Hyppää pääsisältöön

Tommi Erosen Ihminen kamppailee ja kipuilee katsojankin puolesta

Tommi Erosen monologi Ihminen Teatteri Jurkassa.
Tommi Erosen monologi Ihminen Teatteri Jurkassa. Kuva: Marko Mäkinen Tommi Eronen,Teatteri Jurkka,ihminen

Näyttelijä vetää aikajanaa Teatteri Jurkan valkeaan seinään ja selittää. Vasemmalla aikojen alkuhämärä, oikealla nykyhetki. Viivan alle piirtyy pieni piste, niin mitätön ettei sitä silmä erota, yksi ihminen, nimeltä Tommi Eronen.

Hän on 48-vuotias, valkoinen, keski-ikäinen, eronnut mies ja isä. Hän nukkuu alkovissa Porvoossa. Hän löytää wc-pöntöstä verta.

Verestä ja kuolemankauhusta vyörähtää liikkeelle pakottava tarve löytää selvyyttä olemassaolon kaaokseen. Tarve löytää jotain mihin tarttua, päästä eteenpäin. Kuka olen, mistä tulen, mistä palasista koostun, mikä minua ohjaa, miten tulisin ehjäksi?

Ihminen on hauska, häpeilemätön, armollinen ja harvinaisen lämmin esitys.

Ihminen on Tommi Erosen kirjoittama ja Ilari Johanssonin ohjaama monologi. Esitys jatkaa parivaljakon Jurkkaan toteuttamaa yhteistyötä, joka alkoi Bjarni Haukur Thorssonin kirjoittamasta Isä-monologista. En nähnyt Isää, ja nyt harmittaa!

Miehet ovat lapsuudenystäviä Kuopiosta. Tekijöiden keskinäinen luottamus tuntuu esityksessä, joka ponnistaa Erosen omista kokemuksista. Juuri nolostelemattoman omakohtaisuuden ansiosta tarina kasvaa havainnoiltaan tarkaksi ja vaivattomasti samastuttavattavaksi.

Samoja pelkoja, kömpelyyksiä, haurauksia ja haaveita me kannamme mukanamme, iästä ja sukupuolesta viis.

Tommi Erosen monologi Ihminen Teatteri Jurkassa.
Hykerryttävässä fantasiassaan Tommi tekee sankarin paluun kotikaupunkiinsa Kuopioon. Tommi Erosen monologi Ihminen Teatteri Jurkassa. Kuva: Marko Mäkinen Tommi Eronen,Teatteri Jurkka,ihminen
Hän kiipeili puissa, tahtoi olla Tarzan.

Tämä pikkuinen piste nimeltä Tommi katsoi lapsena Bonanzaa ja Pientä taloa preerialla. Hän kiipeili puissa, tahtoi olla Tarzan. Mutta tavallisen ihmisen on pärjättävä niin teini-iän rakkauksissa kuin avioliiton, työn ja perheen hankauksissakin ilman Tarzanin teräshauiksia. Elämä on mutkikkaampaa kuin viidakon herralla. Miten olla mies, puoliso, ihminen? Miten olla yksin tai yhdessä? Miten löytää yhteys omaan aikuistuvaan lapseen, entä vanhaan isään?

Esityksen jälkeen Jurkan intiimissä salissa järjestettiin yleisökeskustelu. Koomikkonakin tunnettu Ilari Johansson ja Tommi Eronen kertoivat esityksen taustoista. Eronen tunnustautui melodramaattiseksi sieluksi, ja kertoi, että Johansson piti huolta siitä, että esitys ei jäänyt ”synkäksi mylvinnäksi”. Ei totisesti jäänyt!

Ihminen on älyttömän hauska, häpeilemätön, armollinen ja harvinaisen lämmin esitys. Omakin kompurointi näissä olemassaolon kierteissä ja karikoissa alkoi tuntua liikuttavalta ja hassulta, jotenkin siedettävämmältä.

Erityiskiitos iloisesta ja hurmaavan haikeasta lopusta. Pieni poika kohtaa aikuisen miehen, mies lapsen itsessään. Siinä he ovat, yhtälailla olemassa, sisäkkäin ja suloisessa sovussa. Olisipa niin meillä kaikilla.

Tommi Erosen monologi Ihminen Teatteri Jurkassa.
Tommi Erosen monologi Ihminen Teatteri Jurkassa. Kuva: Marko Mäkinen Tommi Eronen,Teatteri Jurkka,ihminen

Teatteri Jurkka: Ihminen. Käsikirjoitus, Tommi Eronen, ohjaus Ilari Johansson. Valo- ja äänisuunnittelu Saku Kaukiainen. Roolissa Tommi Eronen. Ensi-ilta 10.2.2017.

Penkkitaiteilija

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

  • Englannintorvi ei ole Englannista eikä edes torvi!

