Hyppää pääsisältöön

Itsen kävelytys-, kuntoilutus-, innostamis- riitely- ja laskujen pienenäpitämis- sekä mm. Riemannin teoreeman todistamis rahvaalle & oppineillerobotti

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Itsen kävelytys-, kuntoilutus-, innostamis- ja laskujen pienenäpitämis- sekä mm. Riemannin teoreeman todistamis rahvaalle & oppineille -robotti.

Tiedätte koiran, joka vetää, kun sitä kävelyttää. Ja jos tämä tapahtuu liukkaattomassa vastamäessä, tuntuu helpommalta se kävelysuoritus, mikä on koiran vedön ansioa.

Silti!

Ihmiskunta on käynyt kuussa (tosin ei kukaan minun tuttuni), mutta jos on koiraton, joutuu kävelemään vastamäet avutta.

Ja silti!

Ensimmäisen toimivan robotin (joka soitti huilua) rakensi (Wikipedian mukaan) grenoblelainen Jacques de Vaucanson jo vuonna 1738. Vaucanson rakensi myös mekaanisen ankan, joka kuvausten mukaan söi jyviä ja ulosti.

Erään toisen lähteen mukaan (1001 inventions that changed the world / Automatons) jo 811 vuotta sitten, noin v. 1206, islamilainen oppinut Al-Jazari rakensi automaton-robotin: veneen, jossa oli neljä mekaanista soittajaheppua.

Al-Jazari myös julkaisi aiheesta arabiankielisen kirjan, Tietoa nerokkaista mekaanisista laitteista.
Kuva ko. opuksesta
Al Jazarista

Encyclopaedia Britannican mukaan Leonardo da Vinci lienee saanut tutkimuksiinsa innoitusta Al Jazarin tutkimuksista ja töistä.

Neuvoa ja apua keksimiseen on Euroopassa ollut jo keskiajalla!

Miksei siis ole keksitty robottia, joka kävelyttäisi itseä, kuntoiluttaisi ja innostaisi, pitäisi laskut pieninä, ja esittelisi Riemannin hypoteesin todistuksen rahvaanomaisen yksinkertaisesti, sekä pyytämättä peittäisi sälekaihtimista ne narunreiät ja muut kolot, joista aurinko paistaa tämän silmään kesällä, kun yrittää nukkua.

Kuvitelkaa, että ranskalainen vehnäpullansyöjä keksi jo 279 vuotta sitten ankkarobotin joka söi jyviä ja ulosti.

Onko muka mikään meikäläinen tekninen korkeakouu tai muu keksinyt ankkarobottia, joka söisi jyviä ja ulostaisi!

Ei ole keksinyt, vaikka aikaa on ollut reilusti yli neljännesvuosituhat!

Ei ole keksinyt, vaikka syödään ruisleipää eikä mitään patonkeja! Yli neljännesvuosituhat on ollut aikaa, eikä ankan ankkaa ole saatu aikaiseksi teknisissä korkeakouluissa!

Jonninjoutaviin näpertelyihin mennyt aika heillä!

Monia muitakin tärkeitä robotteja on jäänyt keksimättä.

Esmes!

Ongelmien sitenratkaisurobotti, kuin itse toivoisi ongelmien ratkeavan.

Tuollainen ongelmanratkaisurobotti selittänee itse itsensä. Kerta, moniin asioihin on ratkaisu, mutta ei ole itselle se ratkaisu mieleen. Suuri tarve mieluisammista ratkaisuista mitä ilmeisin!

Makaroonilaatikon pinnan antamis palaa juuri sopivastirobotti

Missään keittokirjassa ei osata neuvoa, missä lämpötilassa ja kosteudessa täytyy makaroonilaatikon antaa olla tarkalleen kuinka kauan millaisessa uunissa, jotta pintaan tulee juuri sopivasti sitä palanutta osaa. Robotti auttaisi tässä helposti kuin nakki!

Riitelyrobotti

Sanotaan että riita puhdistaa ilmaa. Ei puhdista ilmaa riita! Valheellista markkinointia!

Aktiivihiilisuodatin ja HEPA-suodatin (High-efficiency particulate arrestance) puhdistavat ilmaa!

Riidat voisi jättää riitelyrobotin tai -robottien riideltäväksi esim. sillä aikaa kun itset menevät askareisiinsa, tai uimaan, tahi katsomaan, onko missä jäätä mitä voi kantapäällä raksauttaa, tai yrittämään piirtää koomiseton hevonen tai muu eläin. (Esim. https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/be/Petaurus_breviceps_1.jpg ).

Veisuu- tai veisuuttamisrobotti

Minä en pidä surullisista iskelmistä, kun niistä tulee surullinen mieli. Enkä iloisista, kun ne jäävät päähän soimaan mulla.

