Hyppää pääsisältöön

Kuivan asiallinen äänitys pilaa muuten hyvän Bartók-levyn

Pianisti Cédric Tiberghien lukeutuu moderneihin nykypianisteihin, jotka liikkuvat sujuvasti klassisen perusrepertuaarin laidalta toiselle. Hänen tuore levytyksensä Béla Bartókin rapean modernistisista pianoteoksista voisi olla yksi hienoimpia tapauksia miesmuistiin, ellei äänitys olisi lipsahtanut tavanomaisesta kuivan ja arkisen puolelle. Levy on lähinnä välttävä dokumentti Tiberghienin upeasta pianotaiteesta.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Äänen taltioiminen on viime vuosikymmeninä kokenut mullistuksia toisensa perään. Vaikkeivät peruslähtökohdat, kuten mikrofonitekniikka, ole juuri muuttuneet, digitaalisen äänitystekniikan huima kehitys ja monikanavatekniikka mahdollistavat aivan uudenlaisen sointiin keskittymisen ja musiikillisen kokemuksen taltioimisen ja välittämisen.

Kuivakka, studiomainen äänitys luo levylle arkisen, dokumentaarisen tunnelman: Cédric Tiberghienin tarkkaan kontrolloitu soitto käy levyltä ilmi; mutta pianosta ei ole saatu äänitettyä juuri muuta kuin suora ääni, ja modernin konserttiflyygelin resonanssi on hukattu. Bartókin mainiossa Sonaatissa kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille Tiberghienin seuraan liittyvät hienot kamarimuusikot François-Frédéric Guy ja lyömäsoittajat Colin Currie ja Sam Walton. He soittavat erinomaisesti, mutta yliasiallinen sointikuva jättää kylmäksi.

Parhaiten toimivat rytmikkäät ja sointi-ilmeiltään monipuoliset osat, joissa säveltäjä on ikään kuin kirjoittanut akustiikan sisään pianotekstuuriin. Pahiten kärsii Bartókin Soolopianosonaatin barbaarinen tekstuuri, joka kuulostaa lähinnä tympeältä paukkeelta. Tiberghien käsittelee Bartókin kansanmusiikkivaikutteita luontevasti sekä kansanmusiikkikappaleissa että abstrakteissa sonaateissa ja etydeissä. Csíkin alueen kansanlaulut ja slovakkisävelmät ovat mukavaa vastapainoa tinkimättömämpien teosten lomassa.

Béla Bartókin modernistiset ja rapean musikantit pianoteokset saavat tällä levyllä vetävät, tarkkaan punnitut tulkinnat. Hyperionin julkaisuja harmillisen usein vaivaavat äänityksen puutteet kuitenkin tekevät hallaa hyvälle tarkoitukselle.

Béla Bartók: Pianosonaatti; Kolme unkarilaista kansanlaulua Csíkin alueelta; Sonatiini; Kolme rondoa slovakialaisiin kansansävelmiin; Etydit Sz72; Sonaatti kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille. - Cédric Tiberghien ja François-Frédéric Guy, piano, Colin Currie ja Sam Walton, lyömäsoittimiet. (Hyperion, CDA68153)

Kuuntele Uudet levyt 24.2.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.