    Sinfoniaorkesterin soittimien historiaa ja etymologiaa

    Sinfoniaorkesteri kuului asioihin, joita olen pitänyt itsestäänselvyytenä. En ole tullut ajatelleeksi, että sinfoniaorkesteri haki muotoansa läpi 1800-luvun. Kun miettii niinkin tarkkaan määritellyn asian kuin sinfoniaorkesterin olemusta, on vaikea kuvitella, että sen kokoonpano oli aikanaan jatkuvan myllerryksen kohteena.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Keräilijä toi Euroopan uuden taiteen Venäjälle

    Sergei Štšukinin kokoelma innoitti avantgardisteja

    1900-luvun alkuvuosina venäläinen liikemies Sergei Štšukin keräsi uskomattoman taidekokoelman. Vallankumouksen jälkeen hän joutui pakenemaan maasta ilman rakkaita taideteoksiaan.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

  • Black metal kylvi pelkoa ja sekasortoa, kunnes keski-ikäistyi

    Kolme black metal -muusikkoa matkaa myyttiseen Norjaan.

    90-luvun alussa uutisissa, keskusteluohjelmissa ja iltapäivälehtien lööpeissä kauhisteltiin norjalaisen black metal -yhteisön toimia. Kirkkojen polttamiset, murhat ja satanismin kanssa flirttailu herättivät pelkoa ja inhoa tavallisen kansan keskuudessa. Teini-ikäisiä hevifaneja black metalin saama huomio kiehtoi ja Norja kasvoi heidän silmissään myyttiseksi paikaksi. Tuore norjalaisdokumentti seuraa Iranista, Kreikasta ja Kolumbiasta Norjaan saapuvia black metal -muusikoita. Kohtaavatko odotukset ja todellisuus?

  • Äärirajoille asti! Avaruusromua 10.12.2017

    Avaruusromussa matkataan retrohengessä.

    Osa kaikkein parhaasta taiteesta on tehty rajoitusten puitteissa. Usein kaikkein rohkein ja vaikuttavin elektroninen musiikki on syntynyt artistien käyttäessä saatavilla ollutta tekniikkaa sen äärirajoille asti. Tällaisia ajatuksia esittävät japanilaista videopelimusiikkia esittelevän kokoelman toimittajat. Tuntuu siltä, että he ovat oikeassa. Samat ajatukset pätevät musiikkiin laajemminkin. Avaruusromussa matkataan retrohengessä. Yllätyksiä Japanista, Suomesta, Yhdysvalloista, Ranskasta ja Saksasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjojen Suomen vuoden 2017 kirja "Mennään jo naapuriin" kuvaa monikulttuurista Suomea

    Kirja, joka kuvaa kuluvaa vuotta 2017

    Politiikan murros, Turun puukotustragedia, ilmastonmuutos - mitä muistamme itsenäisyytemme juhlavuodesta 2017? Kirjojen Suomi valitsi luettavaksi yhden kirjan jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Viimeisenä listalle pääsee oman aikamme, vuoden 2017 osuvimmin taltioiva teos. Se on Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen monikulttuurista Suomea kuvaava lastenkirja Mennään jo naapuriin. Toimittaja Seppo Puttonen kertoo valintansa taustoista.

  • Ryssäviha kulkee raskaana perintönä

    Keminmaalainen bloggari teki itsenäisyyspäivän julistuksen.

    Keminmaalainen itseoppinut bloggari, maallikkokirjailija, videotaiteilija Seppo Oförsagd kirjoitti pyynnöstämme itsenäisyyspäivän julistuksen. Hän on tehnyt myös ennätykselliset kuusitoista Oi maamme! -videota.

  • Sohvaperunat ennen sohvaperunoita

    Ennen Goggleboxia ja Sohvaperunoita nähtiin Itsenäisyyspäivä

    Ensin oli The Royle Family (1998-2000), englantilainen menestyssarja, jota Suomessa esitettiin nimellä Sohvanvaltaajat. Siinä työväenluokkainen perusperhe löhösi sohvalla ja horisi niitänäitä, syöden roskaruokaa ja tuijotti hajamielisesti telkkaria. Ideana oli, että kamera ei näyttänyt lainkaan seurattavaa tv-ohjelmaa, ainoastaan hupaisaa perhettä.

  • Englannintorvi ei ole Englannista eikä edes torvi!

    Sinfoniaorkesterin soittimien historiaa ja etymologiaa

    Sinfoniaorkesteri kuului asioihin, joita olen pitänyt itsestäänselvyytenä. En ole tullut ajatelleeksi, että sinfoniaorkesteri haki muotoansa läpi 1800-luvun. Kun miettii niinkin tarkkaan määritellyn asian kuin sinfoniaorkesterin olemusta, on vaikea kuvitella, että sen kokoonpano oli aikanaan jatkuvan myllerryksen kohteena.