Hyppää pääsisältöön

Arktinen hysteria näyttää ihmisen marssilla kohti tuhoaan

Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Torikka, Annika Poijärvi, Marja Salo, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Tarja Heinula ja Taisto Reimaluoto.
Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Torikka, Annika Poijärvi, Marja Salo, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Tarja Heinula ja Taisto Reimaluoto. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,Atro Kahiluoto,arktinen hysteria

Arktinen hysteria alkaa täräyttävällä energialla. Kiiluvia katseita, kolisevaa biittiä, keinuvaa askellusta. Näyttelijät ovat kuin hurmoksessa soittava työmaa-orkesteri.

Atro Kahiluoto ja Juha-Pekka Hotinen ovat dramatisoineet näytelmätekstin Marko Tapion (1924-1973) romaanisarjan pohjalta. En ole lukenut kirjoja, mutta nyt osat 1-2 odottavat yöpöydälläni. Niitä ei ollut ihan helppo saada käsiinsä – ihmekös teosta on luonnehdittu unohdetuksi klassikoksi. Hotiselle ja Kahiluodolle kuuluu iso kiitos siitä, että tärkeä teos on nostettu puheenaiheeksi.

Tapio aikoi kirjasarjansa neliosaiseksi mutta tarina jäi kesken kirjailijan kuoltua. Ykkös- ja kakkososalla on hurmaavat nimet: Vuoden 1939 ensilumi. Sano todella rakastatko minua.

Hotinen ja Kahiluoto ovat tehneet salapoliisityötä sovituksensa eteen. He tutkivat kirjailijan jälkeensä jättämiä arkistoja, ja löysivät jotain, minkä ei tiedetty olevan olemassa: 116 liuskaa kolmannen osan käsikirjoitusta. Lisäksi löytyi kasa luonnoksia ja suunnitelmia. Tätä keskeneräistä materiaalia on hyödynnetty Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä nähtävässä esityksessä.

Kiiluvia katseita, kolisevaa biittiä, keinuvaa askellusta.
Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Tuominen.
Harry Björkharryn (Timo Tuominen) työnä on tukkia pato. Hän on "ihminen vailla onnea, vailla jumalaa" Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Tuominen. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,Timo Tuominen,arktinen hysteria

Esityksen alku lupaa maanläheistä, romuluista, pohjoista sykettä. Lupaus pitää koko ensimmäisen puoliajan ja osin toisenkin.

Sitten tulee muutos, tyylikäs, mutta ongelmallinen. Siitä myöhemmin lisää. Samalla varoitus: tämä kirjoitus sisältää juonipaljastuksia.

Tarinaa kuljettaa insinööri Harry Björkharry, jolla on mahdoton tehtävä. Eletään 1960-lukua. Pankkiiri-isän kotikylän koskeen rakennuttama patotyömaa vuotaa. Aikaa on niukalti, valtaisat vesimassat uhkaavat vyöryä yli kotien, peltojen, teiden. Kaiken kukkuraksi työväki lakkoilee maksamattomien palkkojen tähden. Insinööri ei pysty tukkimaan patoa yksin. Lakkolaisia ei kiinnosta: viina virtaa, huudot raikuvat, uhma nousee.

Timo Tuominen on mahtava Björkharryn roolissa: hän ilmaisee karhean sielukkaasti niin kilttiluontoisen insinöörin kamppailun, turhautumisen kuin rakkaudenkaipuunkin.

Tarinaa rytmittää mystinen 20 minuutin odotus. Björkharry etsii ratkaisua soittamalla rikkaalle äidilleen. Puhelun tilaus kestää 20 minuuttia. Sen verran insinööri antaa itselleen aikaa saada lakkolaiset auttamaan vuotavan padon tukkimisessa. Sitten on liian myöhäistä.

Arktinen hysteria. Kuvassa Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Tuominen, Timo Torikka ja Tarja Heinula.
Harry Brjörkharryn isä lapsena, lähdössä hiihtäen kouluun. Annika Poijärvi, Taisto Reimaluoto ja Timo Torikka. Arktinen hysteria. Kuvassa Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Tuominen, Timo Torikka ja Tarja Heinula. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,arktinen hysteria

Aika näyttämöllä on kerroksellista. Björkharry vie katsojan padon ääreltä suvun, seudun ja Suomen historiaan: omaan lapsuuteensa, isänsä lapsuuteen, Toiseen maailmansotaan, aina sisällissotaan ja 1800-luvun lopulle saakka. Isoisä oli köyhä mylläri, isä pankinjohtaja, poika täysi kaupunkilainen.

