Hyppää pääsisältöön

Viulisti Essi Höglund: "Olen 12-vuotiaasta saakka tiennyt, että minusta tulee viulisti."

Essi Höglund
Essi Höglund Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen essi höglund

20-vuotias viulunsoiton opiskelija Essi Höglund pitää peukkuja: "Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, asun ja opiskelen seuraavan lukuvuoden Wienissä." Ensimmäistä aikuisvuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Essi on talossa vanha tuttu. Nuorisokoulutuksessa hän aloitti 13-vuotiaana ja reissasi Kotkasta Helsinkiin usean vuoden ajan soittotunneilla: "Välillä se osoittautui todella raskaaksi, mutta se oli silti sen arvoista!"

Kuka?

Olen Essi Höglund, synnyin Kotkassa 10.7.1997. Olen perheeni ainoa muusikko, mutta molemmat vanhempani ovat soittaneet pianoa lapsesta saakka.

Mistä?

Asuin koko lapsuuteni Kotkassa ja muutin Helsinkiin viime syksynä opintojeni perässä. Nuorisokoulutusaikoinani kävin Helsingissä soittotunneilla viikoittain. Varsinkin lukioaikoina reissaaminen Kotkasta Helsinkiin osoittautui välillä todella raskaaksi, mutta se oli silti sen arvoista. Kävin peruskoulun ja lukion kotikaupungissani Kotkassa.

Viime syksynä aloitin Sibelius-Akatemiassa kandiopintoni ja olen nyt asunut puolisen vuotta Helsingissä. Olen viihtynyt todella hyvin. Helsinkiin muutto ja opintojen aloittaminen Sibelius-Akatemian perusopiskelijana oli minulle nuorisokoulutuksen vuoksi suhteellisen tuttua.

Musiikkiopinnot?

Menin musiikkiopiston pääsykokeisiin ollessani kolmen vuoden ikäinen ja ensimmäisen viuluni sain juuri neljä vuotta täytettyäni. Käsittääkseni minulle ostettiin muovinen leikkiviulu, josta sitten innostuin ja halusin aloittaa viulunsoiton.

Kotkan-seudun musiikkiopistossa opettajanani toimi Merle Kaadu ja 13-vuotiaana päästyäni Sibelius-Akatemian nuorikoulutukseen, opettajakseni tuli viulunsoiton professori Réka Szilvay, jonka oppilaana olen vielä tämän lukukauden loppuun. Olin myös Viuluakatemian oppilaana viisi vuotta. Se oli yksi syy siihen, miksi musiikki tuntui jo nuoressa iässä oikealta uravalinnalta.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, asun ja opiskelen seuraavan lukuvuoden Wienissä.

Essi Höglund
Essi Höglund Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen essi höglund
Essi Höglund
Essi Höglund Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen essi höglund
Essi Höglund
Essi Höglund Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen essi höglund

Lempisäveltäjäsi ja lempiteoksesi?

Minulla ei ole yhtä tiettyä lempisäveltäjää, vaan usein se vaihtelee sen mukaan mitä musiikkia milloinkin soitan ja kuuntelen. Sibeliuksen ja Beethovenin musiikki sykähdyttää jokseenkin aina.

Itselleni romanttinen musiikki on aina ollut helposti lähestyttävää. Omaperäiset tulkinnat ovat usein kiehtovia. Tämänhetkinen suosikkisinfoniani on Prokofjevin viides sinfonia.

Idolisi?

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat löytää aina asian positiivisen puolen. Hyvä esimerkki tällaisesta ihmisestä on kanssani Kantapöydän opiskelijatreffeillä soittava kotkalainen pianisti Esa Ylönen (kts. video alla).

Minulla on todella monia muusikkoidoleita. Noin kuukausi sitten Helsingin kaupunginorkesterin solistina soittanut Augustin Hadelich teki minuun suuren vaikutuksen Bartókin toisen viulukonserton tulkinnallaan.

Jääkö aikaa muulle kuin musiikille?

Suurin osa ajastani kuluu musiikin parissa. Vapaa-ajallani näen kavereitani ja harrastan liikuntaa, jottei minulle tulisi ongelmia soittamisesta. Soittoasento ei nimittäin ole mikään maailman ergonomisin…

Olen 12-vuotiaasta saakka tiennyt että minusta tulee viulisti. Olen joskus yrittänyt miettiä muita vaihtoehtoja mutta musiikki on aina vienyt mennessään. Jos soittaminen ei olisi ennen lukiota ollut niin suuressa roolissa kuin se oli, olisin varmasti lukiossa lukenut luonnontieteitä ja matemaattisia aineita, joista olisin varmaankin löytänyt itselleni sopivan ammatin.

Entä muuta?

Olen ollut elämässäni todella onnekas ja olen saanut tehdä monia upeita asioita. Olen saanut tehdä yhteistyötä monien upeiden taiteilijoiden kanssa, mm. Nobuko Imai, Augustin Dumay ja Zakhar Bron, sekä olen saanut soittaa monien loistavien orkestereiden solistina, mm. Helsingin kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri, Kymi Sinfonietta, Kuopion kaupunginorkesteri ja Wallonien kamariorkesteri. Toivon, että tulevaisuuteni on yhtä onnekas. Pyrin kehittämään itseäni mahdollisimman monipuoliseksi muusikoksi.

Essi Höglund oli Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 8.3.2017. Hän soitti Kantapöydässä Jean Sibeliuksen Masurkan op. 81 nro 1 pianistinaan Esa Ylönen.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.