Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Takaisin pimeydestä

Aivoinfarkti muutti toimittaja Kaj Kunnaksen arvomaailman. Mona Moisalasta infarkti teki aivotutkijan. Jari Salonen joutui jättämään poliisin työn.
Kaj Kunnas, Jari Salonen, Anne Flinkkilä ja Mona Moisala keskustelevat aivoinfarktista ja selviytymisestä. Aivoinfarkti muutti toimittaja Kaj Kunnaksen arvomaailman. Mona Moisalasta infarkti teki aivotutkijan. Jari Salonen joutui jättämään poliisin työn. yle tv1

TV1 keskiviikkona 1.3.2017 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 4.3 klo 17.10 ja sunnuntaina 5.3 klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan

Joka vuosi noin 18 000 suomalaista saa aivoinfarktin. Jotkut toipuvat täysin, mutta eriasteisia haittoja jää miltei kaikille. Jotkut eivät toivu koskaan.

Inhimillisessä Tekijässä kolme ihmistä kertoo herkästi ja tunteella, millainen on ollut heidän tiensä pimeydestä takaisin valoon.

Kaj sai kaksi syntymäpäivää

Urheilutoimittaja Kaj Kunnas on tunnettu vauhdikkaasta ja persoonallisesta tyylistään. Viime vuoden toukokuussa vauhti kuitenkin pysähtyi, kun Kaj kiidätettiin ambulanssissa sairaalaan.

Aivoinfarkti oli iskenyt yllättäen.

Kaj oli kotona tekemässä lähtöä töihin, kun tunsi, että toinen käsi ei totellut ja puhe alkoi pahasti puuroutua. Hän tajusi, että jotakin on nyt pahasti vialla ja juoksi naapuriin, jotka hälyttivät ambulanssin.

Kaj sanoo olleensa monella tavalla onnekas.

Hän oli päivä ennen tullut työmatkalta ulkomailta, oli siis Suomessa, ja oli aamu, infarkti ei iskenyt nukkuessa. Sairaala oli lähellä.

Hän sanoo, että pelot tulivat vasta myöhemmin. Kaj sanookin, että hänellä on nyt kaksi syntymäpäivää. Ennen hän ajatteli olevansa kuolematon. Nyt sen tajuaminen, että elämä voi loppua koska vaan, on tuonut kiitollisuuden ja nöyryyden.

Mona löysi oman polun

Mona Moisala oli valmistautumassa ylioppilaskirjoituksiin, kun heräsi yhtenä aamuna lähes sokeana. Katse ei tarkentunut, mutta Mona ei osannut yhdistää asiaa aivoinfarktiin. Olihan hän nuori, terve ihminen. Näkö alkoi pikkuhiljaa palautua ja Mona hakeutui varmuuden vuoiksi silmälääkäriin.

Lopputulos oli se, että vika ei ollutkaan silmissä vaan aivoissa. Koska infarkti oli tullut yöllä, ei liuotushoidosta ollut enää apua ja näkökenttään jäi pysyviä puutoksia.

Monalle kuitenkin sairastuminen oli iso käännekohta myös siksi, että hän löysi oman polkunsa, oman tulevan ammattinsa. Hän havahtui siihen, että elämä on käytettävä johonkin, joka kiinnostaa ja oman kokemuksensa myötä hän lähti opiskelemaan kognitiotiedettä, joka tutkii nimenomaan aivoja.

Nyt Mona on aivotutkija ja töissä samalla osastolla, jossa oli aikoinaan itse hoidettavana.

Jari ei palannut poliisiksi

Jari Salonen työskenteli 25 vuotta poliisina ja oli juuri saanut Keskusrikospoliisista huippuviran, kun aivoinfarkti iski. Ajattelu ja puhuminen olivat olleet Jarin työtä ja nyt puhe katosi kokonaan.

Jari oli tuntenut voimattomuutta ja aamulla puhe muuttui sekavaksi. Onneksi vaimo oli kotona ja hälytti apua ja niin Jari pääsi liuotushoitoon juuri ja juuri ajoissa.

Lääkärin mukaan hengenmeno oli ollut lähellä. Heti herättyään Jari sanoo tajunneensa, että entiseen työhön ei ole paluuta. Elämä tulisi muuttumaan täysin.

