Hyppää pääsisältöön

Kitaristi Taavi Kiviranta: "Välillä sorrun myös ukuleleen."

Kitaristi Taavi Kiviranta.
Kitaristi Taavi Kiviranta. Kuva: Yle/Laila Kangas taavi kiviranta

"Olen ollut 'pitkäkyntinen' jo lähes 13 vuotta", kertoo Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kitaransoittoa opiskeleva Taavi Kiviranta, ja jatkaa: "Valmistun freelance-muusikoksi, mutta myös opettaminen tulee olemaan osa työtäni." Neljättä vuotta opiskeleva Taavi on kotoisin Jyväskylästä, perheestä, jossa musiikki on aina ollut isossa roolissa.

Kuka?

Olen Taavi Kiviranta, syntynyt Jyväskylässä 21.05.1994

Mistä?

Olen musikaalisesta perheestä, joten jo pienestä asti musiikki on ollut vahvasti läsnä elämässäni.

Kitaransoiton aloitin 10-vuotiaana Jyväskylän musiikkiopistossa, ja se vei niin sanotusti mennessään. Nyt olenkin ollut ”pitkäkyntinen” jo melkein 13 vuotta. Äitini on laulaja ja molemmat pikkusiskoni harrastavat musiikkia.

Vuodesta 2013 olen viettänyt aikaa Sibelius-Akatemian reenikopeissa.

Kuka vaikutti siihen, että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?

Muistaakseni äiti kysyi, josko haluaisin aloittaa jonkin instrumentin, ja eikä aikaakaan, kun olinkin jo valintakokeissa laulamassa ja esittämässä James Bond -teeman pianolla.

Mitä kaikkia soittimia soitat? 

Klassinen kitara on pääsoittimeni. Lisäksi olen soittanut sähkökitaraa ja akustista kitaraa pitkään ja nykyään käyn luuttutunneilla. Välillä sorrun myös ukuleleen.

Kitaristi Taavi Kiviranta soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 1.3.2017.
Taavi Kiviranta soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä 1.3.2017. Kitaristi Taavi Kiviranta soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 1.3.2017. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen taavi kiviranta

Tärkeimmät opettajasi?

Jukka Savijoki on varmasti ollut tärkein. Hän opetti minua kolme ensimmäistä vuottani Sibelius-Akatemiassa, mutta jäi nyt eläkkeelle. Kiitos myös Vesa Suomiselle ja Olli Hirvaselle jotka olivat opettajiani Jyväskylässä.

Häämöttääkö valmistuminen?

Opiskelen nyt neljättä vuotta. Valmistuin joulukuussa kandidaatiksi, joten valmistuminen alkaa jo häämöttää muutaman vuoden päästä.

Lempisäveltäjäsi?

Beethoven. Hänen musiikissaan on jotain, joka saa janoamaan aina vain lisää ja lisää. Hänen musiikissaan voimakkaiden tunteiden kirjo ja nerokas sävelkieli saavat musiikista äärimmäisen kaunista.

Pianosonaatti no.8 op. 13 ”Pateettinen” ja "Eroica"-sinfonia ovat lempiteoksiani Beethovenilta, sillä pidän dramaattisista tarinoista, mutta olen myös vauhdin ja huumorin ystävä. En ikinä kyllästy kumpaankaan teoksista, vaan ne löytyvät jatkuvasti soittolistaltani.

1800-luku ylipäätään, Beethoven, Schubert, Brahms… Mutta myös Mozartin ja Haydnin musiikki puhuttelee.

Idolisi?

Kitaristi Ricardo Gallen on ollut pitkään idolini, erityisesti konsertti jossa hän esitti kaiken J.S. Bachin luuttumusiikin klassisromanttisella kitaralla, teki minuun pysyvän vaikutuksen.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Välillä kerkeän myös katsoa tv-sarjoja ja lukea.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee freelance-muusikko, mutta myös opettaminen tulee olemaan osa työtäni.

Musiikkiesitys videolla on Heitor Villa-Lobosin Etydi nro 7. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.