Kyllä sä osaat kirjoittaa suomea, kannusti kustantaja somalitaustaista Nura Farahia. Sanat kannustivat naisen tietä esikoiskirjailijaksi. Matka on kuitenkin ollut pitkä.
Teksti: Pauli Thurén
13-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut Nura Farah joutui lama-Suomessa kuuntelemaan huutelua ja pilkkaa. N-sanaa pääsi onneksi karkuun kirjastoon ja kirjoihin, joiden avulla Farah opetteli suomea. Lukiossa kiusaaminen loppui ja koulukin alkoi sujua hienosti.
Suomalaistunut nuori nainen mietti juuriaan Somaliassa ja halusi kirjoittaa tarinoita omasta kansastaan ja sen historiasta. Alkutaival ei kuitenkaan ollut ruusuinen, sillä kustantajat eivät saamistaan teksteistä innostuneet.
Lukuisten käsikirjoitusten ja hylkäävien päätösten jälkeen Otava otti viimein yhteyttä. Anja Snellmanin teokseen Parvekejumalat (2011) etsittiin somalian kielisten lauseiden kääntäjää. Käännöstyön kautta Farah sai jalkansa oven väliin.
Saman kustantamon edustajat olivat saaneet Farahin kirjoituksia jo aiemmin. Hänen suomen kielen taitoaan kehuttiin, mutta hajallaan olevat tekstit pitäisi vielä yhdistää yhdeksi toimivaksi tarinaksi. Farah tarttui toimeen ja pian julkaistiin esikoisteos Aavikon tyttäret (2014).
Heti seuraavana vuonna Farah palkittiin ansioistaan taiteilijana ja kiitokseksi ennakkoluuloja purkavasta toiminnastaan kirjoittajana ja esiintyjänä Opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla. Farah tietää, että vastoinkäymisistä huolimatta häntä on onnistanut.
− Hyvin harvat saavat mahdollisuuden julkaista oman kirjansa. Lehdessä oli taannoin juttu naisesta, joka odotti käsikirjoituksensa julkaisua 25 vuotta. Hän oli opiskellut kirjallisuutta yliopistossa. Tunnen myös itse kirjailijan, joka kirjoitti kolmea tekstiä kymmenen vuotta, kunnes sai yhden läpi. On kiva nähdä ihmisiä, jotka eivät anna periksi.
Somaliasta halutaan kuulla skandaalitarinoita
Aavikon tyttäret kertoo elämästä Somaliassa 1940-1960 -luvuilla. Lukijakunnan ennakkoluulot luovat paineita myös kirjoittajalle. Oman synnyinmaan haluaisi näyttää hyvässä valossa.
− Somaliasta halutaan kuulla skandaalitarinoita. Ehkä ihmiset tarttuvat kirjaani olettaen, että tässä kulttuurissa on paljon pielessä. Koen kärsiväni eräänlaisesta itsesensuurista. En halua häpäistä kaikkia somaleita kollektiivisesti. Se on ongelma, jonka muualta tullut kirjoittaja saattaa kohdata.
Farah kirjoittaa parhaillaan jatko-osaa esikoisteokselleen. Hän on rohkaistunut kirjoittamaan nyt myös kotimaansa synkemmistä puolista.
− En voi sille mitään, jos joku asennoituu niin, että lukee kirjojani siksi, että “Somaliassa on paljon tabuja, he hakkaavat naisia ja ovat väkivaltaisia." Minun täytyy vain hyväksyä se.
Kirjan kirjoittaminen tuntuu melko yksinäiseltä
Nura Farah ei ole koskaan elättänyt itseään pelkästään kirjoittamalla. Hän ei edes usko, että voisi koskaan myydä kirjoja niin paljon, että voisi luopua päätyöstään. Laborantin työt Eviran laboratoriossa alkoivat vuonna 2002, ja työporukasta on tullut tärkeä osa elämää. Kirjan kirjoittaminen virkavapaalla tuntuu melko yksinäiseltä.
− Työkavereita on jo nyt ikävä. Evirassa työskennellessäni katselen päivät pitkät kuolleen lehmän aivoja, tapaan työkavereita ja juon kahvia. Se on niin virkistävää.
Farahilla on kuitenkin keinoja yksinäisyyden ja kirjailijan arjen käsittelyyn.
− Olen monen kirjailijan Facebook-kaveri. Siellä jaetaan yhdessä tuskan hetkiä, ja välillä tulee aikamoisia tunteenpurkauksia.
Farah on tavoittanut useita Somaliasta kiinnostuneita lukijoita, ja avannut heidän silmänsä hänelle tärkeille asioille. Samalla hänen työnsä antaa kannustavan viestin monelle somalinaiselle, joka haaveilee hänelle epätyypillisestä ammatista. Kivinen tie kirjailijaksi voi siis kannattaa.
Kirjoittaja on musiikkitieteen ja luovan kirjoittamisen opiskelija Turun yliopistossa
Kirjojen Suomi: Pilkun jälkeen, jakso Me ja muut on katsottavissa Yle Teemalta ma 6.3.-17 klo 21.00 ja Yle Areenasta jo nyt.
