Hyppää pääsisältöön

Peer Gyntin riehakas matka hulluuteen ja takaisin

Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.
Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,tuula viitaniemi

Ryhmäteatterin Peer Gynt toi mieleen nuoruusvuodet. En toki tullut karkotetuksi kotikylästäni, en rietastellut peikkojen kanssa tai huikennellut miljonäärinä jahdillani, enkä varsinkaan tullut kruunatuksi keisariksi hullujenhuoneessa.

Mutta Peerin epämääräinen, vellova sisin tuntui tutulta. Kuvitelma omasta ällistyttävästä erityisyydestä. Klassinen omnipotenssifantasia, kaikkivoipaisuuskuvitelma. Ja siihen yhdistettynä muutama muu nuoruuden peruselementti: sietämätön epävarmuus sekä impulsiivinen, intensiivinen tahto ja tunne. Epätoivoinen jano tulla suureksi – tai pikemminkin halu näyttää oma vielä piileksivä suuruus muille.

Näistä kiihkeistä, sekavista palikoista on Peer Gyntin sielu koostettu. Sillä erotuksella, että hän ei kypsy eikä seesty, ei ainakaan ennen viimeistä vanhuutta.

Ryhmäteatterin näytelmästä kuva, jossa kuvan taka-alalla Santtu Karvonen ja Aarni Kivinen, edessä Laura
Ryhmäteatterin näytelmästä kuva, jossa kuvan taka-alalla Santtu Karvonen ja Aarni Kivinen, edessä Laura Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,kritiikki,tuula viitaniemi
Totta on se, mitä tekee milloinkin mieli todeksi väittää.

Juha Kukkosen ohjaamassa tulkinnassa Peer Gyntiä näyttelee kaikkensa likoon laittava Santtu Karvonen. Hänen Peerinsä on suorastaan uhmaikäinen tunne-elämältään. Kaikki mulle heti nyt! Peerin joustava totuuskäsitys on sekin kuin nelivuotiaalla. Totta on se, mitä tekee milloinkin mieli todeksi väittää.

Kukkonen on sovittanut Henrik Ibsenin 150 vuotta sitten julkaiseman draaman osin uusiksi. Sovituksessa nykyaika kohtaa menneen. Pohjana on Otto Mannisen suomennos vuodelta 1911. Kukkonen on kirjoittanut sekaan koko liudan uusia riimejä, nykyelämän heittoja, jotka toimivat hilpeästi ja luontevasti vanhan tekstin seassa.

Haastattelin Kukkosta pari päivää ennen ensi-iltaa, ja hän kertoi hämmästyneensä, miten paljon huumoria Mannisen käännös jo itsessään toi mukaan näytelmään.

Tämä Peer Gynt onkin ensisijaisesti hauska, vauhdikas ja maaginen seikkailu.

Vakavat asiat ovat läsnä, mutta jäävät katsomiskokemuksessa ainakin minulla taaemmaksi, vasta kotimatkalla pohdittaviksi. Ehkä olisin kaivannut ehtaa syvää synkkyyttä jopa hitusen lisää? Toinen pikkuinen miinus: minun makuuni puhuminen on turhan usein huutamista.

Kuvassa edessä Santtu Karvonen ja Laura Halonen, takana Ville Mäkinen, Aarni Kivinen ja Robin Svartström. Kuva Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.
Kuvassa edessä Santtu Karvonen ja Laura Halonen, takana Ville Mäkinen, Aarni Kivinen ja Robin Svartström. Kuva Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,tuula viitaniemi
Loppu on kirjoitettu ovelasti uusiksi.

Esityksen on lavastanut Janne Siltavuori. Steampunk-henkisten ruosteisten rautaseinien keskellä tuntuu kuin olisi Suomenlinnassa! Lavastus on hieno, kaikki Peerin kohtaamat kummat paikat ja syöverit luodaan näyttämölle näyttävästi, peikkoluola vaihtuu aavikkoon, kylänraitti jetset-rantaan. Paholaismaiset peurat ovat upeita! Kaikkiaan Nilja Pasasen puvustuksessa on taikaa, Panu Varstalan koreografioissa, Ville Mäkelän valoissa ja Jussi Kärkkäisen äänissä samoin.

Eräs tuttava totesi väliajalla, että ”näyttelijäthän ovat ihan liekeissä”. Ja niin voi kyllä sanoa, kiitos koko ensemblelle näin kollektiivisesti! He huvittelevat riimien huumorilla, ilottelevat fantasiarooleissaan.

Ibsenin tarinassa Solveig odottaa Peeriä kotiin viimeiseen asti. Kukkonen on kirjoittanut lopun ovelasti uusiksi.

Peer löytää sen mikä ei koskaan ollutkaan kateissa, ja Minna Suurosen hyytävän tyynesti näyttelemä Napinvalaja ottaa omansa.

