Hyppää pääsisältöön

Marlon Brando, Jane Fonda, Patricia Arquette ja Michael Moore: Oscar-gaalan kiitospuheet ovat hetki tehdä politiikkaa

Oscar palkinto ja käsi
Oscar palkinto ja käsi Kuva: EPA/PAUL BUCK oscar gaala

Oscar-gaalasta 2017 odotetaan poliittisesti kiihkeintä vuosikausiin. Teeman Oscar-kommentaattori Anna Möttölä kirjoittaa gaalan kiitospuheiden historiasta.

Oscar-voittaja jättää jälkensä elokuvahistoriaan paitsi palkitulla työllään, myös kiitospuheellaan. Aikaa maailmanlaajuisesti televisioidun gaalan kymmenien miljoonien katsojien edessä on 45 sekuntia ennen kuin orkesteri soittaa puhujan pois lavalta: aikaa kiittää äitiä, agenttia ja Akatemiaa, sanoa jotakin nokkelaa tai koskettavaa – tai tehdä politiikkaa.

Tämän vuoden Oscar-gaalasta odotetaan poliittisesti kiihkeintä vuosiin. Polttavin syy on Yhdysvaltojen yhteiskunnallisen kahtiajaon kärjistyminen viime syksyn raastavissa presidentinvaaleissa ja Donald Trumpin öykkärimäinen linja, joka pääosin liberaalissa Hollywoodissa nostattaa vastalauseita.

Trumpin julistama seitsemää muslimimaata koskeva kiistanalainen maahantulokielto on jo vaikuttanut gaalaan konkreettisesti: mestariohjaaja Asghar Farhadi, jonka elokuva The Salesman on ehdolla vieraskielisen elokuvan kategoriassa ja jonka kotimaa Iran on kieltolistalla, on ilmoittanut boikotoivansa gaalaa protestina.

Äänen antamisesta Farhadin elokuvalle tuli siten Oscar-äänestäjille mahdollisuus osoittaa solidaarisuutta iranilaisohjaajalle - ellei suorastaan keskisormen näyttämistä Yhdysvaltain presidentille. The Salesman onkin kivunnut voittajasuosikiksi ohi kisaa pitkään johtaneen saksalaiselokuva Isäni Toni Erdmannin.

Toinen tärkeä ja niin ikään Yhdysvaltojen yhteiskunnalliseen tilaan kietoutuva tekijä gaalan poliittiselle vireelle on etnisyys. Kahden lähes läpivalkoisen vuoden jälkeen ehdokkaina on poikkeuksellisen paljon ei-valkoisia, erityisesti afrikkalais-amerikkalaisia tarinoita ja tekijöitä. Syyt ovat moninaiset, mutta ennen kaikkea kyseisten elokuvien taso on kova, tuotannolliset olot ovat olleet niiden tekemiselle suotuisat ja levitysaikataulut osuneet yhteen. Lisäksi Oscar-akatemia on viime vuosina aktiivisesti pyrkinyt moninaistamaan jäsenistöään ja sen myötä huomioimiaan elokuvia.

Meryl Streep
Meryl Streep Meryl Streep Kuva: EPA/MIKE NELSON Meryl Streep,Golden Globe

Esimakua siitä, mitä Oscar-puheilta voi sunnuntaina odottaa saatiin tammikuun Golden Globe -juhlassa, jossa pallon laittoi pyörimään Meryl Streep. Ottaessaan vastaan Cecil B. DeMille -elämäntyöpalkinnon legendaarinen näyttelijä osoitti olevansa myös ylivertainen puhuja. Vilpittömässä, älykkäässä puheessaan Streep ei julistanut puoluepolitiikkaa, vaan peräänkuulutti empaattisuutta ja toisten kunnioittamista, tuomiten presidentti Trumpin heikompiensa kiusaamisesta.

Trump reagoi kutsumalla Streepiä yliarvostetuksi. Akatemia puolestaan myönsi hänelle 20. Oscar-ehdokkuuden, mikä on näyttelijöiden ennätys.

Vauhti kiihtyi tammikuun lopussa näyttelijöiden killan Screen Actors Guild Awardsissa, jossa lähes jokainen voittaja yhtyi protestiin. Koskettavimman puheen piti näyttelijä Mahershala Ali – todennäköinen voittaja myös Oscar-yönä – joka palkittiin sivuosastaan draamassa Moonlight. Islaminuskoa tunnustava Ali muistutti pitämään kiinni siitä, mikä ihmisiä yhdistää, ei siitä, mikä meitä erottaa.

Mahershala Ali
Mahershala Ali Mahershala Ali Kuva: EPA/PAUL BUCK Moonlight,mahershala ali

Oscareiden politisoituminen tapahtui toden teolla tuulisella 1970-luvulla. Siihen asti puheissa oli lähinnä keskitytty kohteliaisiin ja kaunopuheisiin kiitoksiin, vaikka gaalan suora televisiointikin aloitettiin jo 1953.

Oscar-lavalla on otettu kantaa niin vähemmistöjen oikeuksien puolesta kuin sotia vastaan. Välillä kannanottoja ovat seuranneet buuaukset, välillä raivokkaat aplodit, toisinaan molemmat.

Tapaus Brando ja alkuperäiskansojen oikeudet

Ikimuistoiset Oscar-juhlat -listoille kuuluu aina tapaus Marlon Brando ja Sacheen Littlefeather vuodelta 1973. Brando palkittiin tuolloin toisella Oscarillaan roolistaan mafiapomo Don Corleonena elokuvassa Kummisetä (1972). Tai yritettiin palkita. Näyttelijä lähetti gaalaan sijastaan Amerikan-intiaaniaktivistin ja näyttelijän Sacheen Littlefeatherin kieltäytymään palkinnosta. Tämä luki aktivismistaan tunnetun Brandon perustelut: Amerikan-intiaanien kaltoin kohtelu elokuvateollisuudessa ja Yhdysvaltain politiikassa.

Tapauksen jälkeen Akatemia kielsi sijaisten lähettämisen puheenpitäjiksi, paitsi niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa palkinnonsaaja on kuollut.

Kuohuvan 70-luvun protestiäänet Fonda ja Redgrave

Näyttelijät Jane Fonda ja Vanessa Redgrave kuuluivat 1970-luvun puhutuimpiin näyttelijöihin. Tulisieluisena poliittisena aktivistina ja Vietnamin sodan vastustajana tunnettu Fonda voitti ensimmäisen Oscarinsa vuonna 1972 roolistaan elokuvassa Klute – rikosetsivä (1971). Lavalle päästyään Fonda piti dramaattisen tauon ja katsoja voi suorastaan tuntea yleisön pidättävän hengitystään. ”On paljon sanottavaa, mutta en aio sanoa sitä tänä iltana”, Fonda totesi, kiitti Akatemiaa ja poistu. Lehdistötilaisuudessa hän kuitenkin kritisoi maansa toimintaa Kaakkois-Aasiassa.

Jane Fonda
Jane Fonda Jane Fonda Kuva: Rob Mieremet / Anefo Jane Fonda

Vuonna 1978 Vanessa Redgrave, Fondan vastanäyttelijä draamassa Muistojeni Julia (1977) palkittiin tuosta elokuvasta sivuosa-Oscarilla. Äärioikeistolainen The Jewish Defense League oli osoittanut mieltään Palestiinan tukijana tunnetun Redgraven ehdokkuutta vastaan. Redgrave voitti, mutta aplodit kääntyivät buuauksiksi ja hiljaisuudeksi, kun hän kiitti kollegoitaan siitä, että nämä olivat ”pysyneet lujana sionistiroistoja vastaan”.

Elia Kazan ja kommunistivainojen arvet

Joskus politiikkaa tehdään sanojen takana. Vuonna 1999 Akatemia myönsi ohjaaja Elia Kazanille kunniapalkinnon. Kazanin maine oli ryvettynyt hänen tehtyään 1950-luvulla yhteistyötä Yhdysvaltain edustajainhuoneen kommunistivainoisen HUAC-komitean (House Un-American Activities Committee) kanssa, nimeten kommunistisen puolueen jäseniä Hollywoodissa. Vainot olivat tuhonneet monta uraa ja elämää, eivätkä kaikki olleet valmiita antamaan Kazanille anteeksi vuosikymmeniäkään myöhemmin.

Kiitospuheessaan vanhentunut ohjaaja kiittää anteliaisuudesta ja työtoveruudesta Akatemiaa, jonka jäsen hän kenties vihjaavasti painottaa olleensa vuosia. Kunnia-Oscarin saaja saa perinteisesti seisovat aplodit, mutta tätä puhetta osa yleisöstä kuunteli istualtaan, kädet puuskassa.

Al Gore ja Davis Guggenheim
Al Gore ja Davis Guggenheim Al Gore ja Davis Guggenheim Kuva: EPA/PAUL BUCK Al Gore,Davis Guggenheim

Dokumentaristit aktivisteina

Dokumentaristeilta yhteiskunnallisia kannanottoja kuullaan gaalassa lähes poikkeuksetta. Puhuja voi olla myös poliitikko, kuten vuonna 2007, jolloin voittaja oli ilmastonmuutokseen herättelevä Epämiellyttävä totuus (2006) ja lavalle nousi sen käsikirjoittaja ja tähti, entinen varapresidentti Al Gore.

michael moore
Michael Moore michael moore Kuva: EPA/PAUL BUCK Michael Moore

Äänekkäimmän vastaanoton puolesta ja vastaan sai ärhäkästä tyylistään tunnettu dokumentaristi Michael Moore vuonna 2003. Noutaessaan palkintoaan elokuvasta Bowling for Columbine (2002), Moore kutsui muut ehdolla olleet dokumentaristit kanssaan lavalle. ”Me pidämme tiedosta ja elämme fiktiivisessä ajassa, jossa on fiktiivisiä vaaleja ja valitaan fiktiivinen presidentti. Elämme aikaa, jolloin meidät lähetetään sotaan fiktiivisistä syistä. […] Häpeä herra Bush!”, Moore julisti viitaten presidentti George W. Bushin vaalivoittoon vuonna 2000 ja tämän johtamaan juuri alkaneeseen Irakin sotaan.

Milk ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvotaistelu

Seksuaalivähemmistöjen kohtelu ja asema amerikkalaisessa yhteiskunnassa ovat nousseet Oscar-puheissa esiin erityisesti 2000-luvulla. Vuonna 2009 Dustin Lance Black palkittiin draaman Milk (2008) alkuperäiskäsikirjoituksesta. Elokuva kertoo tositarinan homoaktivisti ja poliitikko Harvey Milkin elämäntyöstä.

Dustin Lance Black
Dustin Lance Black Dustin Lance Black Kuva: EPA/Michael Yada Dustin Lance Black

Kolme kuukautta ennen gaalaa Kalifornian osavaltiossa oli tullut voimaan lakiehdotus, joka määritteli avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi. Kiitospuheessaan Black kertoi, kuinka Milkin tarina oli nuorena homoseksuaalina antanut hänelle toivoa. Gaalaa katsoville nuorille homoille ja lesboille ja lupasi, että ”hyvin pian teillä on tasa-arvoiset oikeudet hienossa maassamme.” Tasa-arvoinen avioliitto tuli Kaliforniassa uudelleen mahdolliseksi vuonna 2013.

Selma ja #OscarsSoWhite

Afrikkalais-amerikkalaisten ja muiden ei-valkoisten elokuvantekijöiden tunnustuksen nousu Oscareissa on ollut piinaavan hidasta, heijastaen heidän asemaansa elokuvateollisuudessa. Afrikkalais-amerikkalaisia tienraivaajia ovat olleet mm. Hattie McDaniel (ensimmäinen ehdokkuus ja voitto naissivuosasta elokuvasta Tuulen viemää, 1939), Sidney Poitier (ensimmäinen miespääosavoitto elokuvasta Kedon kukkaset, 1963) ja John Singleton (ensimmäinen ohjaajaehdokkuus elokuvasta Boyz n the Hood – kulman kundit, 1992).

Vuosi 2015 oli ensimmäinen niin sanotuista #OscarsSoWhite-vuosista, jolloin näyttelijä- tai ohjauskategorioissa ei ollut ehdolla yhtään ei-valkoista elokuvantekijää. Tilanteen teki sitäkin räikeämmäksi se, että kilpavuoden puhutuimpiin elokuviin kuului kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King Jr:sta ja hänen johtamastaan marssista kertova Selma (2014).

