Netin keskusteluissa vilisee yleistyksiä, laiskaa argumentointia ja epäloogisuuksia. Samankaltaiset virheet toistuvat ja ajavat keskustelun umpikujaan. Näin vältät yleisimmät virheet ja opit keskustelemaan paremmin!
Herättele videon avulla itsesi huomaamaan viisi yleistä väittelyn virhettä:
1. Ad populum eli vetoaminen yleiseen mielipiteeseen
"Kaikkihan sen tietää, että laihtuminen on helppoa: syö vaan vähemmän kuin kuluttaa. Joillain ei vaan ole itsekuria."
Tässä virheessä vedotaan yleiseen mielipiteeseen, väitteen ilmoitetaan olevan totta siksi, että moni ajattelee samalla tavalla.
Vaikka saman näkökulman jakaisi suurikin joukko ihmisiä, se ei tee siitä automaattisesti totta: "yhdeksän kymmenestä kyselyyn osallistuneesta on sitä mieltä, että aurinko kiertää maata, joten aurinko kiertää maata".
Jottei tule menneeksi halpaan, kannattaa kysyä: kenen mielipide tämä on? Ketkä "kaikki" ovat todella tätä mieltä – ja onko sillä edes merkitystä väitteen todenperäisyyden kannalta?
Virheen alkuperäinen latinankielinen nimi on argumentum ad populum, joka tarkoittaa kansaan vetoamista.
2. Kalteva pinta eli "jos antaa pirulle pikkusormen..."
"Jos homot saa mennä naimisiin, niin seuraavaksi mennään vihille sikojen kanssa."
"Jos antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden" tiivistää tämän virheen idean suomeksi.
Argumentti antaa ymmärtää, että tietty asia vie kaltevalle pinnalle ja käynnistää tapahtumaketjun, jolla olisi peruuttamattomat ja yleensä negatiiviset seuraukset. Samalla vedotaan usein yleisön tunteisiin ja pelkoihin.
Argumentti ei kuitenkaan tarjoa perusteita sille, miksi piru veisi koko käden tämän yhden seikan vuoksi.
Jos syötin nielaisee, päätyy uskomaan, ettei ensimmäistäkään askelta saisi ottaa – vaikka seurauksena voi olla aivan jotain muutakin.
Virhe tunnetaan yleisesti myös sen englanninkielisellä nimellä slippery slope.
Harhautuksen tarkoitus on viedä vastustajan huomio pois alkuperäisestä aiheesta.
3. Harhautus eli red herring
Väite 1: "Jääkiekkoväkivalta on ongelma, josta pitäisi virittää vakavampaa keskustelua."
Väite 2: "No jos väkivaltaisista lajeista puhutaan, niin entäs rugby tai amerikkalainen jalkapallo? Siellä niitä päävammoja vasta tuleekin. Ja kun miettii maailmanlaajuisia harrastajamääriä, niin siellä piilee todellinen ongelma."
Harhautuksen tarkoitus on viedä vastustajan huomio pois alkuperäisestä aiheesta.
Keskusteluun tuodaan muodollisesti pätevältä kuulostava väite, joka ei itse asiassa liity alkuperäiseen aiheeseen. Näin keskustelu ajautuu sivuraiteelle eikä alkuperäiseen väitteeseen vastata.
Harhautusta voidaan käyttää myös tarkoitushakuisesti estämään keskustelua jostakin epäkohdasta etenemästä pidemmälle.
Englanninkielinen ilmaus red herring tarkoitaa suomeksi savusilliä.
4. Mustavalkoisuus eli väärä vastakkainasettelu
"Kasvisruokapäivä on ihan kuollut idea! Ei ne oppilaat suostu syömään sitä kasvisruokaa. Kysymys on siitä, syödäänkö koulussa kunnon ateria, vai mennäänkö kauppaan ostamaan joku tarjouspullapitko tai kääretorttu."
Tässä virheessä kavennetaan näkökulmaa. Kaksi vaihtoehtoa asetetaan mustavalkoisesti ja keinotekoisesti vastakkain joko–tai-hengessä, vaikka vaihtoehtoja olisi useita erilaisia: "joko olet meidän puolellamme – tai meitä vastaan."
Esimerkkiä seuraten: miksei voisi sekä syödä kasvisruokaa että ostaa tarjouspitkoa?
