Mikään ei helpota elämää niin kuin keveys. Kevyenä elämä on iloisempaa ja nautinnollisempaa. Kevyenä peilistä katsoo onnellisempi ihminen.
Mutta keveydellä ei ole mitään tekemistä painon kanssa.
Keveys liittyy asenteeseen ja ajatusmaailmaan.
Keveys ei tarkoita asioiden lyömistä leikiksi. Se ei ole velvollisuuksien laiminlyömistä tai ongelmien kieltämistä. Keveys ei myöskään ole tekopositiivisuutta eikä tyhjien aforismien jakamista sosiaalisessa mediassa.
Keveys on kyky tuntea elämän iloisempi ääripää.
Keveys on kaikessa yksinkertaisuudessaan kyky tuntea myös elämän toinen, se iloisempi ääripää. Sillä murheeseenhan meistä pystyy kuka tahansa. Se on helppoa. Kyky nauttia keveydestä on vaikeampaa.
Suurta muutostani edeltänyt elämänvaiheeni oli sellainen, jossa en tuntenut minkäänlaista keveyttä. Taito nähdä elämän hilpeät puolet oli kadonnut minusta kokonaan. Oli vain asiallista, vakavaa ja raskasta.
Kun vähitellen aloin tehdä matkaani kohti parempaa vointia, aloin myös löytää keveyttä.
Tiedostin, että olin kokenut oikeasti tosi vaikeita asioita. Ylikuormittunutta tai surun alle hautautunutta ihmistä ei naurata.
Olin omaksunut vaarallisen taipumuksen nähdä kaikki asiat jo valmiiksi negatiivisessa valossa.
Mutta melkein heti perään tiedostin, että kuormittuneena olin omaksunut vaarallisen taipumuksen nähdä kaikki asiat jo valmiiksi negatiivisessa valossa. Se oli jäänyt päälle. Tämän tajuttuani aloin tähdätä kohti valoisampaa ja keveämpää minuutta.
Siinä missä harjoitin kehoani liikkumaan ja mieltäni tuntemaan tunteita niiden turruttamisen sijaan, harjoitin myös aivojani olemaan näkemättä kaikessa huolta, uhkaa ja huonoutta.
Se ei ollut helppoa. Muistan, kuinka joskus melkein väkipakolla yritin löytää asioista niiden hyvät puolet.
Ilahduttavaa kuitenkin oli, että ajan myötä treeni tuotti tulosta. Huomasin, että hyvien puolien näkeminen ei ollut pelkkää hattara-ajattelua, vaan täyttä totta. Lähes kaikissa asioissa on myös hyvät puolensa.
Pilke oli palannut silmäkulmaani.
Aloin etsiä tarkoituksella elämääni asioita, jotka tuottivat minulle pientä ja suurta mielihyvää. Sen seurauksena löysin itsestäni piirteitä, jotka olivat painuneet vuosiksi piiloon. Tajusin, että olen sittenkin aika huumorintajuinen. Huomasin, että pilke oli palannut silmäkulmaani. Osasin pitkästä aikaa laskea taas leikkiä. Joskus jopa vakavista asioista.
Ilo, keveys tai riehakkuus eivät vähennä uskottavuuttani. Ja vaikka vähentäisivätkin, en ikinä haluaisi palata siihen synkkään totisuuteen, joka vallassa ennen olin.
Huumori ja vakavuus eivät sulje toisiaan pois, vaan ovat saman janan kaksi ääripäätä. On ilo kyetä toimimaan molemmissa päissä. Asenteen keveys on lääkettä. Sen päivittäinen nauttiminen lisää elämänhalua merkittävästi.
Nykyään nauran taas ääneen. Usein täysin tyhjälle. Vielä useammin itselleni.
Radio Suomen juontaja Maria Jyrkäs aloitti oman vaakakapinansa lähes seitsemän vuotta sitten. Hyvää oloa etsiessä muuttui lopulta lähes koko elämä. Painon suhteen Maria on todella kapinallinen, sillä hän ei ole omistanut vaakaa enää kolmeen vuoteen. Kolumneissaan Maria käy läpi omaa onnistunutta elämänmuutostaan.
