Hyppää pääsisältöön

Arktinen hysteria näyttää ihmisen marssilla kohti tuhoaan

Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Torikka, Annika Poijärvi, Marja Salo, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Tarja Heinula ja Taisto Reimaluoto.
Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Torikka, Annika Poijärvi, Marja Salo, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Tarja Heinula ja Taisto Reimaluoto. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,Atro Kahiluoto,arktinen hysteria

Arktinen hysteria alkaa täräyttävällä energialla. Kiiluvia katseita, kolisevaa biittiä, keinuvaa askellusta. Näyttelijät ovat kuin hurmoksessa soittava työmaa-orkesteri.

Atro Kahiluoto ja Juha-Pekka Hotinen ovat dramatisoineet näytelmätekstin Marko Tapion (1924-1973) romaanisarjan pohjalta. En ole lukenut kirjoja, mutta nyt osat 1-2 odottavat yöpöydälläni. Niitä ei ollut ihan helppo saada käsiinsä – ihmekös teosta on luonnehdittu unohdetuksi klassikoksi. Hotiselle ja Kahiluodolle kuuluu iso kiitos siitä, että tärkeä teos on nostettu puheenaiheeksi.

Tapio aikoi kirjasarjansa neliosaiseksi mutta tarina jäi kesken kirjailijan kuoltua. Ykkös- ja kakkososalla on hurmaavat nimet: Vuoden 1939 ensilumi. Sano todella rakastatko minua.

Hotinen ja Kahiluoto ovat tehneet salapoliisityötä sovituksensa eteen. He tutkivat kirjailijan jälkeensä jättämiä arkistoja, ja löysivät jotain, minkä ei tiedetty olevan olemassa: 116 liuskaa kolmannen osan käsikirjoitusta. Lisäksi löytyi kasa luonnoksia ja suunnitelmia. Tätä keskeneräistä materiaalia on hyödynnetty Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä nähtävässä esityksessä.

Kiiluvia katseita, kolisevaa biittiä, keinuvaa askellusta.
Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Tuominen.
Harry Björkharryn (Timo Tuominen) työnä on tukkia pato. Hän on "ihminen vailla onnea, vailla jumalaa" Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Tuominen. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,Timo Tuominen,arktinen hysteria

Esityksen alku lupaa maanläheistä, romuluista, pohjoista sykettä. Lupaus pitää koko ensimmäisen puoliajan ja osin toisenkin.

Sitten tulee muutos, tyylikäs, mutta ongelmallinen. Siitä myöhemmin lisää. Samalla varoitus: tämä kirjoitus sisältää juonipaljastuksia.

Tarinaa kuljettaa insinööri Harry Björkharry, jolla on mahdoton tehtävä. Eletään 1960-lukua. Pankkiiri-isän kotikylän koskeen rakennuttama patotyömaa vuotaa. Aikaa on niukalti, valtaisat vesimassat uhkaavat vyöryä yli kotien, peltojen, teiden. Kaiken kukkuraksi työväki lakkoilee maksamattomien palkkojen tähden. Insinööri ei pysty tukkimaan patoa yksin. Lakkolaisia ei kiinnosta: viina virtaa, huudot raikuvat, uhma nousee.

Timo Tuominen on mahtava Björkharryn roolissa: hän ilmaisee karhean sielukkaasti niin kilttiluontoisen insinöörin kamppailun, turhautumisen kuin rakkaudenkaipuunkin.

Tarinaa rytmittää mystinen 20 minuutin odotus. Björkharry etsii ratkaisua soittamalla rikkaalle äidilleen. Puhelun tilaus kestää 20 minuuttia. Sen verran insinööri antaa itselleen aikaa saada lakkolaiset auttamaan vuotavan padon tukkimisessa. Sitten on liian myöhäistä.

Arktinen hysteria. Kuvassa Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Tuominen, Timo Torikka ja Tarja Heinula.
Harry Brjörkharryn isä lapsena, lähdössä hiihtäen kouluun. Annika Poijärvi, Taisto Reimaluoto ja Timo Torikka. Arktinen hysteria. Kuvassa Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Tuominen, Timo Torikka ja Tarja Heinula. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,arktinen hysteria

Aika näyttämöllä on kerroksellista. Björkharry vie katsojan padon ääreltä suvun, seudun ja Suomen historiaan: omaan lapsuuteensa, isänsä lapsuuteen, Toiseen maailmansotaan, aina sisällissotaan ja 1800-luvun lopulle saakka. Isoisä oli köyhä mylläri, isä pankinjohtaja, poika täysi kaupunkilainen.

Kylän ihmiset ja heidän suhteensa eivät ole olemassa vain nykyhetkessä. Patotyömaalla kiehuvat tunteet saavat voimaa vanhempien ja isovanhempien väkivaltaisista kohtaloista. Kiistojen syyt vaihtuvat, valtasuhteet taustalla säilyvät.

Kahiluodon ohjauksessa ajan monitasoisuus on koko ajan läsnä, ketterästi, juohevasti, selkeästi. Jännite kasvaa, elämä virtaa milloin verisenä, milloin hellänä.

Näyttelijäensemble kertoo tarinaa yhdessä, kaikki sykkivät samassa pulssissa. Tarjolla on kertakaikkiaan pysäyttävän hienoa näyttelemistä. Ja esitys on sitä paitsi erittäin hauska!

Kaikki sykkivät samassa pulssissa.
Arktinen hysteria. Kuvassa Marja Salo ja Timo Tuominen.
Marja Salo on häkellyttävän intensiivinen näyttelijä. Tässä insinööri Björkharry (Timo Tuominen) tanssittaa kaunista rakastettuaan (Salo) Arktinen hysteria. Kuvassa Marja Salo ja Timo Tuominen. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,arktinen hysteria

Itseeni kovimmin kolahti kohtaus, jossa juopuneet lakkolaiset marssivat rivissä ja huutavat: lakko! Lakko! Lakko! Tuho lähestyy, Harry Björkharryn epätoivo kasvaa. Mikseivät työläiset tajua, että heidän talonsa, heidän perheensä ne ovat jotka vesimassojen alle jäävät? Miksi tapella yhdestä palkasta, kun seuraavana hetkenä on vaarassa menettää kaiken?

Analogia kiihtyvän ilmastonmuutoksen keskellä elävään ihmiskuntaamme on vatsaakivistävän suora. Samassa moukkien jonossa mekin huudamme, pidämme meteliä saavutetuista eduista, tarraudumme elämäntapaan jonka tiedämme mahdottomaksi, kuolettavan vaaralliseksi elämälle tällä planeetalla. Jää sulaa, vesi nousee, maa kuivuu, mutta meillä on muuta mielessä.

Poistun väliajalle todella innoissani, kovien odotusten kera.

Arktinen hysteria. Kuvassa Taisto Reimaluoto.
Viki Björkharry, Harryn isä (Taisto Reimaluoto). Arktinen hysteria. Kuvassa Taisto Reimaluoto. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,arktinen hysteria

Jälkimmäinen puoliaika jättää kuitenkin ristiriitaisen olon. Tarina, niin kuin Marko Tapio sen on kirjoittanut, loppuu toisen puoliajan edetessä. Kokonaista kertomusta ei enää ole. On vain muistiinpanoja, lippusia ja lappusia, eriasteisia suunnitelmia.

Kahiluoto ja Hotinen ovat valinneet avoimen tien. Keskenjääneen romaanin arvoitus otetaan osaksi esitystä. Toki esitetyn kertomuksen fiktiivisyyteen on viitattu näyttämöllä pitkin matkaa, ohimennen, kevyesti. Nyt näyttelijät plaraavat näyttämöllä A4-nivaskoita, etsivät vihjeitä kertomuksen etenemisestä. Kirjailija Marko Tapio ilmestyy näyttämölle. Näyttelijät arvailevat, kertovat mitä voivat.