Jos ei tunnista mustavalkoista ajattelua, harhautuu luulemaan, ettei asiaan olisi useampia näkökulmia. Monista asioista voi olla erilaisia mielipiteitä, ihan asiallisin perustein.
Anekdootti: satunnaisen yksittäistapauksen pohjalta ei voi yleistää.
5. Anekdootti
"Mun ystävällä on kolme lasta, joista yhtään ei ole rokotettu, ja kaikki on terveitä kuin pukit."
Anekdoottia käytetään, kun keskustelussa vedotaan yksittäistapaukseen. Satunnaisen yksittäistapauksen pohjalta ei kuitenkaan voi yleistää.
Sama pätee esimerkiksi keuhkosyöpään: kaikki tupakoitsijat eivät sairastu, vaikka lukuisat tieteelliset tutkimukset todistavat, että tupakointi lisää sairastumisen riskiä merkittävästi.
Yksittäistapaukset ja huhupuheet eivät kriittisessä tarkastelussa ole samanarvoisia väestötason tilastojen tai tieteellisten tutkimusten kanssa.
Argumentaatiovirheitä tekee jokainen
Virheelliset väittämät ovat epäloogisia, kohdistuvat muuhun kuin itse asiaan ja kääntävät keskustelun ihmisiin asioiden sijaan. Usein ne ovat mutu-ajattelua ja ennakkoluuloja, joskus myös tahallista hämäystä.
Argumentaatiovirheet vakuuttavat, ja niihin on helppo sortua, sillä monet virheistä ovat psykologisesti hyvin houkuttelevia. Ketäpä ei liikuttaisi koskettava anekdootti tutun lapsesta kasvottomiin tilastoihin verrattuna?
Arkisessa jutustelussa on yleistä, että vedetään hätäisiä johtopäätöksiä tai harhaudutaan pois koko alkuperäisestä aiheesta, tahattomastikin. Argumentaatiovirheet ovatkin läheistä sukua kognitiivisille vinoumille.
Aina ei ole helppoa määritellä, onko kyseessä varsinainen virhe. Osa argumentaatiovirheistä on lähellä retorisia tehokeinoja, kuten kärjistämistä. Taitava väittelijä osaa myös vedota tunteisiin. Joskus virheellisyys selviää asiayhteydestä. Missä mielessä otsikkoa "argumentaatiovirheitä tekee jokainen" voisi pitää virheellisenä?
Hyvässä ja rakentavassa väittelyssä vaihdetaan ajatuksia asiaperustein ja tietämys eri näkökulmista lisääntyy.
Virheellisten väittämien tunnistaminen on lähtökohta. Keskustelu ei kuitenkaan etene, jos ainoastaan metsästää irtopisteitä ja jahtaa muiden virheitä.
Erityisesti poliitikoilta ja muilta päättäjiltä on lupa odottaa vedenpitävää argumentointia julkisessa keskustelussa. Jos huomaa jonkun argumentoivan virheellisesti, tahattomasti tai tahallaan, häntä voi pyytää esittämään tarkempia perusteluja tai palaamaan aiheeseen.
Jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin
Hyvässä ja rakentavassa väittelyssä vaihdetaan ajatuksia asiaperustein ja tietämys eri näkökulmista lisääntyy. Lopulta etsitään myös yhteisymmärrystä.
Kuten argumentaation asiantuntija ja puhekouluttaja Juhana Torkki on Ylen haastattelussa todennut:
– Suomi tarvitsisi hyväntahtoista kuuntelua. Yritystä rakentaa silta, löytää yhteys toisinajattelevaan. Jos asenne on yhteyttä etsivä, argumentaation virheistä päästään yli. Jos asenne on riitaa etsivä, huolellisinkin argumentointi kääntyy sodanjulistukseksi.
Mutta eivät ne virheet tähän lopu...
Muutama lisäesimerkki usein kuulluista virheargumenteista:
Olkiukko
"Ihmisten kannattaisi vähentää lihansyöntiä sekä terveytensä että ilmaston vuoksi."
"Hassua, että välität niin vähän suomalaisista sikatilallisista ja muista elinkeinonharjoittajista, että et yhtään piittaa vaikka sitten maaseutu tyhjenee ja kaikki vaan pyörittelee peukaloitaan työttöminä."
Olkiukossa laitetaan sanoja suuhun ja teeskennellään, että kumotaan alkuperäinen väite. Argumenttia käytetään usein tahallisesti keskustelun sekoittamiseen. Vastapuolen argumentista väännetään siis kokonaan toinen versio, jota on helpompi vastustaa.