Tuurista kiinni

Mitä aivoissa sitten oikein tapahtuu, kun infarkti iskee? Mona kertoo, että aivovaltimoon tulee tukos ja valtimon suonitusalue menee käytännössä kuolioon. Toisin sanoen aivosolut kuolevat.

Se, millainen vaurio tukoksesta seuraa on enemmän tai vähemmän tuurista kiinni. Joskus pienikin tukos aiheuttaa ison jäljen ja toisin päin. Omasta aivoinfarktistaan Mona sanoo, että vasta nyt aikuisena hän on kaivanut omat paperinsa esille ja tajunnut, kuinka vakavasta asiasta oli kysymys.

Pelko uusimisesta

Kaj kertoo, että puhe tuli yllättävän nopeasti takaisin. Hän on kaksikielinen ja lääkärit sanoivat, että tällaisessa tilanteessa kaksikielisyydestä on etua. Jos ei muista sanaa suomeksi, sen voi muistaa ruotsiksi ja toisinpäin.

Vieläkin tulee sanojen ja ajatusten katkoksia, mutta ne onnistuu useimmiten jotenkin kiertämään. Kaj sanoo, että kun syytä infarktille ei löytynyt, pelot uusimisesta ovat aina joskus mielessä.

Jarille puolestaan syy löytyi, sillä taustalla vaikuttivat sydämen rytmihäiriöt. Jari opetteli puheterapiassa puhumana kahden vuoden ajan ja sanoo, että tärkein terapeutti lopulta oli perheen koira. Se vaati kävelylle ja koiralenkillä tuli tavattua muita ja rohkaistuttua puhumaan, ensin huonosti sitten kerta kerralta paremmin.

Keikkailu pelasti Jarin

Jari sanoo, että poliisin työstä luopuminen oli kova paikka. Vieläkään hän ei pysty menemään tuttavia tervehtimään vanhalle työpaikalle.

Jari oli kuitenkin tehnyt biisien sanoituksia sivutöinään ja lääkäri ehdotti, että jospa hän kokeilisi samaa nyt. Sanat eivät kuitenkaan oikein asettuneet, mutta Jari kaivoi esille vanhat rakkaat vinyylilevynsä vuosien takaa ja soitteli niitä ensin itselleen ja sitten rohkaistui lähtemään keikoille.

Hänestä tuli tiskijukka Jon Landlord ja menestys on ollut sitä luokkaa, että koko vuosi on varattu täyteen. Jari sanoo, että keikkailu pelasti hänet.

Kuntoutusta ja meditaatiota

Mona kertoo, että väsyy vieläkin helposti ja yrittää olla kuormittamatta itseään. Hän on kehittänyt itselleen omia opiskelustrategioita, koska joutuu miettimään omaa jaksamistaan, kun ei ole 100-prosenttinen, niin kuin hän itse sanoo.

Keskittymiskyky on parantunut ja nyt Mona tekee väitöskirjaa teknologian vaikutuksesta aivoihin.

Mona sanoo, että infarktin jälkeen aivoissa tapahtuu korjausliikkeitä ensimmäisten kuuden kuukauden aikana. Terapialla ja kuntoutuksella voidaan vaikuttaa paljon. Monalle itselleen tärkeä asia on ollut meditaatio, se rauhoittaa mieltä ja aivoja.

Kun kiire vaihtuu hitauteen

Kaj, Mona, ja Jari puhuvat kiitollisuudesta. Kun Kaj pystyi palaamaan entisiin töihin, se oli iso juttu. Hän suri sairaalassa sitä, että Rion olympialaiset jäävät väliin, mutta nyt asiat ja arvot ovat asettuneet toiseen tärkeysjärjestykseen.

Kaj kertoo, miten häntä koulussa kiusattiin isojen korvien takia ja se tuntui pahalta. Silloin hän päätti että ei koskaan nimeltä hauku ketään, koska tietää, kuinka pahalta se tuntuu.

Sitä kautta on tullut positiivinen elämänasenne, jota myös Mona ja Jari haluavat toteuttaa. Jari sanoo, että kun kiireet vaihtuivat hitauteen, oli aikaa olla aikuistuvien lasten kanssa. Sillä pystyi vähän paikkaamaan niitä vuosia, kun työ vei miestä.

Kommentit
  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.