Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Paras kaveri – lastenkodin johtajan kiltti koira

Missä lastensuojelu meni vikaan, jos lapsen ainoa turva oli lastenkodin johtajan kiltti koira?
Anne Flinkkilän vieraina ovat Pirjo Markkola, Sami Isoniemi ja Eija-Eerika Hiironen. Missä lastensuojelu meni vikaan, jos lapsen ainoa turva oli lastenkodin johtajan kiltti koira? yle tv1

TV1 keskiviikkona 8.3.2017 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 11.3. klo 17.10 ja sunnuntaina 12.3. klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan.

Lastensuojelun tulisi suojella lasta, ja niin se usein tekeekin. ”Silti lastenkotien, koulukotien ja myös sijaishuollon lähihistoria kertoo karua tarinaa kaltoin kohtelusta. Kirjo on laaja pakkotyöstä seksuaaliseen hyväksikäyttöön”, kertoo historian professori Pirjo Markkola.

Toimittaja Anne Flinkkilän vieraina ovat myös opiskelija Eija-Eerika Hiironen ja poliisi Sami Isoniemi, jotka puhuvat tämän päivän kokemuksista.

Kukaan ei kysynyt, kukaan ei kuullut

Eija-Eerika eli Eerika on 19-vuotias ja opiskelee parhaillaan logistiikka-alaa, hänestä tulee rekkakuski. Eerika arvelee vahvuuksiensa olevan joustavuus ja sosiaalisuus, siksi hänestä tulee hyvä kuski jonakin päivänä.

Eerikan tie tähän päivään ei kuitenkaan ole ollut ihan yksinkertainen. Hän oli koulukiusattu ja masentunut maalaisnuori, kun muutti isänsä luo kaupunkiin asumaan. Siellä hänestä tuli omien sanojensa mukaan angstiteini, joka lähti mukaan hölmöilyihin, usein todistaakseen, että on kovis.

Koulu alkoi jäädä ja lopulta hänet sijoitettiin 13-vuotiaana laitokseen ja 14-vuotiaana tehtiin sitten huostaanotto. Siitä alkoi puolentoista vuoden huono aika paikassa, jossa asiat hoidettiin rangaistusten kautta. Tutuiksi tulivat eristäminen ja valvottaminen.

Eerika puhuu pahasta olostaan, joka ilmeni karkailuna, koviksen kuoresta, jonka alle halusi piilottaa tunteensa. Kun kukaan ei kysynyt eikä kuullut.

Paikalla poliisi ja ambulanssi

Sami Isoniemi on rikosylikonstaapeli ja asiantuntija Pesäpuu-yhdistyksessä. Hänellä on oma huostaanottotausta, sillä hänet sijoitettiin viisivuotiaana kodin ongelmien takia ensin lastenkotiin ja sitten perheeseen.

Oman huostaanottonsa Sami muistaa olleen dramaattinen tapahtuma, paikalla olivat niin poliisi kuin ambulanssikin. Tavallaan ympyrä on sulkeutunut, kun poliisin turvaamasta pikkupojasta on itsestään tullut poliisi, joka auttaa sijoitettuja nuoria.

Samin oma sijoitus onnistui hyvin, sijaisperheestä tuli rakas, vaikka murrosiässä lapsuuden pettymykset nousivatkin pintaan. Hän sanoo, että sijoitetuista nuorista tulee usein aikamoisia kameleontteja, jotka haluavat sulautua uuteen ympäristöön.

Sami sanoo, että hänellä on ystävällinen, menestyvä kuori, mutta hän on tarkka siitä, keneen luottaa. Eerika puolestaan kuvaa itseään, että on kuin lasipallo, jossa on säröjä.

Miten sinä voit?

Sami tekee väitöskirjaa karkailusta eli hatkaamisesta. Onko kysymys jostakin isommasta tarinasta, kuin vain hankalan nuoren hankalasta käytöksestä?

Sami sanoo, että jokainen hatka olisi lastensuojelun intervention paikka: pitäisi käydä läpi, miksi nuori näin teki, miksi Eerika näin teki? Sami kertoo, että on vuosien varrella tavannut nuoria, joiden alkava rikoskierre on saatu poikki sillä yksinkertaisella kysymyksellä, että miten sinä voit.

Sami mielestä Eerikan kokemukset kertovat monen laitoksen vinoutuneista käytännöistä, liikutaan lain rajoilla. Tilannetta pahentaa yleensä se, että nuoret ovat tietämättömiä, eivät tunne oikeuksiaan eivätkä tiedä, mihin ottaa yhteyttä.