Olkiukko tunnetaan myös nimellä olkinukke, englanninkielinen termi on straw man. Alun perin olkiukko on tarkoittanut oikeaa oljilla käytettyä nukkea, jota on käytetty harjoitusvastustana taistelutekniikoita treenattaessa.
Ad hominem eli hyökkääminen henkilöä vastaan
"Totta kai vastustat sukupuolikiintiöitä, sinähän olet mies." / "Mitäs sinä naisena näistä autoasioista ymmärtäisit?"
Keskustelu käännetään väitteen esittäjään ja hänen ominaisuuksiinsa. Vastapuolta mustamaalataan ja häneltä yritetään viedä uskottavuus, kun tuodaan esiin jokin ominaisuus, mieltymys tai esimerkiksi poliittinen vakaumus: olet mies/nainen/feministi/yksityisautoilija/suomenruotsalainen.
Keskustelun kannalta sillä ei ole merkitystä, millasia mieltymyksiä tai vakaumuksia osapuolilla on niin kauan, kuin väitteen tueksi esitetään asiallisia perusteita.
Ad hominem -virheestä on olemassa myös erilaisia alaluokkia.
Jos yksi väite on yksiselitteisesti totta ja toinen valhetta, puolivälin väite on edelleen valhetta.
Keskitie eli middle ground
Virhepäättelyn ketju:
Väite 1: "Rokotukset eivät aiheuta autismia." (vankat tieteelliset todisteet)
Väite 2: "Rokotukset aiheuttavat autismia." (ei tieteellisiä todisteita)
Päätelmä eli keskitien väite: "Rokotukset aiheuttavat jonkun verran autismia." (ei tieteellisiä todisteita)
Kahden ääripään välissä ei aina ole kompromissia
Yksikään todellinen skotti
"Kukaan suomalainen ei pidä ulkomaisista mansikoista enemmän kuin kotimaisista."
"Mun täti itse asiassa tykkää enemmän espanjalaisista mansikoista, ja hän on ihan suomalainen."
"Sun täti ei ole todellinen suomalainen!"
Ensimmäiseen väitteen esittäjä perustelee väitteensä rajaamalla mielivaltaisesti todellisiksi kutsumiensa suomalaisten joukon. Hän vetoaa jonkinlaiseen puhtaaseen tai aitoon suomalaisuuteen, jonka hän itse määrittelee.
Virheen nimi on suora käännös englannin termistä no true scotsman. Nykymuodossaan sen on kehittänyt englantilainen filosofi Antony Flew. Klassinen Wikipedian esittelemä esimerkki virheestä koskee skottia ja sokerin laittamista puuroon.
"Yksikään skotti ei laita sokeria aamupuuroonsa."
"Ai ei vai? Minun edinburghilainen enoni Angus laittaa."
"Sinun Angus-enosi ei sitten ole todellinen skotti."
Väittelyssä todistustaakka on kuitenkin väitteen esittäjällä.
Todistustaakan vyöryttäminen toiselle eli burden of proof
"Se oli varmaan kummitus."
"Kummituksien olemassaolosta ei kyllä oikein ole todisteita."
"Voitko todistaa, että niitä ei ole olemassa?"
Tässä virheessä väitteen esittäjä yrittää vyöryttää todistustaakan muiden harteille. Hän perustaa väitteensä siihen, että koska kiistäviä todisteita ei ole esitetty, hänen väitteensä tulee olla totta.
Väittelyssä todistustaakka on kuitenkin väitteen esittäjällä itsellään, ei ole muiden tehtävä osoittaa sen virheellisyyttä. Todisteiden puute ei käänteisesti todista ilmiön olemassaolosta.
Samaa argumenttia voi yrittää käyttää myös näin: "Voitko väittää, ettei siellä päin Suomea yksikään maahanmuuttaja ole tehnyt rikosta?" Väite ei perustele, että rikos tai rikoksia olisi tapahtunut.
Erilaisia väittelyissä esiintyviä epäloogisuuksia eli argumentaatiovirheitä on olemassa kymmeniä. Niitä ovat listanneet muun muassa Wikipedia ja skeptikkojen yhdistys Skepsis. Kattavan oppaan tarjoaa myös yhdysvaltalaissivusto yourlogicalfallacy.com.
