Maaliskuulle tyypillinen tähtikuvio Leijona näkyy hienosti myöhään illalla ja yöllä. Leijona löytyy helposti Otavan avulla: kun näet Otavan suoraan pääsi päällä, siirrä katse hiukan alemmaksi etelän suuntaan, siellä luuraa Leijona varsin mukavassa katselukulmassa.
Leijonan tunnistaa myös siitä, että sen länsipää muistuttaa kysymysmerkkiä väärinpäin. Juuri tässä osassa on sen kirkkain tähti Regulus.
Regulus, joka kuuluu tähtitaivaan kirkkaimpiin tähtiin, on usean tähden järjestelmä. Siihen arvioidaan kuuluvan jopa neljä tähteä, joista kolme on havaittu suoraan. Päätähtenä on Regulus A.
Leijonan alueella on useita kaukaisia galakseja kuten alla oleva, Hubble-avaruusteleskoopin kuvaama M96 kierteisgalaksi. Se piilottelee meiltä näkymättömissä kaukana 34 miljoonan valovuoden päässä.
Tutkaile Praesepea kiikarilla
Leijonasta hiukan länteen on himmeitä tähtiä sisältävä Krapu, jonka alueella on eräs hienoimmista avoimista tähtijoukoista, Praesepe, Messierin luettelon kohde M44.
Praesepe erottuu paljain silmin vain epämääräisenä valotuhruna, ja siksi sitä kannattaa katsella kiikarilla tai kaukoputkella. Näillä apukonsteilla avautuu näkymä visuaalisesti kauniiseen tähtijoukkoon kompaktina keskittymänä, ja siten että tähdet peittävät kiikarin katselukulman kokonaan.
Orionin näyttävä talvinen tiimalasikuvio näkyy yhä illalla etelän suunnassa mutta nyt ovat viimeiset hetket ihailla sitä, koska kevään edistyessä se painuu yhä alemmas ja lopulta katoaa kokonaan taivaanrannan taakse.
Myös tähtitaivaan kirkkain tähti Ison Koiran Sirius kimmeltää sinertävänä vielä maaliskuun alkupuolella etelässä Orionista vasemmalle alas, mutta sekin laskee vähitellen horisontin taakse eikä näy myöhemmin keväällä.
Idästä nousee näkyviin Neitsyen tähdistö, jossa on kirkas Spica-tähti. Sekin on tähtitaivaan kirkkaimpia.
Venus hohtaa vielä illalla ja Jupiter aamuyöllä
Venuksen kirkkaus iltataivaalla hämmästyttää vielä maaliskuun alkupuolella, mutta planeetta katoaa näkyvistä kuun puolenvälin tienoilla. Maaliskuun 29. päivänä Venus on Maan ja Auringon välissä, alakonjuktiossa. Silloin sen pimeä puoli on Maahan päin ja se näkyy kapeana sirppinä kaukoputkessa. Huhtikuussa Venus alkaa näkyä jälleen aamutähtenä aamutaivaalla.
Venuksesta hiukan ylävasemmalla on Venusta paljon himmeämpi, punertava Mars.
Aurinkoa lähinnä oleva planeetta Merkurius näkyy maaliskuun 20. päivän tienoilta aina huhtikuun alkupuolelle saakka auringonlaskun jälkeen iltatähtenä. Sitä kannattaa etsiä auringonlaskun suunnalta alhaalta, noin tunti auringonlaskun jälkeen.
Aamuyön tunteina aurinkokunnan suurin planeetta Jupiter hohtaa yhä etelätaivaalla. Se on lähellä Neitsyen tähdistöä ja sen kirkasta Spica-tähteä. Jupiter ei nouse kovin korkealle vaan jää Leijonan alapuolelle, mutta kirkkautensa vuoksi sen löytää helposti.
Saturnus-planeetta nousee myöhemmin kuin Jupiter ja jää Etelä-Suomessakin aamutaivaalla melko matalalle eikä sitä näe Pohjois-Suomesta käsin.
Myös Uranus-planeetta on nähtävissä mutta sen katsomiseen tarvitaan kiikari tai kaukoputki. Maaliskuun puolivälissä voi yhden yön aikana nähdä kaikki muut planeetat paitsi Neptunuksen.
Maaliskuun 20. päivänä on kevätpäiväntasaus, mikä tarkoittaa että juuri tuona päivänä kaikkialla maapallolla päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Aurinko paistaa silloin suoraan päiväntasaajan yläpuolella. Sen jälkeen Aurinko siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle, jossa päivä alkaa olla pidempi kuin yö.