Poliisina Samilla on tarkat pidätys- ja vangitsemisajat, eikä hän voisi pahimmistakaan rikoksista epäiltyjä pitää ilman syytä päiväkausia eristyksessä tai valvottaa.

Yksinäisyys ja turvattomuus

Pirjo Markkola on vetänyt isoa tutkimushanketta, jossa haastateltiin 300 lastensuojelun piirissä pääasiassa 1950 - 70-luvulla ollutta. Näkökulmana oli erityisesti kaltoin kohtelun esille tuominen ja moni haastateltavista puhui ensimmäistä kertaa kokemuksistaan.

Kaltoin kohtelun kirjo on laaja, lapset tekivät raskaita töitä, heitä saatettiin pitää nälässä, perheen asioista, jopa kuolemantapauksista ei kerrottu ja myös fyysinen väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö olivat mukana kuvioissa.

Pirjo sanoo, että tutkijana häntä kosketti erityisesti lasten yksinäisyys ja turvattomuus, ei ollut ketään kenelle puhua eikä kukaan uskonut.

Lapsiko paha?

Eerika, Sami ja Pirjo pohtivat sitä, miksi lapsi on nähty pahana, sellaisena, josta pahuus pitää piestä pois.

Pirjo arvelee, että vallalla saattoi olla jonkinlainen perisynnin ajatus, sellainen ihmiskäsitys, että lapsi on luonnostaan paha ja se pahuus pitää kasvatuksella muuttaa.

Sami ei usko, että enää ajatellaan niin, mutta lastensuojelun asiakkaan ja etenkin laitosnuoren huonouden leima on edelleen vahva. Samaa sanoo myös Eerika.

Pirjo kertoo, että pahimmat kokemukset tulivat koulukodeista. Vaikka ruumiillinen kuritus kiellettiin koulukodeissa vuonna 1965, kieltoon suhtauduttiin suurpiirteisesti.

Monet kertoivat pelon ilmapiiristä, joka tuli myös siitä, että lapset olivat väkivaltaisia toisiaan kohtaan, isommat kurittivat pienempiä, opettivat tavoille.

”Tällainen olen ja se riittää”

Sami on kiertänyt tämän päivän koulukoteja ja puhuu merkittävistä kohtaamisista. Yhden nuoren rikoskierre oli katkennut Samin ja poliisikollegan tapaamiseen. Siinä toteutui parhaimmillaan Samin yksi tunnuslause: yksikin kohtaaminen voi muuttaa elämän.

Eerikan tärkeitä tukipilareita ovat olleet tädit ja mummo ja myös se, että hän pääsi vaihtamaan sijoituspaikkaa. Uudessa paikassa hän koki tulevansa kuulluksi, keskusteltiin ja hänelle kerrottiin myös oikeuksista ja velvollisuuksista. Pirjo kertoo, että monet muistelivat lastenkodin keittäjiä, jotka antoivat palan vastapaistettua leipää, kilttiä koiraa, kirjoja, jotka veivät toiseen maailmaan.

Kaltoin kohtelun jäljet ovat pitkät, monella Pirjonkin haastateltavista on ollut vaikea luottaa ihmisiin, oma vanhemmuus on ollut vaikeata, mutta silti kaikki ovat jollakin tavalla selviytyjiä. Ne, jotka eivät selvinneet ovat voineet päätyä itsetuhoon, vankilakierteeseen, ennenaikaiseen hautaan.

Sami ja Pirjo ovat myös laitosten paremman valvonnan kannalla. Valvonta ei ole peikko vaan keino parantaa lasten ja nuorten oloja.

Sami sanoo, että tämän päivän lastensuojelun iso kysymys on lasten ja nuorten kuuntelu, Eerikan kaltaisten nuorten kokemukset tulisi ottaa huomioon ja kehittää asioita sen perustella.

Eerika sanookin, että on nyt sinut itsensä kanssa. Hän ei häpeä taustaansa vaan haluaa kertoa tarinansa myös muille: ”Tällainen olen ja se riittää”, hän sanoo.

Kommentit
  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • Keskustele täällä talousnäkymistä!

    Syksyn talousnäkymät

    Hyytyykö talouskasvu - ja jos niin käy, mitä siitä seuraa Suomelle? Miltä uuden hallituksen talouspolitiikan päälinjat vaikuttavat? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Mikä maksaa? -ohjelman perinteinen ekonomistiraati. Mukana ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervosta, ennustepäällikkö Ilkka Kiema Palkansaajista ja uutena jäsenenä Etlan tuore toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

    Tietokirjailijalle avautui hylkäämisten historia.

    Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelefeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.