Hyppää pääsisältöön

Kuopion nailonsukkamurhien uutisointi lietsoi pelkoa ympäri Suomea

Kuopiossa 1964–1965 tehdyt niin sanotut nailonsukkamurhat horjuttivat pikkukaupungin asukkaiden turvallisuudentunnetta. Tiedotusvälineet kilpailivat uutisoinnista keskenään kertomalla sarjamurhiksikin nimitetyistä henkirikoksista lähes päivittäin. Samalla ne lietsoivat ja levittivät rikosten aiheuttamaa pelkoa pitkin Suomea. Surmaaja saatiin kuitenkin pian kiinni. Tekijä sanoi saaneensa vaikutteita Yhdysvaltoja piinanneista kuristusmurhista.

Kuristamalla tehdyt henkirikokset tapahtuivat Kuopiossa joulukuussa 1964 ja tammikuussa 1965. Kaksi nuorehkoa naista oli surmattu kodeissaan. Kummallekin oli tehty seksuaalista väkivaltaa. Tapauksia ryhdyttiin kutsumaan nailonsukkamurhiksi, sillä uhrien kaulaan oli kiedottu nailonsukka.

Ensimmäinen uhri, 26-vuotias Terttu Mikkonen surmattiin kerrostaloasunnossaan, ja pian pidätettiinkin mieshenkilö, joka oli ollut naisen seurassa surmaa edeltäneenä iltana. Pidätetty Veijo Patronen ei kuitenkaan ollut surmaaja ja poliisi vapautti hänet. Toinen surma tapahtui noin kuukauden kuluttua 16-vuotiaan Raili Laitisen kotitalossa. Se järkytti kuopiolaiset siinä määrin, että uteliaita tuli surmatalon liepeille pitkienkin taipaleitten takaa. Ihmisiä virtasi paikalle solkenaan, ja taloon johtavalle tielle muodostui pitkiä autojonoja.

Ai televisiouutisista kuulitte jo?― Radiotoimittaja haastateltavalleen Kuopiossa (1965)

Radio ja televisio kiinnostuivat Kuopion tapahtumista vasta toisen murhan jälkeen. Henkirikoksista ei televisiossa juurikaan raportoitu, joten nailonsukkamurhien tv-uutisointi oli poikkeuksellista. Televisio haastoi muut tiedotusvälineet: kuvat ja haastateltavien kokemukset levisivät koko maahan lähes reaaliaikaisesti. Televisio raportoi toisesta murhasta reilun tunnin sisällä tapahtuneesta ja radiolähetys seurasi pian perässä. Hienoista kilpajuoksua oli siis havaittavissa sähköistenkin medioiden uutisoinnissa. Ainakin Kuopiossa olleen radiotoimittajan äänessä kuuluu hienoinen pettymys, kun haastateltavat olivat saaneet tietää viimeisimmät käänteet televisiosta.

Juttu saadaan selvitettyä, koska on etevät ja selevät miehet.― Kuopiolaismiesten mietteitä murhatutkinnasta ja -tutkijoista (1966)

Kuopiolaiset purkivat tuntojaan myös televisiohaastattelussa. Naiset kokivat, että heidän oli turvatonta olla yksin kotona tai liikkua kaduilla iltamyöhään. Myös miehet pitivät naisten tilannetta sietämättömänä. Jotkut olivat havainneet, että naiset välttelivät kaupungissa sivukatuja. Naiset näyttivät suosivan enemmän pääväyliä, joissa liikkui muutenkin ihmisiä. Turvattomuudentunteesta kertoi sekin, että oviketjut ja ovisilmät myytiin nopeasti loppuun. Kaikesta huolimatta osa uskoi vahvasti, että surmatöiden tekijä saataisiin kiinni, koska rikostutkijoita pidettiin ammattilaisina tai kuten kuopiolaismiehet sanoivat televisiohaastattelussa, että tutkijat olivat "eteviä ja seleviä" miehiä.


Nailonsukkamurhien uutisoinnista pro gradu -tutkielmansa tehnyt Marjo Pakka (Tossavainen) totesi Ylen haastattelussa, että tiedotusvälineet kilpailivat keskenään siitä, kuka kertoi eniten ja ensimmäisenä murhista, jos niistä oli jotain kerrottavaa. Kilpailu johti kuitenkin siihen, että aina ei pysytty tosiasioissa. Tiedotusvälineet alkoivat tehdä myös omia tutkimuksiaan, mikä puolestaan heikensi median suhdetta poliisiin.

Myös poliisi teki tiedottamisessa virheitä. Se oli antanut julkisuuteen Patrosen nimen ja kuvan, vaikka täyttä varmuutta miehen syyllisyydestä ei ollutkaan. Syyttömäksi sittemmin todetun henkilön leimaaminen mediassa murhaajaksi johti poliisivoimissa siihen, että jutun päätutkija komisario Tauno Räsänen menetti tämän erehdyksen seurauksena tiedonanto-oikeutensa lehdistölle. Patrosen tapauksen jälkeen poliisi tiedotti tutkimuksista niukasti.

Savon Sanomien uutisointi nailonsukkamurhasta
Savon Sanomat joulukuu 1964 Savon Sanomien uutisointi nailonsukkamurhasta Savon Sanomat,Yle Elävä arkisto,1964
Savon Sanomien uutisointi nailonsukkamurhasta
Savon Sanomat joulukuu–tammikuu 1964–1965 Savon Sanomien uutisointi nailonsukkamurhasta Yle Elävä arkisto,Savon Sanomat,1964

Lehdet kirjoittivat nailonsukkasurmista jo ensimmäisestä tapauksesta lähtien ahkerasti. Erityisesti paikallislehdet kunnostautuivat uutisoinnissa. Esimerkiksi Savon Sanomat kirjoitti 9.12.1964 – 31.1.1965 joka päivä tapauksesta jotain. Poikkeuksen muodostivat joulupäivä ja tapaninpäivä, jolloin lehti ei ilmestynyt. Paikallislehti rummutti kaiken mahdollisen aiheeseen liittyvän aina hautajaisia myöten. Lopulta ainakin Savon Sanomissa alettiin huolestuneena kirjoittaa, onko Kuopio menettänyt murhatapausten johdosta maineensa.

Helsingin Sanomien uutisointia Kuopion kuristusmurhista
Helsingin Sanomat joulukuu 1964 Helsingin Sanomien uutisointia Kuopion kuristusmurhista Helsingin Sanomat,Yle Elävä arkisto,1964
Savon Sanomien uutisointi nailonsukkamurhasta
Savon Sanomat tammikuu 1965 Savon Sanomien uutisointi nailonsukkamurhasta Yle Elävä arkisto,Savon Sanomat,1965

Helsingin Sanomat tavoitti lukijoita ympäri Suomea ja sekin pyrki pitämään heidät ajan tasalla, joskin hieman maltillisemmin. Mutta sekin uutisoi lähes joka päivä murhista. Joulupyhinä Helsingin Sanomatkaan ei ilmestynyt, mutta muutoin jotain kerrottavaa oli aina, vaikkapa vain se, että "Kuopion sukkamurhassa ei ole ilmennyt uutta".

Poliisilla oli paineita saada tapaukset ratkaistua nopeasti, varsinkin kun kansalaiset odottivat kauhun vallassa, milloin murhaaja iskee uudelleen. Radiouutisissa kun oli kerrottu, että epäilty olisi liikkunut Kuopion ulkopuolellakin. Poliisineuvos Kosti Vasa pyrki televisiohaastattelussa rauhoittelemaan kansalaisia, että virkavalta tekee kaikkensa rikosten ratkaisemiseksi. Resursseja oli riittävästi, sillä kummankin henkirikoksen tutkinta oli saanut varsin paljon tutkijoita. Henkirikoksia olikin ratkaisemassa yli kaksikymmentä poliisia. Lisävahvistusta paikallispoliisi sai keskusrikospoliisista. Vasan mukaan he olivat maan parhaimpia tutkijoita. Kuopion kaupunki harkitsi jopa ilmiantopalkkion lupaamista murhaajan kiinnisaamiseksi.

Televisiosta toimittaja Kahila, hyvää päivää. Millaiset ovat nyt tunnelmat siellä kahvilassa?― Toimittaja Heikki Kahila kysyi puhelimitse kahvilassa olevien kuopiolaisnuorten tuntoja murhaajan pidätyksen jälkeen (1965)

Tapaukset saatiin selvitettyä melko nopeasti. Muutaman päivän kuluttua toisesta murhasta poliisilla oli jo varteenotettava epäilty. Apulaispoliisitarkastaja Erkki Vahronen murhatutkimuskeskuksesta saattoikin kertoa tiedotustilaisuudessa, että nailonsukkamurhista epäilty oli tehnyt täyden tunnustuksen. Vahronen ei halunnut antaa henkilötietoja julkisuuteen, koska epäilty oli alle 18-vuotias. Tiedot nuorukaisesta kuitenkin levisivät tiedotusvälineille, jotka julkaisivat nimen kuvien kera.

