Hyppää pääsisältöön

Peer Gyntin riehakas matka hulluuteen ja takaisin

Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.
Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,tuula viitaniemi

Ryhmäteatterin Peer Gynt toi mieleen nuoruusvuodet. En toki tullut karkotetuksi kotikylästäni, en rietastellut peikkojen kanssa tai huikennellut miljonäärinä jahdillani, enkä varsinkaan tullut kruunatuksi keisariksi hullujenhuoneessa.

Mutta Peerin epämääräinen, vellova sisin tuntui tutulta. Kuvitelma omasta ällistyttävästä erityisyydestä. Klassinen omnipotenssifantasia, kaikkivoipaisuuskuvitelma. Ja siihen yhdistettynä muutama muu nuoruuden peruselementti: sietämätön epävarmuus sekä impulsiivinen, intensiivinen tahto ja tunne. Epätoivoinen jano tulla suureksi – tai pikemminkin halu näyttää oma vielä piileksivä suuruus muille.

Näistä kiihkeistä, sekavista palikoista on Peer Gyntin sielu koostettu. Sillä erotuksella, että hän ei kypsy eikä seesty, ei ainakaan ennen viimeistä vanhuutta.

Ryhmäteatterin näytelmästä kuva, jossa kuvan taka-alalla Santtu Karvonen ja Aarni Kivinen, edessä Laura
Ryhmäteatterin näytelmästä kuva, jossa kuvan taka-alalla Santtu Karvonen ja Aarni Kivinen, edessä Laura Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,kritiikki,tuula viitaniemi
Totta on se, mitä tekee milloinkin mieli todeksi väittää.

Juha Kukkosen ohjaamassa tulkinnassa Peer Gyntiä näyttelee kaikkensa likoon laittava Santtu Karvonen. Hänen Peerinsä on suorastaan uhmaikäinen tunne-elämältään. Kaikki mulle heti nyt! Peerin joustava totuuskäsitys on sekin kuin nelivuotiaalla. Totta on se, mitä tekee milloinkin mieli todeksi väittää.

Kukkonen on sovittanut Henrik Ibsenin 150 vuotta sitten julkaiseman draaman osin uusiksi. Sovituksessa nykyaika kohtaa menneen. Pohjana on Otto Mannisen suomennos vuodelta 1911. Kukkonen on kirjoittanut sekaan koko liudan uusia riimejä, nykyelämän heittoja, jotka toimivat hilpeästi ja luontevasti vanhan tekstin seassa.

Haastattelin Kukkosta pari päivää ennen ensi-iltaa, ja hän kertoi hämmästyneensä, miten paljon huumoria Mannisen käännös jo itsessään toi mukaan näytelmään.

Tämä Peer Gynt onkin ensisijaisesti hauska, vauhdikas ja maaginen seikkailu.

Vakavat asiat ovat läsnä, mutta jäävät katsomiskokemuksessa ainakin minulla taaemmaksi, vasta kotimatkalla pohdittaviksi. Ehkä olisin kaivannut ehtaa syvää synkkyyttä jopa hitusen lisää? Toinen pikkuinen miinus: minun makuuni puhuminen on turhan usein huutamista.

Kuvassa edessä Santtu Karvonen ja Laura Halonen, takana Ville Mäkinen, Aarni Kivinen ja Robin Svartström. Kuva Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.
Kuvassa edessä Santtu Karvonen ja Laura Halonen, takana Ville Mäkinen, Aarni Kivinen ja Robin Svartström. Kuva Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,näytelmät,tuula viitaniemi
Loppu on kirjoitettu ovelasti uusiksi.

Esityksen on lavastanut Janne Siltavuori. Steampunk-henkisten ruosteisten rautaseinien keskellä tuntuu kuin olisi Suomenlinnassa! Lavastus on hieno, kaikki Peerin kohtaamat kummat paikat ja syöverit luodaan näyttämölle näyttävästi, peikkoluola vaihtuu aavikkoon, kylänraitti jetset-rantaan. Paholaismaiset peurat ovat upeita! Kaikkiaan Nilja Pasasen puvustuksessa on taikaa, Panu Varstalan koreografioissa, Ville Mäkelän valoissa ja Jussi Kärkkäisen äänissä samoin.

Eräs tuttava totesi väliajalla, että ”näyttelijäthän ovat ihan liekeissä”. Ja niin voi kyllä sanoa, kiitos koko ensemblelle näin kollektiivisesti! He huvittelevat riimien huumorilla, ilottelevat fantasiarooleissaan.

Ibsenin tarinassa Solveig odottaa Peeriä kotiin viimeiseen asti. Kukkonen on kirjoittanut lopun ovelasti uusiksi.

Peer löytää sen mikä ei koskaan ollutkaan kateissa, ja Minna Suurosen hyytävän tyynesti näyttelemä Napinvalaja ottaa omansa.

Kuvassa Robin Svartström ja Aarni Kivinen. Ryhmäteatterin näytelmässä Peer Gynt.
Kuvassa Robin Svartström ja Aarni Kivinen. Ryhmäteatterin näytelmässä Peer Gynt. Kuva: Johannes Wilenius Ryhmäteatteri,Peer Gynt,tuula viitaniemi

Ryhmäteatteri: Peer Gynt. Ohjaus ja sovitus Juha Kukkonen. Lavastus Janne Siltavuori, pukusuunnittelu Ninja Pasanen, Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, koreografia Panu Varstala, maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Ryhmäteatterin omat näyttelijät Santtu Karvonen, Minna Suuronen ja Robin Svartström sekä vierailevat Laura Halonen, Aarni Kivinen, Usva Kärnä ja Ville Mäkinen. Ensi-ilta 3.2.2017

HS: Ryhmäteatteri tuo Peer Gyntin nykyaikaan pakottomasti

Ääni katsomossa -blogi: Bangladeshin hikipajojen Peer Gynt

Huminaa-blogi: Oletko ihminen vai peikko?

Päivitys 15.2.2017: Linkkejä lisätty

Penkkitaiteilija

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kommentti: Totuus Madonnasta

    Madonnan esitys Euroviisuissa mahalasku monella tapaa.

    Madonnan esiintyminen Euroviisuissa oli kamalaa ja epävireistä kuunneltavaa. Totuus on, ettei Madonna ole erityinen lahjakkuus laulajana, mutta se ei ole koskaan haitannut, kirjoittaa YleX:n musiikkitoimittaja Markku Haavisto. Oivoi ja ai kauheeta. Siinä ovat päällimmäiset reaktiot Madonnan lauantaisen Euroviisu-esiintymisen jälkeen.

  • Jobinpostia ja Salomonin tuomioita – testaa, tunnetko metaforat!

    Käytämme kielessä paljon metaforia. Ovatko ne tuttuja?

    Metaforalla tarkoitetaan vertauskuvaa, jota käytämme kielessämme – usein huomaamattamme. Aikojen saatossa jokin asia onkin siirtynyt merkitsemään toista ja alkuperäinen merkitys on kenties jo unohtunut. Tunnetko sinä seuraavien metaforien merkityksen tai alkuperän?

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri