Hyppää pääsisältöön

Kitaristi Taavi Kiviranta: "Välillä sorrun myös ukuleleen."

Kitaristi Taavi Kiviranta.
Kitaristi Taavi Kiviranta. Kuva: Yle/Laila Kangas taavi kiviranta

"Olen ollut 'pitkäkyntinen' jo lähes 13 vuotta", kertoo Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kitaransoittoa opiskeleva Taavi Kiviranta, ja jatkaa: "Valmistun freelance-muusikoksi, mutta myös opettaminen tulee olemaan osa työtäni." Neljättä vuotta opiskeleva Taavi on kotoisin Jyväskylästä, perheestä, jossa musiikki on aina ollut isossa roolissa.

Kuka?

Olen Taavi Kiviranta, syntynyt Jyväskylässä 21.05.1994

Mistä?

Olen musikaalisesta perheestä, joten jo pienestä asti musiikki on ollut vahvasti läsnä elämässäni.

Kitaransoiton aloitin 10-vuotiaana Jyväskylän musiikkiopistossa, ja se vei niin sanotusti mennessään. Nyt olenkin ollut ”pitkäkyntinen” jo melkein 13 vuotta. Äitini on laulaja ja molemmat pikkusiskoni harrastavat musiikkia.

Vuodesta 2013 olen viettänyt aikaa Sibelius-Akatemian reenikopeissa.

Kuka vaikutti siihen, että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?

Muistaakseni äiti kysyi, josko haluaisin aloittaa jonkin instrumentin, ja eikä aikaakaan, kun olinkin jo valintakokeissa laulamassa ja esittämässä James Bond -teeman pianolla.

Mitä kaikkia soittimia soitat? 

Klassinen kitara on pääsoittimeni. Lisäksi olen soittanut sähkökitaraa ja akustista kitaraa pitkään ja nykyään käyn luuttutunneilla. Välillä sorrun myös ukuleleen.

Kitaristi Taavi Kiviranta soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 1.3.2017.
Taavi Kiviranta soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä 1.3.2017. Kitaristi Taavi Kiviranta soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 1.3.2017. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen taavi kiviranta

Tärkeimmät opettajasi?

Jukka Savijoki on varmasti ollut tärkein. Hän opetti minua kolme ensimmäistä vuottani Sibelius-Akatemiassa, mutta jäi nyt eläkkeelle. Kiitos myös Vesa Suomiselle ja Olli Hirvaselle jotka olivat opettajiani Jyväskylässä.

Häämöttääkö valmistuminen?

Opiskelen nyt neljättä vuotta. Valmistuin joulukuussa kandidaatiksi, joten valmistuminen alkaa jo häämöttää muutaman vuoden päästä.

Lempisäveltäjäsi?

Beethoven. Hänen musiikissaan on jotain, joka saa janoamaan aina vain lisää ja lisää. Hänen musiikissaan voimakkaiden tunteiden kirjo ja nerokas sävelkieli saavat musiikista äärimmäisen kaunista.

Pianosonaatti no.8 op. 13 ”Pateettinen” ja "Eroica"-sinfonia ovat lempiteoksiani Beethovenilta, sillä pidän dramaattisista tarinoista, mutta olen myös vauhdin ja huumorin ystävä. En ikinä kyllästy kumpaankaan teoksista, vaan ne löytyvät jatkuvasti soittolistaltani.

1800-luku ylipäätään, Beethoven, Schubert, Brahms… Mutta myös Mozartin ja Haydnin musiikki puhuttelee.

Idolisi?

Kitaristi Ricardo Gallen on ollut pitkään idolini, erityisesti konsertti jossa hän esitti kaiken J.S. Bachin luuttumusiikin klassisromanttisella kitaralla, teki minuun pysyvän vaikutuksen.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Välillä kerkeän myös katsoa tv-sarjoja ja lukea.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee freelance-muusikko, mutta myös opettaminen tulee olemaan osa työtäni.

Musiikkiesitys videolla on Heitor Villa-Lobosin Etydi nro 7. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

Lisää ohjelmasta

  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.