Radiohaastattelussa Vahronen totesi saaneensa tietää, että naisrauha olisi Kuopiossa ollut hyvin huono. Kuopion kaupungin alueella monet naiset olivat joutuneet ahdistelujen kohteeksi, mutta näistä ei poliisille ollut kerrottu. Sen sijaan lehdistö oli näistä tietoinen ja se kirjoittikin niistä ahkerasti. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kertomukset ahdisteluista olivat tuulesta temmattuja. Niiden takana olivat olleet julkisuushakuiset naiset.

Toimittaja Heikki Kahila soitti tuoreeltaan kuopiolaiseen meijerin baariin, missä paikalliset nuoret oleskelivat. Puhelinhaastattelussa nuori nainen kertoi ihmisten olevan helpottuneita murhaajan kiinnijäämisen johdosta. Järkytystä ja ihmetystä aiheuttivat ne seikat, että tekijä oli heidän ikätoverinsa ja miten nuorukainen pystyi kuristamaan "niin vanhan naisen". Haastateltava viittasi tällä toiseen uhriin, joka oli 26-vuotias.

Pidätetty nailonsukkamurhaaja oli 17-vuotias Ilkka Kivioja. Itse oikeudenkäynnistä tuli suuri mediatapahtuma, joka veti puoleensa niin yleisöä kuin tiedotusvälineitäkin. Raastuvanoikeuden eteen oli kokoontunut satoja ihmisiä vaatimaan murhaajan "päätä vadille." Murhien motiivina väitettiin oikeudessa olleen tekijän "seksuaalinen häiriötila". Kivioja kertoi vuosia myöhemmin lehtihaastattelussa, että hän oli saanut vaikutteita 1960-luvulla Yhdysvaltoja järkyttäneestä Bostonin kuristajasta, joka tunkeutui uhriensa koteihin, surmasi ja raiskasi kolmetoista naista vuosien 1962–1964 aikana. Myös Kivioja oli kertomansa mukaan laatinut kolmentoista nimen listan naisista, jotka hän oli halunnut tappaa.

Raastuvanoikeus tuomitsi Kiviojan kahdesta murhasta yhdeksäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Mielentilatutkimuksen mukaan hän oli teot tehdessään täyttä ymmärrystä vailla. Tuomioon yhdistettiin törkeä varkaus ja haureuden teko samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, jolloin tuomio nousi viiteentoista vuoteen. Suomessa homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia 1970-luvun alkuun asti. Lisäksi Kiviojan maksettavaksi tuli rahallisia korvauksia. Hovioikeus muutti murhat tapoiksi, mutta vankeusaika ei muuttunut.

Lähteet: Markkula Hannes, Suomalainen murha 1953–1990. Helsinki 1991; Tossavainen Marjo, Nailonsukkamurhat: Kuopion henkirikossarjan uutsiointi joukkotiedotusvälineissä vuosien 1964–1965 vaihteessa. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2003; Helsingin Sanomat 23.1. 2015; Savon Sanomat 9.12. 2014; Helsingin Sanomat 9.–31.12.1964; Savon Sanomat 9.–31.12. 1964 ja 1.–31.1.1965; Apu 19.11. 2013; Yle uutiset 7.12. 2014

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.

  • Vieraita Transilvaniasta ja aikojen takaa – tieteis- ja kauhukuunnelmia syksyä synkistämään

    Dracula, Frankenstein ja toivottuja scifikuunnelmia.

    Tieteiskertomuksissa matkustetaan esihistoriaan ampumaan dinosauruksia ja herätellään henkiin horroksessa virunut tieteilijä. Vieraalla planeetalla kasveillakin on tietoisuus ja kyky hallita vieraiden mieliä. Poikien viljelyharrastus uhkaa avata ovet ulkoavaruuden valloittajille. Dracula nousee maihin Lontoossa ja tohtori Frankensteinin luoma hirviö etsii rakkautta ja hyväksyntää syrjäisellä saarella.