Hyppää pääsisältöön

Marjo Niemi: Koulutusleikkauksista suoraan kauneusleikkaukseen

Kolumnin artikkelikuva
Kolumnin artikkelikuva Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos-kustantamo Marjo Niemi

Naisihanne ei synny taivaassa ja varise päällemme kuin laskeuma keijupölyä. Mielikuvitusta enemmän sitä muovaa se, mihin naista milloinkin ajassa tarvitaan ja minne häntä ei kaivata.

Siksi luin englantilaisen kirjailijan ja feministin Natasha Walterin kirjan Living Dolls, Elävät nuket - seksismin paluu. Hänen englantilainen näkökulmansa on juuri nyt Suomessa paikallaan, sillä negatiiviset muutokset arvoilmapiirissä, kuten vaikkapa koulutusleikkaukset, ovat jo tapahtuneet Englannissa ja seuraukset ovat näkyvissä. Miten koulutusleikkaukset ja naisihanne liittyvät toisiinsa? Paljon.

Ensin otetaan pois köyhän perheen tyttären mahdollisuus edetä sosiaalisesti. Hän kasvaa ajassa kuvien ympäröimänä, jotka lähes järjestään esittävät tietyn kauneusihanteen läpitunkemaa tuunattua naisen vartaloa. Samaan aikaan kulttuurin hyperseksualisoituessa syntyvät yhä suuremmat markkinat kauniin naisen paljaalle lihalle. Tyttö kasvaa naiseksi maailmassa, jossa viettelevänä nakupellenä lehden kannessa esiintyminen on ihailtava saavutus. Poliittisten päätösten motittamassa umpikujassa oman ruumiin myyminen tavalla tai toisella alkaa nuoressa naisessa tuntua oivalta mahdollisuudelta tavoitella parempaa elämää.

Walterin mukaan Englannissa seksiteollisuuden valtavirtaistuminen ja sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksien poistaminen on johtanut siihen, että hämmentävän iso osa tytöistä pyrkii menestykseen ruumiillaan. Sillä, mikä heillä edelleen on. Maailma tuntuu edelleen olevan halukas ottamaan vastaan köyhän, mutta kauniin naisen ruumiin, mutta ei anna mahdollisuutta edetä parempaan elämään koulutuksen kautta.

Englannissa tyttömassat pitävät idolinaan julkkisnaisia, jotka ovat tehneet läpimurtonsa seksiteollisuudessa, kuten Katie Price. Nykyään hän ei enää poseeraaa glamour-kuvissa, vaan on menestynyt televisiopersoona.

Kuten naiset edelleen lähtevät vauraisiin maihin tienaamaan ruumiillaan, lähtevät monet englantilaiset nuoret naiset nyt omassa maassaan ruumiillaan pyrkimään vaurauteen ja menestykseen. Tässä kokoa kasvaneessa ilmiössä on jotain valtavan vanhanaikaista. Katsoo minne tahansa nykykulttuurissa, se on kuitenkin nopeasti havaittavissa. Naisen ulkonäkö on käypää valuuttaa.

Kansainvälinen tositelevisio ei olisi menestynyt ilman naisten alastomia, yleensä muokattuja ruumiita. Nuorille naisille rintaimplantit ovat yhä useammin suuri unelma, passi pois tai passi hyväksytyksi. Sanoinko juuri tytön unelma? Sanoin.

En voi olla ajattelematta, että samaan aikaan, kun miehen juridinen valta naiseen on vähentynyt, on keksitty muita keinoja hallita. Hyperseksualisoimalla kulttuuri ja brändäämällä tietty naisihanne tyttöjen leluista lähtien, on saatu naiset itse haluamaan sitä, mitä oletetaan miesten haluavan. Ja haluavathan he, suurin joukoin: valtavirran musiikki-, elokuva- ja viihdeteollisuuden, sekä ison osan lehtien sivuista täyttää sellainen naisihanne, joka on kapea kuin neulansilmä.

Kaikki tästä naisihanteesta hyötyvät tahot vastaavat kritiikkiin painottamalla naisen vapaata valintaa kantamatta yhtään vastuuta markkinoista, joita ovat olleet luomassa. Phil Hilton, englantilaisen miestenlehden päätoimittaja sanoo vain yrittävänsä ymmärtää, mitä ihmiset haluavat ja antavansa sen heille. Jo ala-asteikäiset katsovat pornoa verkossa, koska se on mahdollista. Eivät he sitä todella halua.

Olisi mukava ajatella, että seksiteollisuus olisi naisen voimaantumisen yksi näyttämö, joka vapaasti valittavana mahdollisuutena juhlisi seksuaalisuutta. Tutkimukset kuitenkin osoittavat siellä työskentelevien syvällisiksi motiiveiksi yleensä muut syyt.

Natasha Walter tiivistää, että niin kutsuttujen vapaiden valintojen bensana on yleensä epätoivo, ei vapautuminen. Naisen voimaantuminen tai vapautuminen ei ensimmäiseksi tule mieleen paikoista, joissa miehillä on puku, työ ja luottokortti, mutta joissa naisilla ei ole yhtään vaatetta, mutta yleensä aika paljon velkaa. Nämä naiset eivät kuitenkaan ole uhreja tai syyllisiä. He ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät selvitä olemassaolevissa olosuhteissa.

Kaikki ei ole mahdollista, vaikka kuinka paljon tahtoisi, jos sattuu syntymään poliittisilla päätöksillä rakennettuun umpikujaan. Sellaisessa tilanteessa ihminen on valmis epätoivoisiin tekoihin, joita hän saattaa kutsua vapaasti valituiksi vain sen vuoksi, että todellisuus on liian häpeällinen kestää.

Mutta oikeasti häpeä kuuluu niille tahoille, jotka ovat motittaneet nämä naiset ja jotka hyötyvät siitä, että naiset kokevat riisuutumisen ainoaksi keinoksi edetä. Vapaa valinta toteutuu vain, jos on olemassa tasa-arvoinen valinnan mahdollisuus.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.
Muutettu otsikoa vastaamaan paremmin kolumnin sisältöä.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

  • Minne suunnata kaukosäädin vuonna 2018 – suuri tv-sarjaopas

    Laadukasta tv-draamaa on tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa.

    Laadukasta tv-draamaa on tänä vuonna tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa. Pidit sitten scifistä tai historiasta, tämä opas auttaa löytämään satojen uusien kausien joukosta juuri ne oikeat. Hullummaksi sen ei pitänyt mennä. Käsikirjoitettuja tv-sarjoja tuotettiin vuonna 2017 yli 500 kautta, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna määrä ei ainakaan vähene.