Hyppää pääsisältöön

Miten Oscar kirjoitetaan

Moonlight
Moonlight. Moonlight Moonlight,Alex Hibbert

Yksi tapa lähestyä Oscar-palkintoja on lukea käsikirjoituksia. Keino on elokuvan ammattilaisten ulkopuolella epäilemättä vähän käytetty. Muuta syytä ei kuitenkaan ole kuin se, että lukeminen on vaivalloista. Marraskuusta helmikuulle jatkuvan gaalasuman aikana studiot ja tuotantoyhtiöt panevat käsikirjoitukset nettiin luettaviksi.

Yhdeksän kymmenestä Oscar-ehdokkaasta (plus lukuisia muita käsikirjoituksia) löytyy täältä ja täältä (vain Efthimis Filippoun ja Yorgos Lanthimoksen The Lobster puuttuu). Kuka tahansa voi edetä elokuvantekijöiden reittiä, jossa ensin luetaan kässäri ja sitten kuvitellaan elokuva. Tiet eroavat vasta sen jälkeen. Tekijöiden on tehtävä se leffa, meille riittää, että katsomme sen.

Käsikirjoituksen lukeminen voi olla vieraannuttavaa, mutta pitää ottaa huomioon, että se on koko elokuvantekijäryhmälle tarkoitettu manuaali. Samalla se on hyvä muistutus elokuvan luonteesta. Kirjassaan Adventures in the Screen Trade käsikirjoittaja William Goldman toteaa, että elokuvan todellisuudella ei ole juuri mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jossa me ihmiset elelemme. Jokainen elokuva luo oman erityisen todellisuutensa. Kun elokuvatodellisuuden rajat on asetettu, niitä ei voi rikkoa hajottamatta koko elokuvaa. Elokuva ei siis perustu totuudelle, eikä se myöskään perustu todellisuudelle, jonka keskellä tallustelemme. Se perustuu uskottavuudelle.

Olen itse nähnyt näistä kymmenestä Oscar-ehdokaselokuvasta kahdeksan. Neliportaisella asteikolla huono-tyydyttävä-hyvä-loistava voisi sanoa, että nämä elokuvat ovat joko hyviä tai loistavia. Koska kuitenkin luotan William Goldmanin kokemukseen, totean vain että ne toimivat ja ovat uskottavia. Aika antaa lopulliset tuomiot.

Seuraavassa lyhyt katsaus ehdokaselokuviin ja itse käsikirjoittajiin.

Fences

Fences
Fences Fences

August Wilson (1945-2005) oli näytelmäkirjailija, joka tunnetaan Pittsburgh-sarjastaan. Kymmenen näytelmän kokonaisuudessa Wilson dramatisoi Pittsburghin afrikkalais-amerikkalaisten kokemuksia 1900-luvun ajalta. Kirjaimellisesti siis, sillä näytelmät sijoittuvat kukin eri vuosikymmenelle. Sovitetun käsikirjoituksen Oscar-ehdokkaaksi päätynyt Fences on sarjan kuudes näytelmä, sen tapahtuma-aika on 50-luku. Näytelmä sai ensi-iltansa 1985 ja Wilson sai siitä mm. Pulitzer- ja Tony-palkinnot.

Erikoislaatuista neljän Oscarin ehdokaselokuvassa on se, että Wilson itse muokkasi näytelmän elokuvakäsikirjoitukseksi ennen kuolemaansa. Tie elokuvaksi tyssäsi tuolloin Wilsonin vaatimukseen afrikkalais-amerikkalaisesta ohjaajasta. “Kyse ei ole rodusta vaan kulttuurista”, Wilson kirjoitti New York Timesissa.

TITLE: THE HILL, PITTSBURGH
TITLE: 1957
Troy: You think only white fellows got sense enough to drive a truck? That ain’t no paper job. Hell,anybody can drive a truck. How come you got all the whites driving and the coloreds lifting?
The truck’s white driver watches the collectors in his side mirror.

Fencesin elokuvalliseen toteutukseen tarvittiin kymmenen vuotta ja tuottaja-ohjaaja-näyttelijä Denzel Washingtonin aktiivisuus. En ole elokuvaa nähnyt, mutta arvioista päätellen draama antaa näyttelijöille tilaa esitellä rekisterinsä ulottuvuuksia. Elokuvan Troy (Washington) on entinen baseball-pelaaja, joka on jätehuoltoalalla. Edellä ollut repliikki paljastaa, että viisikymmenluvun Pittsburghissa jätehuollossa on hierarkia ja siinä Troy on roskakuskia alempana.

Ja mistä August Wilson oli kotoisin? Tietysti Pittsburghista.

Hell Or High Water

hell or high water
hell or high water Hell or High Water

Maaperän, maiseman ja etäisyyksien rooli tulee erityisen vahvasti esiin lännenelokuvissa. Maaston tuntemus on yhtä kuin selviytyminen eikä tilanne ole muuttunut klassisen westernin ajoista nykylänkkäriin, jollaiseksi Hell Or High Water voidaan nimetä. Hyvän länkkärin juoni on yksinkertainen, jännitteet voimakkaita, henkilöt täyteläisiä ja väkivalta ratkaisu. Niin tässäkin.

Jos käsikirjoittaja ei tunne maastoaan ja ihmisiään, peli on menetetty. Taylor Sheridan teki kaksikymmentä vuotta töitä näyttelijänä, päätyi sitten kolmen kauden ajaksi Sons of Anarchy -sarjaan esittämään sheriffi David Halea. Neuvottelut jatkosta takkusivat, Sheridanilla oli yllin kyllin kokemusta hyvistä ja varsinkin huonoista käsikirjoituksista, joten hän päätti kirjoittaa itse.

Sheridan kuvaus yksinkertaisesta metodistaan on seuraava: hän vertaili hyviä ja huonoja käsikirjoituksia, päätteli, mikä tekivät hyvästä hyvän ja karsi huonot elementit pois. Karua.

Kaksi käsikirjoitusta valmistui. Järjestyksessä toinen, Sicario, päätyi Denis Villeneuven ohjaamana valkokankaalle 2015. David Mackenzien ohjaama Hell Or High Water tuli ensi-iltaan viime vuonna ja sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Yksi niistä meni Sheridanin alkuperäiskäsikirjoitukselle.

Yhtään painavaa naisroolia ei ole, rodullinen ulottuvuus lastataan muutamalle intiaanille. Henkilöhahmoilla on vähänlaisesti syvyyttä esimerkiksi muistoina tai omaperäisinä tai ristiriitaisina ajatuksina, niin kuin ihmisillä oikeassa elämässä. Kyseessä on määritelmällisesti toiminnallinen genre-elokuva, jonka tarina lähtee pankkien aiheuttamasta talouskriisistä. Howardin veljekset lähtevät mielestään oikeutetulle missiolle eli ryöstämään pankkeja.

Seuraavassa käsikirjoitusnäytteessä kaksi Howardin poikia jahtaavaa Texas Rangeria keskustelee. Marcus (Jeff Bridges) on elokuvan mielenkiintoisin ja juurevin henkilö ja tuo etäisesti mieleen Tommy Lee Jonesin esittämän sheriffin elokuvassa Menetetty maa. Parker (Gil Birmingham) on intiaani, komanssi tai comanche.

PARKER
Do you want to live here? Old hardware store that charges twice what Home Depot does? One restaurant with a rattlesnake for a waitress? How are you supposed to make a living here?
MARCUS
People made a living here for a hundred and fifty years.
PARKER
People lived in caves for a hundred thousand years, but don’t do it no more, and they’re the better for it.
Beat.
MARCUS
Maybe your people
PARKER
You’re people did too. Long time ago, your ancestors was the Indians and someone else came along and killed ‘em or broke ‘em down and made you into one of them. A hundred and fifty years ago, all this was MY ancestors’ land. Everything you can see. Everything you saw yesterday. This was all Comancheria. Till the grandparents of all these folks took it. Now it’s being taken from them. Except it ain’t no army doing it. (PARKER points at the bank) It’s that son of a bitch, right there.

Replikointi putoilee kuin kiveen hakattuna. “Olen ollut köyhä koko ikäni, se on kuin tauti joka periytyy sukupolvelta sukupolvelle. Lapseni ei sitä peri, tämä kaikki jää hänelle.”

Viimeisen pankkiryöstönsä Howardin veljekset tekevät kaupungissa nimeltä Post, joka on 60 kilometriä kaakkoon Lubbockista, Buddy Hollyn kotikaupungista. Kun ajaa Postin läpi ja jatkaa nelisensataa kilometriä, mikä ei Teksasissa ole matka eikä mikään, tulee Bosquen piirikuntaan. Taylor Sheridan on kotoisin sieltä.

Manchester by the Sea

Casey Affleck ja Lucas Hedges elokuvassa Manchester by the Sea
Casey Affleck ja Lucas Hedges elokuvassa Manchester by the Sea Manchester by the Sea

Pikkukaupunki Manchester-by-the-Sea sijaitsee noin viidenkymmenen kilometrin päässä Bostonista. Elokuvassa Manchester by the Sea ollaan siten pohjoisessa, talvet näyttävät pohjoismaalaisittain ajateltuna talvisilta. Nuoret pelaavat jääkiekkoa, televisiosta katsotaan Boston Bruinsin matseja. Epäilen kuulleeni selostajan sanovan “Rask saves”, Tuukka Rask torjui. Rask on ehkä ainoa suomalaispanos tähän elokuvaan, joka olisi kaikin puolin sopiva suomalaiseksi aina budjettia (8,5 miljoonaa dollaria, Big Gamen ja Iron Skyn luokkaa) ja pidäteltyjä tunteita myöten.

They pass a sign for MANCHESTER, BEVERLY and NORTH SALEM.
LEE
I gotta go back to the hospital and sign some papers. Do you wanna see him?
PATRICK
Him who? See who?
LEE
Your dad. Do you wanna look at him?
PATRICK
I don’t know. What does he look like?
LEE
He looks like he's dead. (Pause) I mean, he doesn't look like he's
asleep, or anything like that. He doesn't look gross...(Pause) You
don't have to. I wanted to see him. Maybe you don't want that image in your memory. I don't know. It's up to you.
Patrick is silent.

Kenneth Lonerganin kirjoittama ja ohjaama elokuva on toinen tämän listan elokuvista, joiden uskon kestävän aikaa erinomaisesti. Manchester by the Sea on elokuva, jonka haluaa nähdä uudestaan.

Veljen kuolema tuo talonmiehen töitä tekevän Lee Chandlerin Bostonista kotikaupunkiin. On järjesteltävä asioita, vaikein rasti on kuusitoistavuotias veljenpoika Patrick. Leen (Casey Affleck) tunteet pysyvät pitkään pinnan alla, katsoja imetään syveneviin kierroksiin. Vähän kerrallaan, taitavasti ja sydämeenkäyvästi selviää lyödyn miehen tragedian syvyys. Takaumat liukuvat esiin kuin muistin kerrokset, elokuva tuntuu joltain muulta kuin mekaanisen tallenteen toistolta, se tuntuu, niin, taideteokselta.

Henkilöt eivät ole sympaattisia tai vastenmielisiä, he ovat ihmisiä, joissa on latausta, lämpöä ja huumoria. Muutamat uskaliaasti esiin tuodut kliseet (aseet, Albinonin Adagio) käytetään oivalluksella ja voimalla. Jos jokin vertauskohta pitää antaa, niin kenties se olisi tv-sarja Olive Kitteridge, jonka tapahtumapaikat ovat vielä pohjoisempana samalla rannikolla, Mainessa.

Manchester by the Sea on New Yorkissa vuonna 1962 syntyneen Lonerganin lopullinen läpimurto. Lonerganilla on pitempi ura näytelmäkirjailijana ja käsikirjoittajana kuin ohjaajana, mutta Manchester by the Sean kuljetus on vahvasti elokuvallista. Sitä tukee Affleckin näyttelemisen taloudellisuus, jonka toivoisi olevan Oscar-raadissa arvostetumpaa kuin aavistelen. Lonergan on haastattelussa todennut, että ihmettelee miksi elokuvien hahmot ovat usein joko hyviä tai pahoja, eivät mitään siltä väliltä. Teatteri-ihmisenä hän puolustaa yleisön älykkyyttä, eikä usko, että olisi mitään todellista syytä, mikä saisi ihmiset välttämään monisyisempiä elokuvia - ja monisyisempiä hahmoja.

Lion

Sunny Pawar elokuvassa Lion
Sunny Pawar elokuvassa Lion Kuva: © Long Way Home Productions 2015 Lion

Intiassa syntynyt Saroo Brierley adoptoitiin australiaiseen perheeseen viisivuotiaana. Aikuisena hän alkoi kiinnostua lähtökohdistaan. Etsintä alkoi, välineenä Google Maps. Myöhemmin Brierley kirjoitti aiheesta omaelämäkerrallisen kirjan A Long Way Home. Miten minä tulin tänne, se on kysymys, jota elokuvassa kysyy sekä viisivuotias että aikuinen Saroo.

Lion isolle yleisölle tehty ja hyvää tarkoittava elokuva, enkä tarkoita määrittelyä kyyniseksi. Viisivuotiasta Saroota esittävä Sunny Pawar pehmensi vastarintani heti alussa. Lapsen päätyminen kadulle on syvien yhteiskunnallisten ongelmien oire. Syitä on lukemattomia, yhteinen tekijä on köyhyys. Saroon tapauksessa mukana oli silkkaa huonoa onnea, mikä ei vähennä yhteiskunnan roolia, mutta lisää elokuvallisia panoksia.

Intiassa on yli yksitoista (11) miljoonaa katulasta, maan ongelmat ylittävät sen mitä länsimaissa kyetään kuvittelemaan. Elokuvan tuottajat ovatkin panneet pystyyn kampanjan lasten olojen parantamiseksi (somessa #LionHeart), sen voi tulkita markkinoinniksi, mutta apu on silti apua.

Guddu sits Saroo down on a bench.
GUDDU
Saroo - wake up!
Saroo simply groans, and curls up sideways.
GUDDU (CONT’D)
You have to walk.
SAROO
(whiny) I’m asleep ...
GUDDU
You’re too little for late nights!
SAROO
I’m asleep ... Don’t bother me.
Guddu looks around. Annoyed with himself. Back to Saroo:
GUDDU
I’ll go sort things for tomorrow.
Then we can find a place to sleep.
SAROO
Bring back a thousand jalebis.
GUDDU
Very funny. Wait here. You don’t move, okay?
Guddu leaps off the end of the platform. Familiar with it.
ON Saroo: deep asleep in an instant.
ON Guddu: tiny figure, hopping his way along the tracks.
FADE TO BLACK.

Saroo Brierlyn kirjan sovitti elokuvakäsikirjoitukseksi australialainen Luke Davies, jolla oli takanaan taideopintoja, runokokoelmia, romaaneja ja voitettu heroiiniaddiktio. Daviesin saamassa työssä on olennaista lähtöoletus ja rajaus “perustuu tositapahtumiin”.

Davies itse on sanonut, että elokuvakäsikirjoitus vaivaa aivan toisia aivolohkoja kuin taideproosan kirjoittaminen. Käsikirjoittaja kirjoittaa tuottajille, rahoittajille, näyttelijöille, ohjaajalle, lavastajalle, pukusuunnittelijalle, säveltäjälle. Kun taideproosan teko on intiimi prosessi, käsikirjoitus on dokumentti, joka kuluu kaikkien elokuvaan osallisten käsissä.

Hidden Figures

Hidden Figures -varjoon jääneet
Hidden Figures -varjoon jääneet Kuva: ©Fox 2000, 2016 Hidden Figures – varjoon jääneet

Hidden Figures on värikäs ja hyväntuulinen populaarielokuva, jonka iso aihe, rasismi, näyttäytyy enemmän naurettavana typeryytenä kuin ahdistavana epäoikeudenmukaisuutena. Ei edes se, että päähenkilöillä on ihonvärinsä lisäksi toinenkin urahidaste eli sukupuoli, karsi Hidden Figuresin lämpöä tai lisää ahdistusta. Kolme pätevää ja päättäväistä mustaa naista ylittää ihonvärille ja sukupuolelle langenneita esteitä.

Ollaan siis kaukana 12 Years a Slavesta tai esimerkiksi tämänvuotisista dokkari-Oscarin ehdokkaista 13th ja I Am Not Your Negro, joissa rasismin historia Setä Tuomon ajoista aina Trumpin puheisiin analysoidaan vastaansanomattomasti. Eikä siinä mitään, sillä kun rasismia elokuvissa käsitellään, kaikki tyylilajit ja käsittelytavat ovat tarpeen.

Hidden Figuresilla on kolme ehdokkuutta (paras elokuva, paras sovitettu käsikirjoitus, paras naissivuosa). Käsikirjoitus perustuu (afrikkalais-amerikkalaisen) Margo Lee Shatterlyn samannimiseen kirjaan, joka kertoo kolmesta mustasta naistyöntekijästä NASA:ssa. Elokuvassa NASA:n vuosien aikana tapahtunut desegregaatio tiivistyy vajaan vuoden ajanjaksoon, joka huipentuu John Glennin avaruuslentoon helmikuussa 1962.

Katherine Johnson, Mary Jackson ja Dorothy Vaughan ovat valkoisten äijien hallitsemalla näyttämöllä hieman kuin hobitit Rivendellissä Elrondin pöydässä haltioiden, kääpiöiden ja ihmisten parissa.

WHITE COP
NASA. That’s somethin’. Had no idea
they hired-
He stops himself from saying “coloreds.” Or worse.
DOROTHY
There are quite a few women working in the Space Program, sir.
She saves him the embarrassment. He looks toward the sky.
Paranoid.
WHITE COP
Damn Russians are watching us right now.

Käsikirjoittaja Allison Schroederin oma tausta on mielenkiintoinen. Hän on alle nelikymppinen (valkoinen) käsikirjoittaja, joka vietti lapsuutensa Floridassa aivan Cape Canaveralin ja Kennedy Space Centerin kupeessa. Schroederin isovanhemmat työskentelivät NASA:ssa, missä hän itsekin oli teini-ikäisenä harjoittelijana.

Ja muuten: kun Schroeder osallistui Writers Guild Awards -seremoniaan (kategorian voitti Eric Heisserer elokuvasta Arrival, josta edempänä) ja osallistuu Oscar-gaalaan, hän oli ja on ainoa naisehdokas. (Jätin edellä mainitsematta, että leffan kässäri on merkitty Schroederin ja ohjaaja Theodore Melfin nimiin. Erään lähteen mukaan Melfi “hioi käsikirjoitusta”.)

Moonlight

Moonlight
Moonlight Moonlight,Trevante Rhodes

Moonlightin päähenkilön kokemus on tietyllä tavalla rinnakkainen Hidden Figuresin kolmikon kokemukseen. Syrjintään on kaksi syytä, Moonlightissa ne ovat ihonväri ja homoseksuaalisuus. Hidden Figuresin mustat ovat keskiluokkaisia ja törmäävät jatkuvasti valkoisen yhteiskunnan normeihin. Moonlightissa ollaan köyhiä eikä valkoisia ole edes näkyvissä. Huumeita sen sijaan on. Ne ovat pakotie ja elinkeino.

Tapahtumapaikka on Miamin Liberty City, jonka suuri yleisö näkee yleensä korkeintaan uutisissa edustamassa köyhyyden keskittymiä, tai dokumentaarisissa tositelevisio-ohjelmissa, missä poliisit jahtaavat murhaajia, huumekauppiaita tai reviireistään tappelevia jengejä.

Moonlight on kasvutarina. Päähenkilö Chironia esittää kolme eri-ikäistä näyttelijää, joiden iholla katsoja pysyy koko ajan, sillä Chiron on läsnä jokaisessa kohtauksessa. Elokuva vie mukanaan Chironin mukanaan pulssiin ja hengitykseen häkellyttävällä voimalla. Se on yhtä lailla eksistentiaalinen kuin fyysinen elokuva, samanaikaisesti hillitty ja sensuaalinen. Moonlight on vapaa stereotyyppisistä hahmoista ja siinä on rakkautta. Tekijät tietävät, millaista on oppia uimaan meressä Miami Beachilla, millaista on istua öisellä rannalla ystävän kanssa, miltä meri kuulostaa, kun kuu värjää ihon siniseksi.

Tarell Alvin McCraney (36) ja Barry Jenkins (37) ovat molemmat kotoisin Liberty Citysta. Molempien syntyivät teiniäideille, jotka huolimatta crack-addiktiosta ja HIV-tartunnasta yrittivät samalla täyttää äitiroolinsa. Jenkinsin äiti saattoi myydä television saadakseen huumeita, mutta seuraavassa hetkessä luki pojalleen kirjoja ja huolehti tämän koulunkäynnistä. Moonlightin tekeminen oli kuin olisi tehnyt työtä avoimen haavan kimpussa, Jenkins on sanonut.

INT. PAULA’S LIBERTY SQUARE APT - DAY - CONTINUOUS 38
PAULA (30s now, worse for the wear), looking as strung out as ever as she rushes past him…
CHIRON
Hey Ma....
PAULA
(calling back)
Find somewhere for you to be.
Paula slips into the rear bedroom, closes the door behind her with a considerable thud.
Chiron stares at that door indifferently: this is nothing new for him.

McCraneyn äiti kuoli AIDS:iin vuonna 2003, minkä jälkeen hän kirjoitti muistoihinsa pohjaavan kertomuksen nimeltä In Moonlight Black Boys Look Blue. Kymmenen vuotta myöhemmin eräs ystävä lähetti sen Jenkinsille. Kun yhteys syntyi, paljastui myös, että McCraney ja Jenkins olivat asuneet Liberty Cityssä muutaman korttelin päässä toisistaan. (Oscareissa käsikirjoitus on sovitetun käsikirjoituksen kategoriassa, Writers Guild Award tuli parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta.) Ja kyllä, Moonlight on mielestäni Manchester by the Sean ohella se toinen elokuva, joka epäilemättä kestää aikaa.

Vuosisadan naiset

vuosisadan naiset, annette bening
vuosisadan naiset, annette bening 20th Century Women

Dorothea on syntynyt 1924, ja hänen poikansa Jamie 1964. Talossa alivuokralaisena asuva Abbie 1955 ja Jamien ystävä Julie 1962. Taloa korjailevan juurevan Williamin ikää ei mainita, mutta hän ei olekaan nainen, ja elokuvan nimihän on Vuosisadan naiset (20th Century Women). Eletään Santa Barbarassa, Kaliforniassa vuonna 1979, mutta niin kuin romaanikirjailijalla, joka maalaa sukupolvikokemusta, ikkunat ovat auki menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Levysoittimessa on aikalaismusiikkia, Talking Headsia, Clashia, Black Flagia ja Raincoatsia.

INT. ABBIE’S ROOM - NIGHT
Jamie and Abbie sit together, listening to The Raincoats -
Fairytale In The Supermarket. Abbie’s looking at the cover,
Jamie’s looking through her other records.
Dorothea appears in the doorway, observing her son, and his
obvious love of this. She enters, sits down and listens with
them, an awkward moment.
DOROTHEA
What is that?
ABBIE
It’s The Raincoats.
She nods awkwardly to the beat, trying to relate.
DOROTHEA
Can’t things just be pretty?
JAMIE
“Pretty” music’s used to hide how unfair and corrupt society is.
DOROTHEA
Ah, okay so... they’re not very good, and they know that, right?
He just looks at her - ‘why’re you still here’ - she looks at
him confused by his pushing her away. Seriously curious.
ABBIE
Yea, it’s like they’ve got this feeling, and they don’t have any
skill, and they don’t want skill,because it’s really interesting
what happens when your passion is bigger than the tools you have to deal with it. It creates this energy that’s raw. Isn’t it great?

Vuosisadan naiset on tarkalla korvalla ja silmällä tehty elokuva, jossa liberaali ja jälkihipahtava keskiluokka näyttäytyy kaikessa rasittavuudessaan ja rakastettavuudessa keskellä yhden aikakauden murrosta. Reaganin aika on jo oven takana, Jimmy Carter pitää kuuluisan puheensa demokratiaa uhkaavasta luottamuspulasta.

Juonen lähtökohta on Dorothean huoli pojastaan Jamiesta. Hän pyytää Abbien ja Julien apua kasvattamisessa. Rakentuu inhimillinen komedia, joka ehkä pyrkii olemaan Jamien kasvutarina, mutta on parhailta osiltaan Annette Beningin esittämän Dorothean muotokuva. Dorothea on elokuvassa 55-vuotias vapaa sielu. Hänessä on Beningin esittämänä epädogmaattista keveyttä, joka vaikuttaa jonkin filosofian alalajilta. Jostain minulle tuntemattomasta syystä Bening ei ole Oscar-ehdokkaana.

Vuosisadan naiset käsikirjoittanut ja ohjannut Mike Mills on syntynyt vuonna 1966 Berkeleyssä, Kaliforniassa, joka on samalla rannikolla noin 500 kilometrin päässä elokuvan tapahtumapaikoista. Millsin henkilöhistoriassa on yksityiskohta, joka on kuin Kaliforniaan sijoittuvasta tv-sarjasta (mieleen tulevat Mullan alla ja Californication) tai nimenomaan tästä elokuvasta. Millsin äiti kuoli vuonna 1999, puoli vuotta sen jälkeen hänen 75-vuotias taidehistorioitsijaisänsä tuli kaapista. Avioliitto oli kestänyt 44 vuotta.

Arrival

arrival ja amy adams
arrival ja amy adams arrival by denis villeneuve

Jos aíemmat elokuvat ovat paikkaan ja aikaan sidottuja, niin elokuvien Arrival ja La La Land tyylilajit vetävät irti maasta: scifi ja musikaali. Arrivalin käsikirjoittaja Eric Heisserer (s. 1970) on kustannustoimittajan ja historian professorin poika, joka vietti lapsuutensa Oklahomassa. Äiti luki hänelle kirjoja lapsena, ei kuitenkaan mitään varsinaista lastenkirjallisuutta vaan science fictionia: Robert Heinleinia, Ray Bradburya ja Isaac Asimovia. Iltasatuina tuli uusia maailmoja ja mahdollisia tulevaisuuksia. Heisserer on sanonut, että lukemistojen luonteesta kannatti noilla seuduin pysytellä hiljaa. Ihmisillä oli tapana piirtää ilmaan lainausmerkit, kun he puhuivat “tieteestä”.

Paljon myöhemmin Heisserer luki Ted Chiangin kirjoittaman vuonna 1998 julkaiseman ja paljon palkintoja keränneen scifi-novellin The Story of Your Life. Hän vakuuttui, että siitä on tehtävä elokuva. Chiangin tarinassa ulkoavaruudesta tulee yhteydenotto ihmiskunnalle, jolloin apuun kutsutaan kielentutkija. Elokuvassa ulkoavaruuden kontakti materialisoituu maan pinnalle ja Amy Adamsin esittämä kielentutkija joutuu hommiin.

LOUISE
Have they spoken to us in English?
COLONEL WEBER
No.
LOUISE
Have they played back any of our media, or given you any indication they understand us?
Weber doesn’t have a reply for this. His eyes shift.
LOUISE
So in order for this to work, I might have to teach them English. The basics. Nouns, verbs. I can’t do that remotely. I have to be in the room with them.

Biografinen tulkintani löytää erityistä herkkyyttä siinä, miten kielentutkijan oma tragedia sovitetaan ekstraterrestriaaliongelmaan. Ikään kuin kohtauksissa olisi kaikuja lukuhetkistä äidin kanssa. Heisserer ottaa käyttöön koko sen rekisterin, joka syveni, kun hän asui Oklahomassa ja tunsi tulleensa ulkoavaruudesta. Aivan kuten Vuosisadan naisissa, tässäkin naisrooli on keskeinen elokuvalle. Amy Adams, yksi aikakauden parhaimpia näyttelijöitä, on ollut viisi kertaa ehdokkaana. Lähivuosina palkitsemattomuuden taakka kasvaa liian suureksi – akatemialle.

La La Land

ryan gosling ja emma stone la la landissa
ryan gosling ja emma stone la la landissa La La Land

Yksi musikaalien perusteemoista on se, jossa kunnianhimoinen näyttelijä, tanssija, laulaja tai ohjaaja yrittää päästä pinnalle. La La Land on näitä elokuvia. Se on myös kaksinkertainen rakkauskertomus, sekä Mian ja Sebastianin välinen, että rakkaudenosoitus kaupungille, Los Angelesille. Hollywoodille se on kuin sotaharjoitus, jossa käytetään kaikki aselajeja.

Just then, they reach a clearing -- AND THE CITY SKYLINE APPEARS BELOW. A ribbon of lights, stretching as far as you can see. It’s the most romantic sight imaginable. They look at each other. A beat. And then --
MIA (CONT’D)
Eh.
They walk on, the lights shimmering behind.
SEBASTIAN Not much to look at.
MIA Agreed. I’ve seen better.
And on that -- they SING. [A LOVELY NIGHT]
Mia and Sebastian try to downplay the romanticism of this setting, this moment -- being lost here, at night, alone together, atop a hill, the city glittering before them. It’s “no big deal”, nothing they haven’t seen or felt before -- because, after all, there’s no chance for romance between them...

La La Land alkaa uskomattomalla tanssikohtauksella ja loppuu unohtumattomasti. Sen sisällä on Sebastianin hömpähtävää jazz-nostalgiaa, Mian koskettavaa epätoivoa, siellä on keskinkertaista tanssia ja laulua, uskottavaa henkilökemiaa ja spontaanisuutta, korvamadoiksi kasvavia melodioita ja se iloksi kehittyvä tunne, että nyt elokuvan koko koneistoa käytetään taidolla, sydämellä ja oivaltaen.

Damien Chazelle on kahden proffan lapsi Rhode Islandilta. Mikään lapsuudesta peräisin oleva fyysinen side ei kytke häntä Los Angelesiin. Kuten esikoisohjaus Whiplashissa ydin on esittämisessä ja musiikissa. Niistä on lyhyt matka showbisnekseen ja elokuvaan laajemmin. Chazelle on eräällä tavalla kuin Hitchcock, kotonaan välineessä. Hän panee elokuvan toimimaan. Se on myös yksi selitys uskottavuudelle. Ja Los Angeles jos mikä on elokuvan kotiseutua.

La La Land on oodi ja kunnianosoitus niille lukemattomille ihmisille, jotka uhraavat henkilökohtaisen onnensa saadakseen uransa ja elokuvat lentoon. Tällaista Hollywood rakastaa, joten ei kannata hämmästyä, kun La La Land kerää Oscareita.

JP Pulkkinen on Teeman suoran Oscar-lähetyksen toinen kommentaattori.

Oscar-gaala 2017 nähdään suorana Teemalla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 26.–27.2. klo 3.30 sekä tekstitettynä uusintana saman maanantain iltana klo 20.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Toimittaja, tietokirjailija ja muusikko Perttu Häkkinen on kuollut

    Perttu Häkkinen on kuollut

    Perttu Häkkinen menehtyi sunnuntaina 12.8. tapaturmaisesti. Kaipaamme rakasta kollegaamme syvästi. Hänen älykäs, valoisa ja huumorintajuinen persoonansa valaisi päiviämme niin työyhteisössä kuin ohjelmissaankin. Perttu oli poikkeuksellinen toimittaja. Hän oli tekijänä aidosti ihmisläheinen, innostava, innostuva, pelkäämätön ja tarkkanäköinen.

  • Naprapaatti, osteopaatti vai kiropraktikko? Mistä kannattaa hakea apua selkävaivoihin?

    Mikä manipulaatiohoito auttaa selkäkipuihin?

    Kun selkää särkee tai niska jumittaa niin moni miettii, mistä hakisi apua. Pitääkö mennä lääkäriin vai auttaisiko jonkinsortin käsittely? Nettiä selaamalla löytyy helposti erilaisia tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin suunnattuja hoitoja, mutta jää epäselväksi, mikä niistä tarjoaisi juuri omaan vaivaan sopivinta apua. Entä kannattaako käydä toisen hoitomuodon osaajalla, jos yksi ei auttanut?

  • Kuinka hyvin muistat 8. kauden tapahtumat?

    Tietovisa 8. kauden tapahtumista.

    Oletko todellinen UP-tietäjä vai vaan pelkkä pikakelaaja? Testaa, kuinka hyvin muistat Uuden Päivän 8. tuotantokauden juonikuviot. Tsemppiä testiin!

Oscar-gaala

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

  • Elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen: Oscarin metsästys oli surullista ja järkyttävää

    Cannes-voittaja Juho Kuosmasta kosiskellaan Hollywoodiin.

    Cannes-voiton jälkeen amerikkalaiset agentit alkoivat pommittaa Juho Kuosmasta huonoilla käsikirjoituksilla. Hänen ohjaamastaan Hymyilevästä miehestä (2016) odotettiin myös Oscar-ehdokasta, mutta niin ei käynyt ja kampanjointikin paljastui inhottavaksi. Seuraavaksi Kuosmanen aikoo tehdä neuvostotyylisen scifielokuvan, jossa yhdistyvät Päivänsäde ja menninkäinen sekä Ziggy Stardust.

  • Testaa tietosi Oscareista!

    Tee Oscar-gaalan juontajien laatima testi.

    Ylen Oscar-lähetyksen juontajat J-P Pulkkinen ja Anna Möttölä laativat kinkkisen tietovisan edistyneemmille elokuvaharrastajille. Testaa tietosi!

  • Kuninkaan puhe

    Neljän Oscarin menestyselokuva änkyttävästä kuninkaasta

    Neljä Oscaria vuonna 2011 voittanut elokuva Britannian kuningashuoneesta. Colin Firth palkittiin Oscarilla roolistaan änkyttävänä prinssinä, josta vasten tahtoaan tulee kuningas Yrjö VI.

  • Amy on sydäntäsärkevä elokuva hukatusta lahjakkuudesta

    Oscar-palkittu dokumentti laulajan lyhyestä elämästä

    Asif Kapadian ohjaama dokumenttielokuva laulaja Amy Winehousesta on liikuttavaa, koskettavaa, sydäntäsärkevää ja raivostuttavaakin katsottavaa. Se on paitsi erinomainen musiikkielokuva ja taitavasti koottu henkilökuva myös järkyttävä tarina hukatusta lahjakkuudesta. Amy palkittiin parhaan dokumentin Oscarilla 2016.

  • Suuri kauneus

    Paolo Sorrentinon Oscar-voittaja rakastaa Roomaa.

    Euroopan parhaana elokuvana palkittu ja parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin voittanut Suuri kauneus on pökerryttävän kaunis mutta kriittinen rakkauselokuva Roomalle. Ohjaaja Paolo Sorrentino vie katsojat päättymättömiin bileisiin ihanan elämän, taiteen, juhlinnan ja rappion keskelle.

  • Kun väärä elokuva julistettiin parhaaksi ja turistiryhmä pelmahti keskelle gaalaa – katso Oscar-gaalan kohokohdat Areenasta

    Katso Oscar-gaalan kohokohdat

    Oscar-gaalan loppuhetket nousivat tapahtuman suurimmaksi puheenaiheeksi: Warren Beatty julisti parhaaksi elokuvaksi väärän elokuvan. Yllätyksiä koettiin Dolby-teatterissa jo aiemmin, kun Hollywoodiin tutustumassa ollut turistiryhmä pelmahti filmitähtien keskelle. Kerromme tässä artikkelissa kohdat, joissa ovat gaalan huippuhetket. Parhaan elokuvan voitti La la land... Ei kun Moonlight!

  • Kalle Kinnunen: Kuka voittaa Oscarin ja kenen pitäisi?

    Kalle Kinnunen ennakoi Oscar-palkintoja.

    "Kun näin La La Landin elokuussa sen maailmanensi-illassa Venetsian elokuvajuhlilla, tiesin sen heti. Tämän elokuvan tekijät tulevat juhlimaan helmikuussa Oscar-gaalassa." Elokuvakriitikko Kalle Kinnunen ennakoi ja arvioi vuoden 2017 Oscar-voittajat.

  • Oscar-kääntäjät taas työssään

    Kääntäjätiimi suomentaa päivässä tuntien lähetyksen

    Oscar-gaalan tekstittäminen suomeksi yhdessä päivässä on viiden ihmisen intensiivinen urakka. Kääntäjät joutuvat pohtimaan muun muassa elokuvien nimiä, joille ei vielä ole olemassa virallisia käännöksiä.

  • Marlon Brando, Jane Fonda, Patricia Arquette ja Michael Moore: Oscar-gaalan kiitospuheet ovat hetki tehdä politiikkaa

    Oscar-gaalasta 2017 odotetaan poliittisesti kiihkeää.

    Tämän vuoden Oscar-gaalasta odotetaan poliittisesti kiihkeintä vuosiin. Polttavin syy on Yhdysvaltojen yhteiskunnallisen kahtiajaon kärjistyminen viime syksyn raastavissa presidentinvaaleissa ja Donald Trumpin öykkärimäinen linja, joka pääosin liberaalissa Hollywoodissa nostattaa vastalauseita, kirjoittaa Teeman Oscar-kommentaattori Anna Möttölä.

  • Miten Oscar kirjoitetaan

    Käsikirjoitus-Oscarien ehdokkaat luettavana.

    Yksi tapa lähestyä Oscar-palkintoja on lukea ehdokaselokuvien käsikirjoitukset. Se on helppoa, sillä studiot ja tuotantoyhtiöt panevat käsikirjoitukset nettiin luettaviksi. JP Pulkkinen luki yhdeksän Oscar-ehdokkaan käsikirjoitukset.