Hyppää pääsisältöön

Haudanvakava Antero Alpola oli vuosikymmeniä Ylen huumoripomo

Viihdetoimittajat Spede Pasanen, Aune Haarla ja Antero Alpola pöydän ääressä. Pasanen hymyilee, Haarla nauraa, Alpolan ilme on vakava.
Spede, Aune Haarla ja Antero Alpola pöydän ääressä. Spede ja Haarla hymyilevät tai nauravat, Alpola ei. Viihdetoimittajat Spede Pasanen, Aune Haarla ja Antero Alpola pöydän ääressä. Pasanen hymyilee, Haarla nauraa, Alpolan ilme on vakava. Kuva: Yle/Ruth Träskman Spede Pasanen,Aune Haarla,Antero Alpola,1960,toimittajat

Antero Alpola (1917–2001) johti radion ajanvieteosastoa yli 30 vuotta ja lahjoitti Suomen kotien kuultavaksi Kankkulan kaivon, Reino Helismaan ja Speden. Huumoriveteraanin tavaramerkkinä oli järkkymättömän vakava naama.

Alpola työskenteli Ylessä vuosina 1945–1977 ajanvieteohjelmien vastaavana tuottajana ja toimituspäällikkönä ja jatkoi eläkkeelle jäätyään vielä freelancetoimittajana lähes 20 vuotta. Mahtavan verbaalikon tunnetuimpia ohjelmia olivat Kankkulan kaivon lisäksi muun muassa Toiveiden tynnyristä, Lyhyttavaraa ja jokavuotiset Aatonaaton joululahjavalvojaiset.

Alpolan päällikkyysaikaan liittyvät tiiviisti myös sellaiset ohjelmaklassikot kuin Viisasten kerho, Herra X, Kalle-Kustaa Korkin seikkailut tai Laiska-Lassi. Alpolan ajanvieteosaston kautta tulivat radiouralle Reino Helismaa, Spede Pasanen, Aune Haarla, Niilo Tarvajärvi, Sauvo "Saukki" Puhtila, Markus Similä, Jukka Virtanen, Paavo Noponen ja monet muut viihteen ja median suuruudet.

Arto Terosen ja Jouko Vuolteen Kiveen hakatut -sarjan ohjelma kertoo monipuolisesti Alpolan työstä ja miehestä itsestään. Monien humoristien tapaan tämä oli olemukseltaan pidättyväinen ja jäi työtovereillekin etäiseksi.

Hyvät käytöstavat olivat Alpolalle tärkeitä, ja pedanttius leimasi häntä muutenkin. Kun ajanvieteohjelmia kierrettiin tekemässä yleisötilaisuuksissa eri kaupungeissa, Alpola istui takarivissä sekuntikello kädessä mittaamassa taputusten kestoa. Vertailukohtana olivat keskieurooppalaisten revyyteatterien suosionosoitukset, joita hän oli merkinnyt muistiin jokakesäisillä opintomatkoillaan.

Ajanvietteessä Alpola pyrki noudattamaan tarkkoja varovaisuussääntöjä: oli pysyttävä politiikan ulkopuolella, maalaisia ei saanut pilkata, presidenttiä ei sopinut mainita, kiroilu oli kielletty eikä politiikalle, ay-liikkeelle ja uskonnolle saanut nauraa. Arto Teronen huomauttaa, että suosittu Kankkulan kaivolla otti silti kantaa esimerkiksi maaltamuuttoon ja kaupungistumiseen.

Epäpoliittisuuskaan ei estänyt kaikkia myrskyjä: Kankkulan viinaanmenevä Tippavaaran isäntä onnistui nostattamaan yhteiseen paheksumisrintamaan joukon raittius- ja uskonnollisia järjestöjä ynnä Suomen ylioppilaskuntien liiton, Sanomalehtimiesten liiton ja Työväen urheiluliiton.

Kiveen hakatut -ohjelmassa on mukana näytteitä Ville Vastamäestä, Kankkulan kaivosta ja Joululahjavalvojaisista.

Älyllinen tyylinne kiinnostaa minua.― Radioteatterin päällikkö Matti Kurjensaari Antero Alpolalle 1945

Antero Alpola pestattiin Yleisradioon syksyllä 1945. ”Teidän älyllinen tyylinne kiinnostaa minua”, teatteriosastoa johtava Matti Kurjensaari perusteli viitaten parodiseen jännityskuulokuvaan Kalman-Karman mysteerio, jota Alpola oli radiolle tarjonnut. Ajanvieteosasto kuului tuolloin teatteriosaston alaisuuteen.

Lisänäytöksi meriiteistään Alpola kirjoitti sodanaikaista elämää kuvaavan satiirin Luulot pois eli Ville Vastamäki, onnettoman ikäluokan mies, joka sai kehuja jopa pääjohtaja Hella Wuolijoelta eli "Hella Suurelta", kuten viihdemies häntä nimitti.

Marika Urbin vuonna 1998 tekemässä Elämää aalloilla -sarjan haastattelussa Alpola kertoo mm. radion eri osastojen tiukasta työnjaosta. Äänilevyjä sai ajanvieteohjelmissa soittaa, mutta levyjen välissä ei voinut pakinoida, koska sen kaltaiset lähetykset kuuluivat musiikkiosastolle. Helsingissä vierailevia viihdetähtiä ei saanut haastatella, koska tällöin olisi astuttu reportaasiosaston varpaille.

Kankkulan kaivossa käytettiin kaikki hullut mielikuvituksen tuotteet.― Antero Alpola Elämää aalloilla -ohjelmassa 1998

Vuonna 1956 Alpola sai työparikseen Aune Haarlan (aik. Ala-Tuuhonen), jonka kanssa hän loi Kankkulan kaivolla -sarjan vuonna 1958. Alpolan mukaan sarjan tarkoituksena oli puhdas huvitus ilman valistuksellisia päämääriä. Kankkula lanseerasi suomen kieleen ainakin käsitteen "yleismies Jantunen" sekä musiikkisanat "rautalanka" ja "humppa" (ohjelman vakiobändi Pumppu-Veikot tuli sittemmin tunnetuksi juuri Humppa-Veikkoina).

Alpolan ensimmäisinä virkavuosina Yleisradiossa nyrpistettiin nenää eräille viihdeohjelmille, jotka sittemmin ovat kokeneet maineenpalautuksen. Reino Helismaan ääni ärsytti ohjelmakokouksessa monia, mutta Alpola piti väen vängälläkin hänen lauluhupailunsa ohjelmistossa. "Minusta ruma ääni on hyvin pieni vika kuplettilaulajalle".

Myöhempi viihteen voimamies Spede Pasanen palkattiin ajanvieteosaston toimittajaksi vuonna 1959. Hän aloitti radiouransa Aamutuimaan-nimisellä sunnuntaiaamujen ohjelmalla, jota Alpola luonnehtii "kreisihenkiseksi pölvästelyksi".

Kuivaa huumoria viljelleen Alpolan tavaramerkki oli lähes pettämättömän vakava ilme, joka hänellä on valokuvissakin säännönmukaisesti kasvoillaan. Kysyttäessä moisen jäyhyyden syytä hän perustelee: "Viihteen teko on vakavaa hommaa.”

Elämää aalloilla -haastattelun lomassa kuullaan näytteitä mm. Kankkulan kaivosta ja Speden Ruljanssiriihestä.

Kirjoitin omaelämäkertani 10-vuotiaana.― Alpolan muistelut,1981

Martti Timonen toimitti vuonna 1981 kolmiosaisen Alpolan muistelut -sarjan, joka alkoi päähenkilön lapsuusvuosista. Alpola kiinnostui radiosta jo pikkupoikana. Hän kertoo ohjelman ensimmäisessä osassa lastenohjelmista ja satukuunnelmista, Pallen radiorevyistä ja pääkuuluttaja Alexis af Enehjelmistä sekä kuvailee tarkkojen päiväkirjamerkintöjensä pohjalta kevyen musiikin vähäisyyttä ohjelmissa.

Kirjoittamisen hän aloitti kymmenkesäisenä. Omaelämäkerran jälkeen olivat vuorossa intiaaniromaanin ja muutaman salapoliisiromaanin oraat sekä "iskelmätekstin tapaiset omiin niin sanottuihin mandoliinisävellyksiini".

Alpola puhuu haastattelussa huolitellusti ja mietitysti täydellisin lausein. Hän siinä kuvaa myös kouluvuosiaan Hämeenlinnan lyseossa sekä asevelvollisuusaikaansa. Syyskuussa 1938 radioitiin hänen ensimmäinen radiohuvittelunsa Sumujen saari eli syksyinen seikkailu, jonka hän oli kaverinsa kanssa käsikirjoittanut. Muistelujen ensimmäinen osa päättyy talvisodan syttymiseen.

Istuin työhuoneessani yksinäisenä ja epävarmana.― Antero Alpola ensimmäisen työpäivänsä illasta radiossa

Alpolan muistelut -ohjelmasarjan toisessa osassa ajanvieteveteraani kertoo välirauhan aikaisista opinnoistaan, jotka keskeytyivät jatkosodan alkaessa. Rintamalla oli iso joukko viihdemaailman edustajia, joiden kanssa hän joutui myöhemmin tekemisiin työssään – Helismaasta ja Hannes Häyrisestä alkaen. Vuonna 1943 hän voitti sekä Puolustusvoimain Radiolähetyksen ajanvieteohjelmien kirjoituskilpailun että Yleisradion oman vastaavan kisan.