Mutta jos on huoltoasemilla ja kaupassa aivan pakko olla surullista musiikkia, niin veisuuttamisrobotti saisi asiakkast veisaamaan sopivan haikeaa virttä. Ja jos ei muita asiakkaita olisi, robotti veisaisi itse.

Noukkimis, ja tietämis- ja kertomis-, missä sakset -robotti

Menee itsen ajasta monta kymmentä prosenttia saksien etsimiseen ja milloin minkäkin pudoneen esineen noukkimiseen lattialta, sängyn alta ja muista hankalista paikoista. Robotti säästäisi mielen harmia, selkää, ja kuukausitolkulla aikaa per vuosi!

Laitosteatterin kriisissäolonmiettimisrobotti

Onko laitosteatteri kriisissä!! Tätä polttavaa kysymystä voisi pohtia rinki robotteja, ja toinen rinki päivittelisi nuorison kurittomuutta ja opiskelijoiden kelvottomuutta, ja sitä, miten ennen oli kaikki vaikeampaa nuorisolle ja opiskelijoille ja että tulisipa ne ajat, niin siitäpä saisi nuoriso ja opiskelijat!

Nuorisomusiikin tavattomuudenpäivittelyrobotti

Tämä robotti päivittelisi, onko ollenkaan musiikkia sellainen, jonka soittamiseen tarvitaan sähköä. Ja sitä se päivittelisi myös, että liian kovaa soittavat musiikkia joka ei edes ole musiikkia. Ja kannustaisi, että jaettaisiin nuorisolle tuohitorvia virsikanteleita.

Jätteidenlajittelurobotti

Jäterobotti tutkisi asunnon tavarat, ja kellarikomeron, ja veisi kierrätykseen tai roskiin kaiken sen kaman, jonka se tulevaisuuteen katsomalla tietäisi jäävän täysin vaille käyttöä. Sinne lähtisivät Kalevalan juhlapainokset, asunto-osakeyhtiön kokouspöytäkirjat, täysin käyttämättömät kodinkoneet ja vain kahdesti pidetyt alennusmyyntipuserot ja muu joutosälpe. Heipparallaa niille!

Nauratusrobotti

Nauraminen parantaa ihmisen vastustuskykyä, rentouttaa ja virkistää kuin saunasta pois, tai katsastuksesta läpi pääsy.

Nauratusrobotti pitäisi suunsa kiinni, jos joku on ollut hiljattain leikkauksessa (kun silloin nauraminen sattuu) mutta muuten se saisi ihmiset hihittämään ja hohottamaan, nauramaan naama märkänä ja kertomaan juttuja edelleen, niin että happamen tai neutraalin ilmeen asemesta joka paikassa näkisi itsekseen ilosta virnisteleviä ihmisiä ja kaikkialla vallitsisi hyvä tuuli!

Toivoo:

Nimim. yksi monten puolesta

  • Sininen hetkinen

    Kajo pakenee pakkaskelin yksitoikkoista sisäelämää

    -Hmm, sanoi nainen. Hän katsoi taivaalle, sitten minuun, ja sanoi -On kyllä aika sikakylmä. Mikset lennä itse?

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Sininen hetkinen

    Kajo pakenee pakkaskelin yksitoikkoista sisäelämää

    -Hmm, sanoi nainen. Hän katsoi taivaalle, sitten minuun, ja sanoi -On kyllä aika sikakylmä. Mikset lennä itse?

  • Riina Katajavuori: Dari, hindi, urdu ja suomi

    Monikielisyys on yleisempää kuin arvaammekaan.

    Meillä Suomessa lisääntyy sellaisten lasten määrä, jotka elävät sujuvasti monikielisessä maailmassa ja tulevat toimeen useilla eri kielillä, vaikka eivät ehkä osaa mitään näistä kielistä täydellisesti. Monikielisyys on yleisempää kuin tulemme äkkiseltään ajatelleeksi, pohtii kirjailija Riina Katajavuori.

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • Riina Katajavuori: Varokaa nakuja lapsia!

    Voiko lastenkirjoissa nakuilla?

    Mikko Maitomies on riemastuttava kirja, jota sukupolvet toisensa jälkeen jaksavat lukea. Mutta pelkään pahoin, että tänä päivänä se jäisi julkaisematta. Syy on paljas kuin Mikon peppu, kirjailija Riina Katajavuori pohtii kolumnissaan.

  • Otso Kantokorpi: Haluan takaisin kirjamessuille!

    Toisinaan uudistus on vakavasti tarpeen.

    Olen osallistunut Helsingin Kirjamessuille alusta saakka useassa roolissa, kustantajana, kirjailijana ja paneelikeskustelijana. Viime vuosina olen yrittänyt vältellä tapahtumaa, kirjoittaa kolumnisti Otso Kantokorpi.