Kuvassa Robin Svartström ja Aarni Kivinen. Ryhmäteatterin näytelmässä Peer Gynt.
Kuvassa Robin Svartström ja Aarni Kivinen. Ryhmäteatterin näytelmässä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,tuula viitaniemi

Ryhmäteatteri: Peer Gynt. Ohjaus ja sovitus Juha Kukkonen. Lavastus Janne Siltavuori, pukusuunnittelu Ninja Pasanen, Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, koreografia Panu Varstala, maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Ryhmäteatterin omat näyttelijät Santtu Karvonen, Minna Suuronen ja Robin Svartström sekä vierailevat Laura Halonen, Aarni Kivinen, Usva Kärnä ja Ville Mäkinen. Ensi-ilta 3.2.2017

HS: Ryhmäteatteri tuo Peer Gyntin nykyaikaan pakottomasti

Ääni katsomossa -blogi: Bangladeshin hikipajojen Peer Gynt

Huminaa-blogi: Oletko ihminen vai peikko?

Päivitys 15.2.2017: Linkkejä lisätty

Penkkitaiteilija

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Teollista kansanmusiikkia

    Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu?

    Me teemme teollista kansanmusiikkia. Industrielle Volksmusik. Näin kuvaili Kraftwerkin toinen perustajajäsen Ralf Hütter yhtyeen musiikkia 1970-luvun alussa. Hän kuvaili maailmaa, joka käyttää koneita. Sivilisaatiota, joka perustuu teknologian kehitykseen. Taidetta, joka käyttää teknologiaa. Musiikkia, jossa soivat koneet. Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • “Pelaaminen on monille keino elää vaihtoehtotodellisuudessa” – Tonislav Hristov teki elokuvan roolipelaamisesta

    Dokumentti-elokuva roolipelin voimasta.

    Veeran maaginen elämä -dokumentissa selviää, että sen päähenkilö on oppinut käsittelemään lapsuuden traumojaan pelaamisen kautta. “Minusta elokuva kertoo ennen kaikkea demonien karkottamisesta”, ohjaaja Tonislav Hristov sanoo. Sundance-festivaaleilla ja Berliinin elokuvajuhlillakin esitetty suomalaisdokumentti kertoo roolipelaamisesta.

  • Mitä kieltä koirasi ymmärtää parhaiten?

    Koiralle äänenpaino ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

    Lässytätkö ja leperteletkö koirallesi, vai puhutko sille selkeästi artikuloiden? Kumpikaan ei ole väärin. Koira lukee taitavasti äänensävyjä ja ymmärtää lepertelevän ihmisen olevan suopealla tuulella. Toimintaohjeita se ottaa mielellään vastaan selkeällä ja yksiselitteisellä kielellä.

  • Avaruusromua: Onko kenelläkään taskulamppua?

    Se ei todellakaan ollut mikään logistiikan riemuvoitto.

    Parikymmentä konserttia ja käsittämätön määrä autolla ajelua. Sellainen oli saksalaisen Tangerine Dreamin ensimmäinen Iso-Britannian kiertue vuonna 1974. Se ei todellakaan ollut mikään logistiikan riemuvoitto. Omaelämäkerrassaan yhtyeen johtohahmo Edgar Froese muistelee, kuinka yhtye sukkuloi ristiin rastiin Iso-Britanniaa tavalla, joka vaikutti täysin suunnittelemattomalta. Mutta miksi eräs yhtyeen jäsenistä halusi vankilaan? Mikä sai miehet eksymään Dartmoorin sumuun? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kai Ekholm: Kirjasto on lupaus sivistyksestä, yhteisyydestä, ja jatkuvuudesta

    Kansalliskirjasto inspiroi edelleen Kai Ekholmia

    Kirjojen lukemisen lähettilääksi intoutunut tutkija ja tietokirjailija Kai Ekholm tietää mistä puhuu. Lähes neljäkymmentä vuotta kirjastomaailmassa työskennellyt, Kansalliskirjaston ylihoitajan virasta eläköitynyt Kai Ekholm puhuu lämmöllä kirjojen lukemisen merkityksestä ja kirjastojen tärkeydestä. Tampereen yliopistossa lehtorina sekä Vaasan yliopistossa professorina toiminut Ekholm keskittyy nyt eläköidytään organisoimaan omaa laajaa kirja- ja levykokoelmaansa. Useita tietokirjoja, ja dekkareita kirjoittaneena hän unelmoi myös kirjoittavansa enemmän tulevaisuudessa.

  • Sallikaa meidän selittää, mistä miesselittämisessä on kysymys

    Feministinen klassikkoteksti on suomennettu – entä sitten?

    Kaikki miehet eivät miesselitä, mutta jotkut selittävät, ja se kertoo paljon suuremmasta ongelmasta keskuudessamme, väittää Rebecca Solnit feministisessä klassikkoesseessään. Hannamari Hoikkala ja Tuomas Karemo möyhivät Solnitin suomeksi ilmestynyttä kokoelmaa Miehet selittävät minulle asioita.

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Olin ylpeä, kun voitin laulufobiani" – Anna Calvia verrataan Nick Caven ja PJ Harveyn kaltaisiin tähtiin

    Anna Calvi on uuden ajan kitarasankari

    Omia musiikillisia polkujaan kulkeva Anna Calvi on yksi tämän hetken kiinnostavimpia artisteja. Hän on hakenut vaikutteita useasta eri musiikkigenrestä, rajoja kaihtamatta. Näin on syntynyt soundi, jota verrataan Nick Caven ja PJ Harveyn kaltaisiin supertähtiin. Kaiken lisäksi Calvi nousee rockin kitarasankarien pitkän perinteen jatkajaksi. KulttuuriCocktail sai Anna Calvin haastattelun juuri ennen Helsingin keikkaa.