Hyppää pääsisältöön

Nuorisollemme varoittavaksi esim. yltiöpäisestä kotiseuturakkaudesta!

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Nuorisollemme varoittavaksi esim. yltiöpäisestä kotiseuturakkaudesta!

Tehtäviini kun kuuluu pelottomasti ajatella sellaisiakin ajatuksia, joita jotkut - tai niiden tuttavat - eivät vaivautuisi ajattelemaan, tulisi ajatelleeksi, taikka ilkeäisi ajatella, eksentrikoksi leimautumisen perusteella. Niin tätä tarkoitusta varten ryhdyin miettimään nauvolaisia, ja linja-autoa.

Yhtä hyvin olisin voinut ajatella Töölön asukkaita Helsingissä & raitiovaunua, tai vaikka Nurmeksen Porokylän väkeä, ja helikopterikyytiä, tahi isoa laumaa intoa tihkuvia kemiläisiä ahtautumassa laivaan.

Kuitenkin!

Ajatellaan, että Valtioneuvosto ( http://vnk.fi/etusivu ) olisi päättänyt käyttää pikkujouluarpajaistensa tuoton juuri Nauvon (ruots. Nagu) asukkaiden virkistämiseksi.

Nauvon kylät, siltä varalta, ettette vielä muista niitä ulkoa, ovat Antböle, Backas, Berghamn, Biskopsö, Borstö, Böle, Dalkarby, Druckis, Ernholm, Finby, Grännäs, Grötö, Gullkrona, Gyttja, Hangslax, Haverö, Humleholm, Högsar, Innamo, Jälist, Kirjais, Kivis, Klobbnäs, Kopparholm, Korsnäs, Koum, Krok, Kvivlax, Käldinge, Käldö, Laggarnäs, Lökholm, Mattnäs, Mielis, Nötö, Packais, Pensar, Piparby, Poutuis, Prostvik, Pärnäinen (Pärnäs), Risis, Samslax, Sandholm, Sandö, Seili (Själö), Sexnappa, Sellmo, Simonkylä (Simonby), Sommarö, Spink, Stenskär, Strandby, Sydänperä, Såris, Tackork, Toras, Trunsö, Valmoholm, Vandrock, Vansor, Vikom, Vikperä ja Väcklax. Kivat nimet on niillä minusta.

Ja jos ette sitäkään muusta, niin Nauvo (ruots. Nagu) koostuu noin 3000 saaresta, luodosta ja kalliosta. Ajan voittamiseksi en luettele niitä nyt tässä.

Niin silleen olisi sopinut Valtioneuvosto, että Nauvon Innamon kylään ajetaan linja-auto, ja kaikki halukkaat nauvolaiset pääsevät virkistystmatkalle Ruokolahdelle katsomaan kummakiveä. ( http://www.gtk.fi/geologia/retkeily/lohkareet/ )

Ja tulisikin helposti se linja-auto täyteen Nauvon eri kylistä paikalle rientäneitä, reppuselkäisiä nauvolaisia ja nauvolaisettaria.

Eikun linjurin kyytiin, mitä tässä aikailemaan!

Innosta hihkuisivat he kuljettajalle, että Paina kaasua niin lähetään!

Ja joku soittaisi kitaraa ja pari muuta soittaisi kastanjetteja ja quiroa, ja syötäisiin metwursti- ja maksamakkaravoileipiä ja juotaisiin piimää pullosta, ja jälkiruoaksi mustikkapiirakkaa, ja kahvia, joka olisi villasukkaan laitetussa lasipullossa pysynyt hyvin kuumana.

Eväät olisi jo melkein syöty, ennen kuin linja-auto olisi ehtinyt edes naapurikunnan puolelle.

Silloin laitettaisiin karamellipussi kiertämään, ja kun salmiakit ja muut namit olisi imetty, kajautettaisiin iloinen seikkailulaulu ”Meill’on metsässä nuotiopiiri!” ja tunnelma olisi linja-auton katossa!

Kokeiltaisiin naksutella istuinpaikkojen lukuvaloja päälle ja pois, katsottaisiin, onko edesssäolevan istuimen selkänojataskuun jäänyt kolikoita, luettavaa tai syötävää, ja huurutettaisiin ikkunaa hengityksellä ja piirrettäisiin huuruun tikku-ukkoja, omia nimikirjaimia ja sydämiä piirrettäisiin siihen huuruun.

Iloisesti huristelisi onnikka eteenpäin, mutta kun joku linja-auton pitkällä takapenkillä istujista vilkaisisi taaksepäin, ja näkisi Nauvon tuttujen käkkärämäntyjen jäävän taakse, hän mitään sanomatta -- henkistä tukea ottaakseen - koskettaisi vieressään istujaa.

Tämäkin katsoisi taaksepäin, ja koskettaisi seuraavaa istujaa, ja kohta kaikki takapenkkiläiset katsoisivat taaksepäin, sitten, hetken perästä, nousisivat istuimille polviensa varaan, katse tiukasti Nauvoon päin.

Ja ensin kyyneltyisivät yhden silmät, sitten toisen, ja lopulta kaikkien takapenkkiläisten.

”Sinne jää rakas kotipaikka!” sanoisi joku hiljaa.

”Toisen paikkakunnan ihmeitä menossa katsomaan ollaan, kotiseutu jätetään”, joku sanoisi kyyneliä niellen, ja sitten purskahtaisi itkuun.

Takapenkkiläisten poru herättäisi ensin lähellä, sitten kuempanakin istujain huomion.

”Voi rakas Nauvo! (ruots. Nagu) huutaisi nyt jo useampi matkustaja.

Nuorempi väki aloittaisi kättentaputuksen säestyksellä sotahuudon Nau-vo Tap-tap-tap, Na-gu Tap-tap-tap! (jne.) mutta vanhempien kesken sitä pidettäisiin liian riehakkaana hetken
murheellisuuteen nähden, ja taputushuuto vaiennettaisiin toruvilla kulmakarvoilla.

Mukaan olisi sattunut jokunen matkustajavainenNauvon kuoroista, ja nämä virittäisivät hartaan veisuun Mozartin requiemistä, (D-molli, KV 626):

Dies Irae! dies illa
Solvet saeclum in favilla...

(Runon innoittajana on mahdollisesti toiminut Sefanjan kirjan 1. luvun jakeet 15 - 16 Vulgatan mukaan:

"Dies iræ, dies illa, dies tribulationis et angustiæ, dies calamitatis et miseriæ, dies tenebrarum et caliginis, dies nebulæ et turbinis, dies tubæ et clangoris super civitates munitas et super angulos excelsos."

"Se päivä on vihan päivä, hädän ja ahdistuksen päivä, onnettomuuden ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä, pasuunan äänen ja sotahuudon päivä. ..."

https://www.youtube.com/watch?v=RVc9G36uxPc

Kuorolaisten pauhatessa Mozartia muut nauvolaiset alkaisivat ensin paukkuvin kämmenin hakata laululle tahtia, sitten joku keksisi, että jos kaadetaan bussi, ei jouduta enää kauemmaksi Rakkaasta Nauvosta.

Ja vimmatusti alkaisivat nauvolaiset nyt reuhtoa, huojuttaa ja rytkyttää itseään, keikuttaakseen linjuria, niin että kuljettajan olisi lopulta pakko pysäyttää auto.

Kssshh! Sanoisivat linjurin paineilmajarrut.

Seuraisi neuvottelu, jossa nauvolaiset itkisivät ja rukoilisivat kuljettajalta armoa, että heidät vietäisiin takaisin toiviopaikkaansa: Koti-Nauvoon! Eikä katsomaan Ruokolahden kummakiveä.

Ja oi sitä riemua kun kuljettaja kääntäisi suunnan takaisin kotia kohti!

Hurraa-hurraa-hurraa! (+ kerta kiellon päälle Hurra! på sv.)

Ja kun tutut Nauvon männyt ilmestyisivät näköpiiriin, säntäisivät kaikki matkustajan linjurin etuosaan, osoittaisivat tuttuja maastonkohtia - tuolla! Täällä! Där! Ja tuolla!

Kuljettaja melkein pelkäisi henkensä puolesta, kun linjurin pysähtyessä Innamon kylään nauvolaiset ripustautuisivat kuljettajan kaulaan, pussaisivat kummallekin poskelle, työntäisivät rahaa sadoin euroin hänen taskuihinsa, suutelisivat hänen sormiaan ja ottaisivat hänestä, sankaristaan kymmenittäin valokuvia.

Innokkaana jonona nauvolaiset tarpoisivat kotiinsa, kotiseudun tuttuja kohtia sormella toisilleen osoittaen.

Ja sinä iltana helpotuksesta huokaisten nukahtaisi jokainen matkaa tehnyt nauvolainen kotivuoteeseensa, ja vannoisi, ettei enää koskaan lähde Nauvosta! Ei ikänä! Aldrig i livet!

Mutta annapa olla, kun saatuaan tiedon ja käsityksen, että nauvolaisten matka oli jollain lailla epäonnistunut, Valtioneuvosto seuraavana vuonna taas tilaisi nauvolaisille linja-auton viemään heidät katsomaan Ruokolahden kummakiveä, niin uskokaa tai älkää, bussi olisi parissa minuutissa täynnä samoja nauvolaisia kuin viime vuonna - olihan viimevuotinen reissu onnistunut tuhatkertaisesti yli odotusten, kun matkattiin ihanasta Nauvosta ihanaan Nauvoon!

Sen pituinen se.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Marjo Niemi: Avuton olo ja pari syytä sille

    Avuton olo ja pari syytä sille

    Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut ihmisten ja myös itseni väsyvän siihen, että usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on kutistunut. Kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin

    Jemenissä tuoksuu jasmiini. Niin kuin juuri nyt Suomessakin.

    Tajusin olevani eri sukupolvea viimeistään silloin, kun päiväkoti-ikäinen kuopus opetti minulle, että hyvää päivää on somaliaksi Maalin wanaagsan, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

  • Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.

  • Kohtalon isku vyön alle!

    Kohtalon iskuja pikku-ukkojen näkymistä miettii Kajo

    Olin kotona, ja päässä sellainen olo kun päässä kotona on. Että hou, ham! Mitähän tekisin!

  • Kirjojen Suomi: Pietari K. kävi täällä

    Essee- ja podcast-sarja ajatteleville lukijoille

    Hukkuuko kaunokirjallisuus epävarman työelämän kiireisiin? Uudessa essee- ja podcast-sarjassa Pietari K. kävi täällä toimittaja ja pätkätyöläinen Pietari Kylmälä tutkii identiteettiään ja lukee puolestasi tolkuttomat kasat kotimaista kirjallisuutta sadan vuoden ajalta.