Hyppää pääsisältöön

Ovatko seksikuvaukset härskiintyneet, Juha Itkonen?

Anna-Leena Härkönen oli vasta lukion toisella luokalla, kun hänen esikoisteoksensa Häräntappoase ilmestyi vuonna 1984. Tuolloin nuorten seksuaalisia haaveita kuvaava kirja kuumotti korvia, mutta aiheuttaako se yhtä väkeviä tuntemuksia nyt 2010-luvulla?

Teksti: Pauliina Grym

Häräntappoase on yksi Pilkun jälkeen -ohjelman Seksi-jaksossa käsiteltävistä kirjoista. Jakson vieraiden, kirjailija Juha Itkosen, näyttelijä ja naisten asemaa käsittelevät Play rape - ja Sinuus –näytelmät kirjoittaneen Anna Paavilaisen sekä kirjallisuudentutkija Rita Paqvalénin keskustelussa käy ilmi, että aika on vienyt Häräntappoaseelta terävimmän terän, mutta teos onnistuu kuitenkin yhä kuvaamaan ensirakkautta.

Härkösen esikoinen nostatti aikanaan kohun: puhekielellä kirjoitetun nuoren miehen kasvutarinan lisäksi teos oli kertomus myös seksuaalisesta kaipauksesta ja neitsyyden menettämisestä.

Hieno henkilökuvaus teki seksin kuvauksestakin vaikuttavampaa

Kirjan päähenkilö Allu on nuori mies, jonka hulppeat kesälomasuunnitelmat kaatuvat siihen, että hänet lähetetään sukulaisten luo heinäntekoon. Vanha kaupunkilaiskaveri Taalakin jää taa, kun vastentahtoinen Allu lähtee Himangan Torvenkylään. Olemisen tuskaa helpottaa etenkin paikallinen tyttö Kerttu.

Vaikka Häräntappoase on sukupolvensa yhteinen nimittäjä ja sitä on luetettu lukemattomille koululuokille, kertoo suomenruotsalainen kirjallisuudentutkija Paqvalén, että hänellä se ei osunut teininä käteen.

– Mutta näin aikuisena lukijana kiinnitin enemmän huomiota siihen pojan kasvutarinaan kuin itse seksiin, sanoo Paqvalén.

Keskustelun polttoaineena toimivat:

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys, 2015
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase, 1984
Timo K. Mukka: Tabu, 1965

Näyttelijä Paavilainenkin innostuu nuoren Härkösen henkilökuvaustaidoista.

– Allu oli hyvin kokonainen henkilö ja se teki lukukokemuksesta riemastuttavan. Allun hahmossa oli kaikki maailmat ja silloin se neitsyydenkin menettäminen tuntui isolta jutulta. Se tapahtui sille kokonaiselle henkilölle, Paavilainen sanoo.

Härskimmäksi käyneet kirjat – vai sittenkin lukijat?

Juha Itkonen muistelee, että aikanaan Häräntappoase kyllä nosti punan poskille, mutta ei enää.

– Kyllä se minusta tuntui nyt viattomalta. En tiedä, ovatko kirjat siitä ajasta härskiintyneet, vai olenko itse härskiintynyt, nauraa kirjailija toisen kierroksen lukukokemukselleen.

– Minä en ajattele, että Häräntappoase olisi vanhentunut ensirakkauden ja kohtaamisen kuvauksena. Siinä että odotetaan että ”milloin, milloin, milloin me päästään”. Sen kuvaus kyllä tuntui ajattomalta, sanoo Paqvalén.

Härkösen kirja oli aikansa tapaus ja se sai muun muassa J. H. Erkon paras esikoisteos-palkinnon. Puhekielen käyttö kirjassa ei ole enää pitkään aikaan ollut poikkeavaa, ja kirjoissa kuvataan jo muitakin kuin heterosuhteita.

Pilkun jälkeen -ohjelman Seksi-jaksossa keskustellaan Häräntappoaseen lisäksi myös Tommi Kinnusen esikoisesta Neljäntienristeys (2015). Sukupolvien tarinassa kuvataan suomalaista kyläyhteisöä 1800-luvun lopulta nuoren itsenäisen Suomen aikaan, myös kiellettyä homoseksuaalisuutta ja onnetonta perhe-elämää. Kolmas kirjavalinta on Timo K. Mukan Tabu (1965), jossa aikamies kajoaa sekä äitiin että tämän varhaisteini-ikäiseen tyttäreen ja onnistuu lumoamaan nämä kummatkin.


Mikä kirja on sinun mielestäsi kuvannut erityisen hyvin nuoruuden kiihkoa ja kaipuuta? Kerro meillekin!

OHJELMASSA MAINITAAN NÄMÄ KIRJAT:

Gilgameš-eepos, n. 2000 eaa.
Sapfo: runot, 600-luvulla eaa.
Vanha testamentti: Laulujen laulu, 400-luvulla eaa.
Ovidius: Rakastamisen taito, n. 1 eaa./jaa.
Tuhat ja yksi yötä, n. 1 eaa./jaa.
Kamasutra, kirjoitettu noin v. 300 vanhemmista tarinoista
Giovanni Boccaccio: Decamerone, n. 1350
Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita, n. 1370
Nefzawi: Tuoksuva puutarha, 1410
John Cleland: Fanny Hill, 1749
de Sade: Justine, 1791 ja Sodoman 120 päivää
Giacomo Casanova: muistelmat 1820-luvulla
Honoré de Balzac: Leikkisiä tarinoita, 1830-l.
Guillaume Apollinaire: Don Juanin urotyöt, 1907
D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja, 1928
:Mika Waltari: Kaarina Maununtytär, 1942.
Jean Genet: Querelle de Brest, 1947
Henry Miller
Vladimir Nabokov: Lolita, 1955
Emmanuelle Arsan: Emmanuelle, 1959
Erica Jong
Anaïs Nin
Eeva Kilpi
Tommy Tabermann
Stewart Home
Hannu Salama: Juhannustanssit, 1964
Kaari Utrio: historialliset romaanit
Mario Puzo: Kummisetä (The Godfather, 1969)
Christer Kihlman: Ihminen joka järkkyi, 1971 (Människan som skalv, 1971)
Nalle Valtiala: Lotus, 1973
Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä, 1981
Alberto Moravia, Eroottisia tarinoita, 1983
Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys,1984
Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla, 1994 (Underbara kvinnor vid vatten, 1994)
Juan Manuel de Prada: Pimpit, 1994
Elias Lönnrotin 1800-luvulla keräämät seksirunot: Suomen kansan vanhat runot -sarja, 15. osa, 1997.
Ann-Mari Lindberg
Sofi Oksanen: Baby Jane, 2005
Juha Itkonen: Kohti, 2007
Riku Korhonen: Lääkäriromaani, 2008
Juha Itkonen: Seitsemäntoista, 2010
Sara Stridsberg: Darling River, 2010
E. L. James: Fifty Shades of Grey, 2011
Mikko Rimminen
Hannele Mikaela Taivassalo
Antti Holma: Järjestäjä, 2014
Juha Itkonen: Palatkaa perhoset, 2016
Anna Paavilainen: Play Rape -näytelmä, 2016
Jan Forsström: Eurooppalaisia rakastajia, 2016

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

Kirjojen Suomi