Siviiliin palattuaan Alpola hakeutui sanomalehtihommiin mutta kirjoitti edelleen myös radiolle. Muistelujensa kakkososan lopussa hän kuvailee tuloaan Yleisradion palvelukseen ja Fabianinkadun toimitalon persoonattomia työhuoneita. Hänelle itselleen siunautui tosin alkuun kerroksen parhain huone, jossa hän vilkkaan tutustumispäivän päätteeksi katseli Katajanokalle päin sangen yksinäisenä ja epävarmana.

Hella Wuolijoki inhosi Viisasten kerhoa ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja. Niitä jatkettiin viekkaudella.― Alpolan muistelut, 1981

Alpola pyöritti teatteriosaston alaista viihdepuolta ensimmäiset kymmenen vuotta yksin. Itse emäosastokaan ei ollut suuren suuri, sillä se käsitti vain kolme ihmistä.

Alpolan työsarkaan kuului hupailuja eli radiofarsseja, jännityskuunnelmia, kuulokuvia, tietokilpailuja, radiorevyitä ja rapsodioita. Hän puhelee muistelujensa kolmannessa osassa niiden tekijöistä, muun muassa Niilo Tarvajärvestä, joka aloitti maineikkaan radiouransa hupailujen kirjoittajana.

Alpolan omia parodisia juttuja olivat mm. Alinan murhe ja Klaus Hanhi, Murjun isäntä, joka ilotteli Elinan surman kustannuksella. Laulu pastellinsinisestä auringonkukasta puolestaan mukaili Johannes Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta. 1940-luvulla hän aloitti radio-ohjelmien parodiaksi tarkoitetut "Takapajulan ohjelma-illat". Vuonna 1946 Alpola oli ensi kertaa mukana Aatonaaton joululahjavalvojaisissa, jotka jatkuivat vuosikymmeniä. Hän teki myös kuunnelmasovituksia teatteriosastolle.

Sotien jälkeinen aika oli poliittisesti herkkää, ja ohjelmajohtaja Jussi Koskiluoma kehottikin uutta viihdetuottajaa varovaisuuteen. Kiistelty ja päättäväinen pääjohtaja Hella Wuolijoki ei Alpolan mukaan pakottanut ajanvieteosastoa mihinkään, mutta järjesti joitakin ohjelmahankkeita tämän ohi. Tulos ei kuitenkaan välttämättä tyydyttänyt Wuolijokeakaan.

Liian matalatasoista viihdettä karsastavan pääjohtajan inhokkilistan yläpäässä olivat tietokilpailu Viisasten kerho ja jännityssarja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut. Niitä jatkettiin "viekkaudella", Alpola sanoo. Kyse ei ollut politiikasta, koskapa porvarillinen ohjelmajohtaja Koskiluomakaan ei sulattanut Korkkia – ennen kuin piispa Eino Sormunen kiitteli ohjelmaa Yleisradiolle lähettämässään kirjoituksessa. Sen jälkeen sarja alkoi kuulostaa Koskiluoman korvissa kuulemma aivan toiselta.

Lue lisää:

Tippavaaran isäntä (Oke Tuuri) liiveissä ja teekkarilakki päässä esiintymislavalla.

Kankkulan kaivolla parodioi radioreportaaseja

Vuosina 1958–1970 radiossa esitetty Kankkulan kaivolla syntyi kahden ajanvietetoimittajan Antero Alpolan ja Aune Ala-Tuuhosen kynästä. Suosittu radiohupailu närkästytti raittiuspiirejä "moraalitonta elämää ihannoivalla tyylillä".

Lue lisää:

Ajanvietepäällikkö Antero Alpola.

Antero Alpolan radiohuumoria

Radion ajanvietepäällikkö Antero Alpola (1997–2001) edusti kuivahkoa, älyllistä huumoria ja esiintyi valokuvissakin naama peruslukemilla. Hän oli vuosikymmenien ajan suomalaisen radioviihteen moottori.

Lue lisää:

Antero Alpola

Tapaninpäivänä 1956 irvailtiin menneen vuoden ilmiöille

Yleisradion pieni viihdetoimitus teki 1950-luvulla parhaansa keventääkseen valistushenkisen radion ohjelmistoa. Katkera kuusenkaramelli -ohjelmassa tapanina 1956 reposteltiin humoristisesti kuluneen vuoden uutisaiheita.

Lue lisää:

Antero Alpolan Viihdevuosien vilinässä -kirjan kansi.

Sotien jälkeinen radioviihde tunsi rajansa

Antero Alpolan aikaan radioviihdettä ei saanut sekoittaa musiikkiohjelmiin, nuorisosta ei piitattu "hölynpölyä" eikä kaikkia aiheita sopinut sorkkia. Kansaa kuitenkin viihdytettiin parhaan mukaan. Radion pitkäaikainen ajanvietetuottaja ja -päällikkö julkaisi muistelunsa 1940- ja 1950-lukujen "kultaisista vuosista" syksyllä 1988.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.