kuvassa Robin Svartström ja Aarni Kivinen. Ryhmäteatterin näytelmässä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,tuula viitaniemi

Ryhmäteatteri: Peer Gynt. Ohjaus ja sovitus Juha Kukkonen. Lavastus Janne Siltavuori, pukusuunnittelu Ninja Pasanen, Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, koreografia Panu Varstala, maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Ryhmäteatterin omat näyttelijät Santtu Karvonen, Minna Suuronen ja Robin Svartström sekä vierailevat Laura Halonen, Aarni Kivinen, Usva Kärnä ja Ville Mäkinen. Ensi-ilta 3.2.2017

HS: Ryhmäteatteri tuo Peer Gyntin nykyaikaan pakottomasti

Ääni katsomossa -blogi: Bangladeshin hikipajojen Peer Gynt

Huminaa-blogi: Oletko ihminen vai peikko?

Päivitys 15.2.2017: Linkkejä lisätty

Penkkitaiteilija

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Laura Frimanin kolumni: Algoritmi, ota rahani

    Kuratointi on nykyajan luksusta.

    Valmistaudun kuolemaani. Vain toinen lentopelkoinen ymmärtää, että tämä ei ole dramaattinen, vaan realistinen lausunto: yhdentoista kilometrin korkeudessa matkustaminen on sairasta, luonnotonta ja hengenvaarallista, piste.

  • Milleniaali ja homo ehdokas kampanjoi samoilla metodeilla kuin millä Trump ylsi voittoon – Yhdysvalloissa presidenttikisa käy jo kuumana

    Yhdysvalloissa kuohuu jo, vaikka vaaleihin on yli vuosi.

    Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat vasta puolentoista vuoden päässä, mutta kisa Trumpin haastajan paikasta on jo käynnissä. Takavasemmalta yhdeksi kärkiehdokkaaksi on tullut Pete Buttigieg, joka on monien demokraattiehdokkaiden tavoin ottanut opiksi istuvalta presidentiltä. Sääntömuutoksen ansiosta myös puolue-eliitin ulkopuolelta tulevilla on uusi mahdollisuus.

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Last Call! Remu & Hurriganesin viimeinen keikka

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole."

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole." Remu & Hurriganesin tarina päättyi viimeiseen keikkaan tammikuussa 2018.

  • Margaret Mitchellin Tuulen viemää Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 4.5. klo 19!

    Radion Lukupiirissä luetaan romanttisen kirjallisuuden suurteosta, Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Vuonna 1936 ilmestynyt romaani houkuttelee pohtimaan monenlaisia kysymyksiä: Toimiiko Tuulen viemää paremmin kirjana vai elokuvana? Onko Scarlett O’Hara vahva feministinen esikuva vai ärsyttävä ja hemmoteltu äkäpussi?

  • Muovijätteestä syntyvä Plastic Mama saarnaa paremman maailman puolesta

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy jättihame.

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy kymmenen metrin korkuinen hame jonka huipulla taiteilija Kaisa Salmi pitää puhetta paremman maailman puolesta. Plastic Mama -teos nähdään Suomen EU-puheenjohtajakauden avajaisissa kesällä 2019. Kaisa Salmen missiosta kertova Arkistomatka-ohjelma liittyy Ylen I Love muovi -kampanjaan ja se esitetään Teemalla perjantaina 3.5.

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.