Saara Sarvas
Yle
En ole vielä kertaakaan tavannut ylipainoista ihmistä, joka ei olisi millään tavalla tietoinen siitä, että on kaiken muun lisäksi myös juuri sitä. Siis lihava. Ylipainon huomaa kyllä painon lisääntyessä mm. vaatteiden kiristämisestä tai niiden kokonaan pieneksi jäämisestä, omasta peilikuvasta, tuttujen ja tuntemattomien katseista tai vaa’asta, jolle kipuaa säännöllisesti vaikka tietää ettei pitäisi, kirjoittaa Saara Sarvas.
Yksikään huomioista ei ole mukava tai kannustava. Tilannetta ei ole koskaan, kertaakaan koko ihmiskunnan historian aikana parannettu painosta tai sen noususta huomauttelulla tai ylipainosta vitsejä murjomalla.
Koulun käytävällä kuullusta läskivitsistä minunkin ensimmäinen kitudieettini alkoi. Eikä se vitsi naurata vieläkään. Yhdetkin väärin valitut sanat tai yksikin harkitsematon vitsi voi olla se, joka aiheuttaa ihmiselle elämänmittaiset arvet ja elämänhallinnan heittelyn kierteen, joka käy kalliiksi paitsi hänelle itselleen pitkässä juoksussa myös yhteiskunnalle.
Tällä hetkellä keskitytään vielä aivan liikaa ajatukseen fyysisen massan kadottamisesta minimiajassa ja liian vähän henkiseen hyvinvointiin. Siihen, kuinka kehosta ja mielestä oikeasti pidetään huolta ruohonjuuritasosta lähtien, kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tasapainoa pitkällä tähtäimellä painottaen. Tismalleen tähän ajattelumuutokseen vuoden 2017 alussa startannut Vaakakapina tähtää.
Huomauttelu lihottaa
Painokeskustelu pyörii onnistumisen tematiikan ympärillä. Jos olet hoikka tai laihdut, olet onnistuja. Jos lihot tai olet lihava, olet epäonnistunut. “Oletko laihtunut?” -kysymys tarkoitetaan kehuksi. Sen sijaan kysymys “Oletko vähän lihonut?” kantaa mukanaan negatiivista stigmaa. Entä jos laihtuminen onkin merkki vakavasta masennuksesta tai kipeästä erosta? Tai mitä jos lihominen johtuu rajusta lääkekuurista, joka on tavalla tai toisella ihmiselle välttämätön, elintärkeä?
“Ylipaino on omaa syytä, hoikempana löytäisit helpommin seuraa." "Laihtuminen on simppeliä matematiikkaa, lähdet vain lenkille ja syöt kevyemmin, otat kato vaan itteäs niskasta kiinni.”
Edellisen kaltaiset virheelliset luulot ja niistä huomauttelu lisäävät stressiä. Se on kuin kaataisi bensaa liekkeihin, sillä stressi lisää kortisolin tuotantoa kehossa ja kas, aiheuttaa siten tutkimusten mukaan vain lisää lihomista. Huomauttelu on siis yksiselitteisesti haitallista.
Haluaisitko ihan oikeasti auttaa lihavaa ystävääsi?
Haluaisitko? Miten ihanaa. Apua, tukea ja kannustusta kaipaavat ihan kaikki. Jos olet itse pudottanut painoa ja pitänyt sen onnistuneesti alhaalla, olet koulutettu ravintoterapeutti, lihavuustutkija, lihavuuteen erikoistunut lääkäri tai muu alan ammattilainen, ystäväsi varmasti arvostaa käytännönläheisiä neuvojasi – eli anna palaa, jos hän itse kysyy! Jos et ole mitään edellisistä, kannattaa avunantoa kokeilla keskittymättä ystäväsi painoon.
Huonot elämäntavat ja hyvinvoinnin laiminlyöminen kertovat jostain aivan muusta, kuin ihmisen halusta olla lihava.
Oletko kysynyt, onko läheiselläsi kaikki hyvin? Selvittänyt, mitä ystävällesi oikeasti kuuluu? Voisitko auttaa häntä jossain? Onko ystäväsi elämä ja kalenteri liian täynnä, vai painaako häntä jokin henkilökohtainen asia?
Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan. Niiden esittämiseen tarvitaan vain rohkeutta ja aitoa välittämistä.
Saara Sarvas on parin vuosikymmenen syömishäröilystä lempeydellä palautuva yksisarvinen, jonka suurin oivallus on, että ”epäonnistumiset” ovat ahaa-elämyksiä, joihin kompastuu hetkeksi. Saara kirjoittaa kolumneja Vaakakapinaan.
Lopeta laihdutus, aloita elämä! Liity kapinajohtaja Jennyn joukkoihin Facebookissa. Vaakakapina laajentuu vuoden 2017 aikana verkosta niin televisioon kuin radioonkin.