Common ja John Legend
Common ja John Legend Common ja John Legend Kuva: EPA/PAUL BUCK Common,John Legend

Samaan aikaan rasismin- ja poliisiväkivallan vastainen Black Lives Matter -liike kasvatti Yhdysvalloissa merkitystään. Selman ainut Oscar-palkinto tuli laulusta Glory, jonka gaalassa esittivät sen tekijät John Legend ja Common. Väkevässä puheessaan he muistuttivat, ettei taistelu kansalaisoikeuksista ole Yhdysvalloissa ohi: ”Selma on nyt, koska taistelu oikeudenmukaisuudesta tapahtuu juuri nyt.”

Naiset esiin!

Etninen moninaisuus on siis tänä vuonna Oscareissa paremmalla tolalla kuin vuosiin. Työtä on silti paljon jäljellä, jotta palkinnot ja ennen kaikkea Hollywoodissa tehtävät elokuvat kertoisivat monipuolisempia tarinoita maailmasta niin etnisesti kuin seksuaalisuuden ja sukupuolen suhteen.

Nasitevetoisille menestyselokuville vuosi 2016 oli ennätyksellinen (mm. Rogue One: A Star Wars Story, Arrival ja Ghostbusters), mutta kameran taakse tuotannollisiin ja luoviin rooleihin naisia pääsee edelleen merkittävästi vähemmän kuin miehiä. Epätasa-arvo näkyy myös Oscareissa, ja tänäkin vuonna vain noin 20 prosenttia ehdokkaista näyttelijäkategorioiden ulkopuolella on naisia. Parhaan elokuvan kategoriassa tosin tehtiin iloinen ennätys, sillä yhdeksän ehdolla olevista tuottajista on naisia

Kun Cate Blanchett voitti toisen Oscarinsa vuonna 2014 pääroolistaan draamassa Blue Jasmine (2013), hän painotti kyseisen menestyselokuvan osoittavan jälleen, että naisvetoiset elokuvat kannattavat myös lipputuloissa

Patricia Arquette
Patricia Arquette Patricia Arquette Kuva: EPA/PAUL BUCK Patricia Arquette

Seuraavana vuonna Patricia Arquette pokkasi palkinnon sivuosastaan elokuvassa Boyhood (2014). Aluksi hänen paperista luettu puheensa vaikutti tavanomaiselta, kunnes tuli loppunousu: ”Kaikille naisille, jotka ovat synnyttäneet kaikki tämän maan veronmaksajat ja kansalaiset: me olemme taistelleet kaikkien muiden oikeuksien puolesta. On meidän aikamme saada lopullinen palkkatasa-arvo ja tasa-arvoiset oikeudet naisille Yhdysvalloissa!”

Arquetten voimaannuttavan puheen aikana eturivissä hurrasi Meryl Streep.

Oscar-gaala nähdään suorana lähetyksenä Teemalla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 26.–27.2.2017 klo 3.30 alkaen.

Kirjoittaja Anna Möttölä on Oscar-entusiasti, elokuvakriitikko, entinen KAVIn suunnittelija sekä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin toiminnanjohtaja vuodesta 2017. Hän on myös Teeman suoran Oscar-lähetyksen toinen kommentaattori.

Lähteet: Politico, The New York Times, Variety, Hollywood Reporter

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Oscar-gaala

  • Miten Oscar kirjoitetaan

    Käsikirjoitus-Oscarien ehdokkaat luettavana.

    Yksi tapa lähestyä Oscar-palkintoja on lukea ehdokaselokuvien käsikirjoitukset. Se on helppoa, sillä studiot ja tuotantoyhtiöt panevat käsikirjoitukset nettiin luettaviksi. JP Pulkkinen luki yhdeksän Oscar-ehdokkaan käsikirjoitukset.

  • Amy on sydäntäsärkevä elokuva hukatusta lahjakkuudesta

    Oscarin voittanut dokumentti nyt Areenassa.

    Asif Kapadian ohjaama dokumenttielokuva laulaja Amy Winehousesta on liikuttavaa, koskettavaa, sydäntäsärkevää ja raivostuttavaakin katsottavaa. Se on paitsi erinomainen musiikkielokuva ja taitavasti koottu henkilökuva myös järkyttävä tarina hukatusta lahjakkuudesta. Parhaan dokumentin Oscarin helmikuussa 2016 voittanut Amy saa Suomen-tv-ensi-iltansa Teemalauantaissa 25.2.2017. Elokuvan jälkeen esitetään Amy Winehousen Lontoon-konsertti vuodelta 2007.
    Nyt Areenassa.