Hyppää pääsisältöön

Lohturuoka voi olla kuin huumetta – näin sokeri ja rasva vaikuttavat aivoihin

pullia lohturuokaa
pullia lohturuokaa Kuva: yle/Puoli seitsemän lohturuoka

Melkein kaikilla meistä on sellainen: lohturuoka, jonka syöminen tuo erityisen hyvän olon. Sellainen, jota tekee mieli kun masentaa tai väsyttää. Lohturuoka voi tuoda mieleen hyviä muistoja tai se voi olla puhtaasti fyysinen kokemus: lohturuuassa on usein sokeria ja rasvaa, jotka vaikuttavat suoraan aivojen mielihyväjärjestelmiin. Ongelmalliseksi lohtusyöminen muuttuu, jos siihen alkaa liittyä kielteisiä tunteita kuten syyllisyyttä tai häpeää.

Pullan pehmeä koostumus ja toisaalta hampaissa rouskuvat rapsakat raesokerit ovat välittömät aistimukset korvapuustia haukatessa. Sisältä paljastuu suuhun leviävä voin ja kanelin sulava sekoitus. Korvapuusti sulaa suussa täydellisesti ja katoaa nopeasti. Syömisestä syntyy välitön ja nopea hyvän olon tunne. Tätä kokemusta haluan lisää.

Näin toimii lohturuoka.

Ihmiskunnan historiassa ihmisten ravinnonsaanti on ollut suuren työn takana. Tästä syystä ihmisten mieltymykset ovat suuntautuneet energiapitoisia ja helposti sulavia ruoka-aineita kohtaan. Ruokavalion kehittyminen tuhdiksi on mahdollistanut ihmisten kehityksen keräilijästä tietotyöläiseksi ja leviämään maailman joka kolkkaan.

lohturuokaa herkkuja
lohturuokaa herkkuja Kuva: yle/Puoli seitsemän lohturuoka

Vain ihminen syö lohdukseen

Ruoka ei ole ihmiselle vain polttoainetta. Ihminen on tiettävästi ainut laji, joka syö herkutellakseen tai käyttää ruokaa lohdukseen. Jo vastasyntynyt hymyilee saatuaan kielen päälle sokeriliuosta. Sokeri ja rasva ovatkin aivoja aktivoivia superärsykkeitä: niiden syöminen vaikuttaa suoraan aivojen mielihyvä- ja palkkiojärjestelmiin.

Sokeri kiinnittyy keskushermostossa opioidireseptoreihin, joiden toiminta synnyttää hyvän olon tuntemuksia sekä vähentää psyykkistä ja fyysistä kipua. Hiilihydraatit lisäävät onnellisuushormoni serotoniinin tuotantoa. Rasvahapot puolestaan aktivoivat tunteiden säätelyyn liittyviä alueita ja vähentävät stressiä ja ahdistuneisuutta. Korvapuustinhimo voi siis kertoa itselääkinnästä, jolla ihminen pyrkii kohottamaan mielialaa.

Sokeri pyörii mielessä enemmän kuin pinaatti

Superärsykkeet lisäävät myös dopamiinin tuotantoa. Dopamiini taas ohjailee ajatuksia ja tarkkaavaisuutta, minkä takia makea suklaakakku pyörii mielessä paljon sitkeämmin kuin vaikka pinaatti. Ja koska pelkkä muistikuva herkusta synnyttää mielihyvän tunteita, yhteys ruoan ja hyvän olon välillä vahvistuu kuin itsestään. Mielihyväjärjestelmä on kaapattu, joten ajatuksissa huutelevaa kiusausta on vaikea vastustaa. Silloin on vaikea tuntea kylläisyyden tunteita tai tehdä terveellisiä valintoja.

Fysiologisten vaikutusten lisäksi syöjää ohjaavat psyykkiset vaikuttimet. Lohturuokaan voi liittyä positiivisia muistoja, huolenpitoa, turvaa ja yhteyden kokemista muiden kanssa. Mansikkajäätelö voi tuoda mieleen mummon sylin tai makaronilaatikko lapsuuden yhteiset perheillalliset ja hyväntuuliset vanhemmat.

sipsejä kulhossa
sipsejä kulhossa Kuva: yle/Puoli seitsemän lohturuoka

Naiset himoitsevat suklaata, miehet pihviä

Miesten ja naisten lohtusyömisessä on eroja. Miehet himoitsevat pihvejä ja ranskalaisia, naiset taas enemmän makeita herkkuja, joista ykkösenä suklaa. On todettu, että miehet syövät useimmin iloon ja naiset suruun ja stressiin.

Naiset myös kokevat mielihaluja useammin kuin miehet. Tätä selittää muun muassa kuukautiskierrosta aiheutuvat hormonaaliset vaihtelut. Kuukautisia edeltää estrogeenitasojen lasku, joka usein lisää mielihaluja.

Syömisestä ei ole terapiaksi

Syöminen saattaa olla pika-apu vaikeiden tunteiden käsittelyyn, mutta terapiaksi siitä ei ole. Lohtusyöminen voi olla ongelmallista, jos siihen alkaa liittyä kielteisiä tunteita, syyllisyyttä, häpeää, itsesyytöksiä tai siitä tulee terveydellinen riski.

Jos syömishimoon on liittyy yksinäisyyttä tai vaikka itseilmaisun vaikeutta on hyvä miettiä, mihin tarpeeseen oikeastaan syön – nälkään vai ahdistukseen? Jos kyse on jälkimmäisestä, kannattaa herkkuja hapuillessaan tarkkailla tunteitaan. Mitä oikeasti kaipaisin sillä hetkellä, olisiko sitä saatavilla? Mistä olen oppinut tavan helposti tarttua herkkuun? Jos näihin kysymyksiin löytää vastauksen, voi syömisenkin saada kuriin ja ruoasta voi nauttia tietoisesti.

Lähteet: ravintoon ja hyvinvointiin erikoistunut psykologi Outi Rinne ja tämän kirja Lohturuokaa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän