Hyppää pääsisältöön

Ihan kiva ei riitä Mozartissa

Pianisti Cédric Tiberghien ja viulisti Alina Ibragimova ovat kahlanneet Mozartin sonaatteja läpi jo kahden tuplalevyn verran. Mozartin mukaan kahlatessa pianisti kulkee edellä ja viulu seuraa, vaikka Ibragimova lienee astetta kirkkaampi tähti kuin Tiberghien. Kaksikon aiemmat edesottamukset Mozartin parissa saivat kiittäviä arvioita, mutta nyt ilmestynyt kolmas tuplalevy kuulostaa minun korvissani valjulta, ehkä toiston myötä. Mozartin sonaateissa "ihan kiva" ei riitä.

Tiberghien & Ibragimova / Mozart
Tiberghien & Ibragimova / Mozart Uudet levyt

Tiberghien ja Ibragimova nimittäin soittavat ihan kivasti. Äänityksen lämminsävyisyys ja rikkeetön balanssi tukevat musiikkia erinomaisesti, levyesittelytekstit ovat perinpohjaisia mutta lukukelpoisia, ja levysarjan karu ulkoasu viestii kokonaislevytykselle tyypillistä musiikki edellä -asennetta. Mikä tärkeintä, soittokin on hurmaavaa. Vanhojen mestarien koleisiin, jäykkiin läpisoittoihin verrattuna Tiberghienin ja Ibragimovan Mozart on esimerkillisen eläväistä. Yksityiskohtien rikkaudessa vaikuttaa sopiva perioditietoisuus, vaikka yleisote on raikkaan moderni.

Mutta hankaluuksia ilmaantuu jo levyn avausraidassa. Duo avaa rakastetun B-duuri-sonaatin ylitempossa ja sotkee pulssin etenkin pisteellisissä rytmikuvioissa, kohotahdeissa ja taukojen aikana. Maltillisemmissa allegroissa pulssiongelmia on vähemmän, mutta jään kaipaamaan napakampaa svengiä. Onneksi hitaiden osien linjakkuus auttaa rytmiyliherkkyyden oireisiin.

Levyn varsinainen ongelma liittyy kuitenkin määrän ja laadun suhteeseen. Tämän tuplalevyn kuusi sonaattia kelpaavat loistavasti perustulkinnoiksi, samoin edeltävien tuplalevyjen materiaali. Mutta ainoakaan sonaatti ei edusta radikaalia luovuutta tai poikkeuksellista syvyyttä. Niinpä aloin levyä kuunnellessa pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos Tiberghien ja Ibragimova olisivat käyttäneet kokonaislevytyksen valmisteluun kuluneen ajan perkaamalla yhden tai kahden sonaatin kaikki yksityiskohdat ja tulkintamahdollisuudet kaikella luovuudellaan ja osaamisellaan.

W.A. Mozart: Sonaatteja pianolle ja viululle. - Cédric Tiberghien ja Alina Ibragimova. (Hyperion, CDA68143)

Kuuntele Uudet levyt 3.3.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.