Jenny Lehtinen
Yle
Miksi liikkumisen ryhtiliikkeet lopahtavat usein ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan? Vastaus on lyhyt: koska liikkumista on alettu harrastaa vääristä syistä. Keskeisin motivaattori on kertakaikkiaan unohtunut - eli liikunnan ilo.
Jos kysyisin sinulta kolmea syytä siihen, miksi harrastat liikuntaa, mitä vastaisit?
Tai jos et koe harrastavasi liikuntaa, voit miettiä sitä, miksi sinunkin pitäisi liikkua.
Millainen lista syntyi? Minun listani olisi vielä jokin aika sitten ollut suunnilleen tällainen:
Liikunta...
- parantaa terveyttäni
- auttaa painonpudotuksessa
- muokkaa vartaloani paremman näköiseksi
Kun näiden kriteerien perusteella valitsin itselleni parhaita liikuntalajeja, yksi kriteeri ylitti muut: tehokkuus. Liikunnan piti olla mahdollisimman paljon rasvaa polttavaa – eli laihduttavaa. Sellaista, jota pystyy mittaroimaan ja jota harrastettuaan voi tyytyväisenä katsella illalla tietokoneelta, kuinka monta kaloria päivän treeneissä paloi.
Lähes jokaiselta löytyy joko peilistä tai kaveripiiristä se tyyppi, joka aika ajoin päättää tehdä ryhtiliikkeen. Hän hankkii kortin kuntokeskukseen ja puhkuu intoa: Nyt alkaa tapahtua! Nyt laihdutaan, nyt tehdään tuloksia. Yhtä kovaa puhinaa ei enää pidetä siinä kohtaa, kun homma kuivuu kasaan - yleensä ennemmin kuin myöhemmin. Perästä saattaa kuulua satunnaista mutinaa: Mihin se motivaatio oikein katosi? Miten sitä ei millään saa otettua itseä niskasta kiinni?
Minä olen toiminut juuri noin. Ja nyt vasta olen alkanut ymmärtää kunnolla, mikä minulla on mennyt vikaan.
Motivaation katoaminen ei ole mikään ihme, jos se on alkujaan perustunut väärille asioille: ulkoa annetuille ihanteille, itsekurille, koville tavoitteille ja “kunnon ihmisen” statuksen tavoittelulle. Se kaikkein tärkein motivaattori on jäänyt uupumaan. Ilo. Liikunnan ilo, riemu, nautinto! Asia, joka motivoisi kaikkein parhaiten, mutta jolle ei meinaa löytyä tilaa eika arvoa.
Toki usein sanotaan, että kunhan käy hampaat irvessä vetämässä treenin, jälkikäteen on hyvä olo ja voi olla tosi tyytyväinen itseensä. Mutta se ei ole sama asia. Eikä se taatusti riitä motivoimaan enää siinä vaiheessa, kun alkuinnostus on ohi ja arjen realiteetit alkavat puskea päälle. Silloin on paljon helpompi priorisoida asioita, jotka joko täytyy oikeasti tehdä tai jotka tuntuvat sillä hetkellä paljon houkuttavammilta. Mitä vähemmän valittu liikuntaharrastus antaa nautintoa, sen varmemmin se jää kaiken muun jalkoihin.
Kesti pitkään ennen kuin suostuin hyväksymään itseni kohdalla sen, että kaikkien ei tarvitse painella lenkkipolulle tai kuntosalille, jos ne eivät tunnu omilta liikuntamuodoilta. Koska – kuten oikeastaan kaikkien asioiden suhteen tässä elämässä – myös liikunnan suhteen löytyy jotain itselle sopivaa, kunhan vain malttaa kuunnella itseään. Varsin monen kohdalla liikkumattomuus johtuukin juuri yllä mainitusta syystä: Meidät on opetettu siihen, että liikunnan pitää olla tehokasta tai siitä ei ole mitään hyötyä. Ja jos se tehokas liikunta ei tunnu omalta, jää helposti kaikki liikunta tekemättä.
Maaliskuussa Vaakakapina haastaa jokaisen etsimään tiensä takaisin liikkumisen iloihin. Tehokkuus, laihduttavuus, lajissa kehittyminen...Ei. Kaikki muu on tässä kuussa toissijaista; tärkeintä on löytää se tavalla tai toiselle sinut liikkeeseen laittava juttu, joka tuottaa eniten iloa juuri sinulle. Ja kun se on selvillä, jaa se kanssamme laittamalla kuva itsestäsi lajisi parissa Vaakakapinan Facebookiin tai Instagramiin ja lisää viestiin tunniste #munlaji
Omalle lajilistalleni päätyivät samantien pesäpallo, retkiluistelu ja tanssiminen. Ne ovat asioita, joita en mittaa, suorita tai varsinaisesti edes laske liikuntasuorituksiksi. Niistä vain nautin ja saan iloa, vietän aikaa kivassa porukassa ja ylitän välillä omia rajojani. Käyn minä silti myös siellä salilla, kaksi kertaa viikossa. Se riittää täyttämään tehokkuusvaatimukseni. Kaiken muun liikkumiseni pitää olla ensisijaisesti kivaa.
Liikunnan ei tarvitse olla joko tai. Osa liikunnasta voi hyvinkin olla lähtökohtaisesti tehokasta – juuri sitä, jossa palkinto on "tulipahan tehtyä" -fiilis – kunhan isosta osasta liikuntaa löytää myös aidon ilon ja tunteen, että tämä on minun juttuni. Ja motivaation ylläpitämisesksi sitä tehokastakin treeniä kannattaa muokata siihen suuntaan, että myös siitä saa iloa.
Ja silloin kun tuntuu, ettei tehokasta treeniä jaksa, voi tehdä hyvällä omalla tunnolla vain sitä, mistä saa iloa ja jaksamista.