Kylän ihmiset ja heidän suhteensa eivät ole olemassa vain nykyhetkessä. Patotyömaalla kiehuvat tunteet saavat voimaa vanhempien ja isovanhempien väkivaltaisista kohtaloista. Kiistojen syyt vaihtuvat, valtasuhteet taustalla säilyvät.

Kahiluodon ohjauksessa ajan monitasoisuus on koko ajan läsnä, ketterästi, juohevasti, selkeästi. Jännite kasvaa, elämä virtaa milloin verisenä, milloin hellänä.

Näyttelijäensemble kertoo tarinaa yhdessä, kaikki sykkivät samassa pulssissa. Tarjolla on kertakaikkiaan pysäyttävän hienoa näyttelemistä. Ja esitys on sitä paitsi erittäin hauska!

Kaikki sykkivät samassa pulssissa.
Arktinen hysteria. Kuvassa Marja Salo ja Timo Tuominen.
Marja Salo on häkellyttävän intensiivinen näyttelijä. Tässä insinööri Björkharry (Timo Tuominen) tanssittaa kaunista rakastettuaan (Salo) Arktinen hysteria. Kuvassa Marja Salo ja Timo Tuominen. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,arktinen hysteria

Itseeni kovimmin kolahti kohtaus, jossa juopuneet lakkolaiset marssivat rivissä ja huutavat: lakko! Lakko! Lakko! Tuho lähestyy, Harry Björkharryn epätoivo kasvaa. Mikseivät työläiset tajua, että heidän talonsa, heidän perheensä ne ovat jotka vesimassojen alle jäävät? Miksi tapella yhdestä palkasta, kun seuraavana hetkenä on vaarassa menettää kaiken?

Analogia kiihtyvän ilmastonmuutoksen keskellä elävään ihmiskuntaamme on vatsaakivistävän suora. Samassa moukkien jonossa mekin huudamme, pidämme meteliä saavutetuista eduista, tarraudumme elämäntapaan jonka tiedämme mahdottomaksi, kuolettavan vaaralliseksi elämälle tällä planeetalla. Jää sulaa, vesi nousee, maa kuivuu, mutta meillä on muuta mielessä.

Poistun väliajalle todella innoissani, kovien odotusten kera.

Arktinen hysteria. Kuvassa Taisto Reimaluoto.
Viki Björkharry, Harryn isä (Taisto Reimaluoto). Arktinen hysteria. Kuvassa Taisto Reimaluoto. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,arktinen hysteria

Jälkimmäinen puoliaika jättää kuitenkin ristiriitaisen olon. Tarina, niin kuin Marko Tapio sen on kirjoittanut, loppuu toisen puoliajan edetessä. Kokonaista kertomusta ei enää ole. On vain muistiinpanoja, lippusia ja lappusia, eriasteisia suunnitelmia.

Kahiluoto ja Hotinen ovat valinneet avoimen tien. Keskenjääneen romaanin arvoitus otetaan osaksi esitystä. Toki esitetyn kertomuksen fiktiivisyyteen on viitattu näyttämöllä pitkin matkaa, ohimennen, kevyesti. Nyt näyttelijät plaraavat näyttämöllä A4-nivaskoita, etsivät vihjeitä kertomuksen etenemisestä. Kirjailija Marko Tapio ilmestyy näyttämölle. Näyttelijät arvailevat, kertovat mitä voivat.

Pato, insinööri Björkharry ja lakkoilevat kyläläiset, kylmäsieluinen pankkiiri-isä ja insinöörin kommunistiheila ovat enää fragmentteina olemassa.

Keskenjääneen romaanin arvoitus otetaan osaksi esitystä.

Ratkaisu on tosi, elegantisti toteutettu, runollinen ja teatterillinen, arvostan sitä.

Mutta mutta. Ongelmia minulle katsojana syntyy siitä, että Marko Tapion romaanin olemassaolo tai olemattomuus ei kiinnosta minua, siinä teatterikatsomossa istuessani, oikeastaan ollenkaan. Minua kiinnostaa pato! Sortuuko se? Miten kylän käy? Vastaako äiti puhelimeen? En kykene vaihtamaan näkökulmaa. Elin täysillä mukana vuotavan padon ympärille kudottua suurenmoista tarinaa. Nyt näyttämöllä aukeava uusi stoori keskenjääneestä romaanista ja kutkuttavasti löytyneistä muistiinpanoista ei saa napattua minua mukaansa.

Ja niin käy: esityksen intensiteetti väsähtää, jännite liukenee, tarinan tiukka ote minusta hapertuu.

Poistun Arktisesta hysterian katsomosta ristiriitaisissa tunnelmissa. Vaikuttuneena, hämmentyneenä, oudon ontto olo sisälläni.

Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Tuominen.
Kirjailija Marko Tapiota esittää Petri Liski. Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Tuominen. Kuva: Sakari Viita Suomen Kansallisteatteri,arktinen hysteria

Kansallisteatteri: Arktinen hysteria. Perustuu Marko Tapion romaanisarjaan.
Ohjaus Atro Kahiluoto, dramatisointi Juha-Pekka Hotinen ja Atro Kahiluoto. Dramaturgi Aina Bergroth, lavastus- projisointi- ja pukusuunnittelu Reija Hirvikoski, valosuunnittelu Ville Virtanen, äänisuunnittelu Juhani Liimatainen, naamioinnin suunnittelu Tuire Kerälä. Rooleissa Tarja Heinula, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Reimaluoto, Marja Salo, Timo Torikka ja Timo Tuominen. Ensi-ilta 1.3.2017.

Ohjaaja Atro Kahiluodon haastattelu Kultakuumeessa:

Päivitys 6.3.2017: audiolinkki lisätty.

Penkkitaiteilija

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Laura Frimanin kolumni: Algoritmi, ota rahani

    Kuratointi on nykyajan luksusta.

    Valmistaudun kuolemaani. Vain toinen lentopelkoinen ymmärtää, että tämä ei ole dramaattinen, vaan realistinen lausunto: yhdentoista kilometrin korkeudessa matkustaminen on sairasta, luonnotonta ja hengenvaarallista, piste.

  • Milleniaali ja homo ehdokas kampanjoi samoilla metodeilla kuin millä Trump ylsi voittoon – Yhdysvalloissa presidenttikisa käy jo kuumana

    Yhdysvalloissa kuohuu jo, vaikka vaaleihin on yli vuosi.

    Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat vasta puolentoista vuoden päässä, mutta kisa Trumpin haastajan paikasta on jo käynnissä. Takavasemmalta yhdeksi kärkiehdokkaaksi on tullut Pete Buttigieg, joka on monien demokraattiehdokkaiden tavoin ottanut opiksi istuvalta presidentiltä. Sääntömuutoksen ansiosta myös puolue-eliitin ulkopuolelta tulevilla on uusi mahdollisuus.

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Last Call! Remu & Hurriganesin viimeinen keikka

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole."

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole." Remu & Hurriganesin tarina päättyi viimeiseen keikkaan tammikuussa 2018.

  • Margaret Mitchellin Tuulen viemää Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 4.5. klo 19!

    Radion Lukupiirissä luetaan romanttisen kirjallisuuden suurteosta, Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Vuonna 1936 ilmestynyt romaani houkuttelee pohtimaan monenlaisia kysymyksiä: Toimiiko Tuulen viemää paremmin kirjana vai elokuvana? Onko Scarlett O’Hara vahva feministinen esikuva vai ärsyttävä ja hemmoteltu äkäpussi?

  • Muovijätteestä syntyvä Plastic Mama saarnaa paremman maailman puolesta

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy jättihame.

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy kymmenen metrin korkuinen hame jonka huipulla taiteilija Kaisa Salmi pitää puhetta paremman maailman puolesta. Plastic Mama -teos nähdään Suomen EU-puheenjohtajakauden avajaisissa kesällä 2019. Kaisa Salmen missiosta kertova Arkistomatka-ohjelma liittyy Ylen I Love muovi -kampanjaan ja se esitetään Teemalla perjantaina 3.5.

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.