Pato, insinööri Björkharry ja lakkoilevat kyläläiset, kylmäsieluinen pankkiiri-isä ja insinöörin kommunistiheila ovat enää fragmentteina olemassa.

Keskenjääneen romaanin arvoitus otetaan osaksi esitystä.

Ratkaisu on tosi, elegantisti toteutettu, runollinen ja teatterillinen, arvostan sitä.

Mutta mutta. Ongelmia minulle katsojana syntyy siitä, että Marko Tapion romaanin olemassaolo tai olemattomuus ei kiinnosta minua, siinä teatterikatsomossa istuessani, oikeastaan ollenkaan. Minua kiinnostaa pato! Sortuuko se? Miten kylän käy? Vastaako äiti puhelimeen? En kykene vaihtamaan näkökulmaa. Elin täysillä mukana vuotavan padon ympärille kudottua suurenmoista tarinaa. Nyt näyttämöllä aukeava uusi stoori keskenjääneestä romaanista ja kutkuttavasti löytyneistä muistiinpanoista ei saa napattua minua mukaansa.

Ja niin käy: esityksen intensiteetti väsähtää, jännite liukenee, tarinan tiukka ote minusta hapertuu.

Poistun Arktisesta hysterian katsomosta ristiriitaisissa tunnelmissa. Vaikuttuneena, hämmentyneenä, oudon ontto olo sisälläni.

Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Tuominen.
Kirjailija Marko Tapiota esittää Petri Liski. Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Tuominen. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,arktinen hysteria

Kansallisteatteri: Arktinen hysteria. Perustuu Marko Tapion romaanisarjaan.
Ohjaus Atro Kahiluoto, dramatisointi Juha-Pekka Hotinen ja Atro Kahiluoto. Dramaturgi Aina Bergroth, lavastus- projisointi- ja pukusuunnittelu Reija Hirvikoski, valosuunnittelu Ville Virtanen, äänisuunnittelu Juhani Liimatainen, naamioinnin suunnittelu Tuire Kerälä. Rooleissa Tarja Heinula, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Reimaluoto, Marja Salo, Timo Torikka ja Timo Tuominen. Ensi-ilta 1.3.2017.

Ohjaaja Atro Kahiluodon haastattelu Kultakuumeessa:

Päivitys 6.3.2017: audiolinkki lisätty.

Penkkitaiteilija

  • Pehmeiden arvojen suurmies

    Topelius oli pehmeiden arvojen suurmies.

    Satusedäksi kutsuminen vähättelee monipuolista Zacharias Topeliusta.

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.

  • Valitut sanat tuo kirjallisuuden tähdet Teemalle

    Valituissa sanoissa viime kevään Helsinki Lit -keskusteluja.

    Valitut sanat näyttää kuinka maailmankirjallisuus tuli hetkeksi Helsinkiin ja osoittaa, että samat aiheet ja asiat koskettavat ihmisiä ympäri maailmaa. Millaista on istanbulilaisen katukauppiaan elämä? Miten neurokirurgi selviää vaativasta työstään? Miten lahjakkaan kirjailijamiehen kanssa onnistuu perheen äidin roolin ja oman kirjoitustyön yhdistäminen?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kuolematon Jeanne Moreau on Teemalauantain tähti

    Pitkä ilta Jeanne Moreaun (1928–2017) seurassa.

    Teemalauantai 20.1.2018 on suurenmoisen ranskalaisnäyttelijän muistoilta. Jeanne Moreau (1928–2017) olisi täyttänyt 90 vuotta 23.1. Teemaillassa nähdään elokuvat Hissillä mestauslavalle ja Kuolematon tarina sekä dokumentti Moreausta vuodelta 2007.

  • Pehmeiden arvojen suurmies

    Topelius oli pehmeiden arvojen suurmies.

    Satusedäksi kutsuminen vähättelee monipuolista Zacharias Topeliusta.

  • Mitä tyyliä musiikkini edustaa? Avaruusromua 21.1.2018

    Yhteisiä päämääriä, tunteita, ajatuksia ja dialogia.

    ”En ole tähän päivään mennessä osannut vastata tuohon kysymykseen”, sanoo säveltäjä ja basisti Lauri Porra. ”Musiikkityylistä tai sen lähtökohdista riippumatta kaikkien musiikintekijöiden päämäärä on sama”, hän toteaa. Rumpali Olavi Louhivuori puolestaan kertoo musiikin vievän hyvinkin yllättäviin paikkoihin. Avaruusromussa käydään yllättävissä paikoissa ja kuunnellaan yhteisiä päämääriä: tunteita, ajatuksia ja dialogia kuuntelijan kanssa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjailija Kjell Westö vuoden 1918 tapahtumista: "Järkyttävintä oli sisällissodan jälkeinen julma kosto"

    Kjell Westö puhuu sisällissodan jälkeisistä tapahtumista.

    Suomen sisällissota alkoi tammikuun lopulla 100 vuotta sitten. Teeman Elävän arkiston paketissa nähdään aiheesta kolme romaania kirjoittaneen Kjell Westön tuore haastattelu sekä kaksi dokumenttia 1960- ja -80-luvuilta. Niissä ääneen pääsevät myös sisällissodan kokeneet ihmiset. Ohjelmat televisiossa: Yle Teema torstaina 18.1. klo 22.45, perjantaina 19.1. klo 14.55 ja maanantaina 22.1.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

  • Minne suunnata kaukosäädin vuonna 2018 – suuri tv-sarjaopas

    Laadukasta tv-draamaa on tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa.

    Laadukasta tv-draamaa on tänä vuonna tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa. Pidit sitten scifistä tai historiasta, tämä opas auttaa löytämään satojen uusien kausien joukosta juuri ne oikeat. Hullummaksi sen ei pitänyt mennä. Käsikirjoitettuja tv-sarjoja tuotettiin vuonna 2017 yli 500 kautta, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna määrä ei ainakaan vähene.

  • Beside Bowie: kitaristi Mick Ronsonin tarina avaa vuoden 2018 Bowie-teemaillan

    Teemalauantai on jälleen omistettu David Bowielle.

    David Bowien kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta 10.1.2018 – tammikuinen Bowie-ilta alkaa jo muodostua Teeman traditioksi! Tämän vuoden ensi-ilta on pitkä dokumenttielokuva Spiders from Mars -kitaristi Mick Ronsonista (1946–1993), kertojaäänenä itse Bowie. Lisäksi nähdään upea dokumentti David Bowien viimeiset vuodet (2017) sekä elokuva Merry Christmas Mr. Lawrence (1983).

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Erilaisia outoja ja keinotekoisia kaikuja… Avaruusromua 14.1.2018

    Katsaus vuoden 2017 ulkomaiseen avaruusromu-tarjontaan.

    Jotkut kaiut voimistavat ääntä suuresti, jotkut tekevät siitä korkeamman, jotkut matalamman, kuvaili Francis Bacon liki 400 vuotta sitten kirjassaan Uusi Atlantis. Avaruusromussa ihmetellään äänien, musiikin ja tekniikan maailmaa, ja tehdään katsaus menneen vuoden ulkomaiseen tarjontaan. Ei palkintojenjakotilaisuus, eikä vuoden parhaat ulkomaiset -katsaus, vaan hyvin subjektiivinen näkemys siitä, millaista monitahoista musiikkia maailmalla jälleen viime vuonna tehtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman alkukevään 2018 elokuvat

    Elokuvia viitenä päivänä viikossa

    Teema esittää keväällä 2018 elokuvia viitenä päivänä viikossa. Teeman elokuvafestivaalin ajankohta on 20.–24.3.