Hyppää pääsisältöön

DIW:n johtaja Marcel Fratzscherin näkemyksiä Euroopasta

Euroopassa leviävää populismia erehdytään usein pitämään vain eräänlaisena poliittisena lieveilmiönä. Ajan merkkinä, jonka puitteissa etsitään epävarmojen aikojen turvaksi yksinkertaistettuja selityksiä yhä monimutkaisemmaksi käyvään globalisoituneeseen maailmaan.
Marcel Fratzscher johtaa Saksan suurinta taloustutkimusinstituuttia, Deutsche Institut für Wirschaftsforschung, DIW.
Laaja-alaista yhteiskunnan ja talouden tutkimustyötä tekevän riippumattoman laitoksen johtaja on yksi Saksan vaikutusvaltaisimmista taloustieteilijöistä. Häntä kuunnellaan niin etujärjestöissä, korkeakouluissa kuin hallituspiireissä.
Marcel Fratzscher korostaa, että lisääntyvällä yhteiskunnallisella epävarmuudella ja sitä hyväkseen käyttävällä sekä edelleen ruokkivalla populismilla voi olla hyvin kouriintuntuvat ja vakavat taloudelliset seuraukset.

kajupäinen mies levittelee käsiään
Marcel Fratzcher kajupäinen mies levittelee käsiään Marcel Fratzscher

Fratzscherin logiikan mukaan yhteiskunnallinen eriarvoisuus ruokkii populistisia liikkeitä.
Vaihtoehtoisia totuuksia kaupittelevat poliitikot niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa pyrkivät johtamaan kehitystä kohti kansallista eristäytyneisyyttä ja kaupallista protektionismia. Mikä aiheuttaa talouskasvulle- sekä yhteiskunnan tasa-arvoisuudelle merkittävää haittaa.

"Taakse jäänyt vuosi 2016 oli varsin epätavallista aikaa. Sitä leimasivat Britannian Brexit kansanäänestys, joka johti pääministeri Cameronin tappioon ja Britannian päätökseen erota Euroopan Unionista. Samoin Italiassa käytiin kansanäänestys, missä istuva pääministeri Matteo Renzi kärsi tapion.

Eli ilmassa on äärimmäisiä epävarmuuksia. Ja nyt suuri kysymys kuuluu: mikä oikein on
kaiken epävarmuuden ja ilmapiirin muutoksen taustalla?
Minkä vuoksi 60 miljoonaa amerikkalaista valitsee presidentikseen henkilön, joka selvästikin
on seksistinen, muukalaisvihamielinen rasisti? Miksi niin monet britannialaiset kääntyivät Euroopan unionia vastaan?

Minulle on ollut suuri haaste selvittää, mikä oikein on perustava syy kaiken tämän taustalla?
Ja se syy on yhteiskunnallinen eriarvoisuus.
En usko, että kyseessä on kulttuurinen ristiriita. Kysymys on ensisijaisesti yhteiskunnallisesta konfliktista. Esimerkiksi Britanniassa noussut kriittinen kansanliike ei niinkään suuntautunut
EU:a vastaan. Kyse oli enemminkin tyytymättömyydestä, jonka kärki kohdistui vastustamaan oman maan poliittista johtoa ja taloudellista eliittiä.
Eli kyse on kolmesta perustavasta ongelmasta, jotka johtavat lähivuosien politiikassa, ennen muuta talouspolitiikan ja sosiaalipolitiikan aloilla, kaikkein vaikeimpiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Kuvaan näitä syitä kolmella P:llä.

Ne ovat populismi, protektionismi ja paralyysi, eli halvaantuminen, millä tarkoitan talous- ja yhteiskuntapoliittisten uudistusten halvaantumista.
Populismi aiheuttaa valtavaa epävarmuutta . Enemmän kuin politiikan sisällöstä, populismissa on kyse hajaannuksesta, eripuran, vastakkainasettelun ja kärjistysten levittämisestä yhteiskuntaan ja ihmisten välille.
Tämä tapahtuu yhteiskunnan sisällä, kuten näemme Yhdysvalloissa. Mutta myös siten, että
populistit työntävät toisia ihmisiä ja ryhmiä kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Toisessa teemassani, protektionismissa, näemme, että presidentti Donald Trump irtisanoi Yhdysvaltain ja Tyynenmeren maiden vapaakauppasopimuksen. Hän rakentaa kaupan esteitä ja julistaa rankaisutulleja toisille maille, kuten saksalaiselle autoteollisuudelle Meksikossa.

Ja tämä ei liity pelkästään maailmankauppaan vaan ongelmat laajenevat muillekin aloille.
Pelkään, että tänä vuonna tulemme näkemään lisääntyvässä määrin valuuttasotia. Kaupan kriisien lisäksi näemme miten maailmankaupan valuutat tulevat olemaan sodankäynnin välineinä.
Näemme jo nyt, miten Yhdysvaltain uusi hallinto julistaa, että dollari on aivan liian vahva toisiin suuriin valuuttoihin nähden. Koska ne muut pitävät valuuttojaan liian heikkona.
Näemme samanlaisia merkkejä maiden välisessä verokilpailussa, jolla ohjataan kansainvälisiä investointeja. Tästä on merkkinä Britannian pääministerin Theresa May’n ilmoitus, jonka mukaan hän aikoo uudistaa maansa verotusta koskevan talousmallin.
Toisin sanoen-edessä on äärimmäisiä taloudellisia haittoja aiheuttavaa vastakkainasettelua.

Kaupan protektionismi iskee pahimmin juuri Saksan, ja miksei Suomenkin, kaltaisiin vientiriippuvaisiin maihin. Saksa on alttiina kaupan rajoituksille, koska olemme niin uskomattoman avoin kansantalous, missä miltei joka toinen työpaikka on riippuvainen viennistä.
Saksa on tehnyt paljon investointeja ulkomaille. Ja nyt keskeinen kysymys kuuluu, miten Saksa selviää tässä uudessa tilanteessa.
Valuutta- ja kauppakonfliktien mukana kasvaa samalla uuden pankkikriisin uhka Euroopassa. Poliittisella kartalla väijyy vaara Brexitin tartunnasta muihin EU:n jäsenmaihin. Tämä kasvattaa yleistä epävarmuutta entisestään."

Marcel Fratzerin johtaman tutkimuslaitoksen mukaan on kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvanut Saksassa voimakkaasti.
Vuosien 1991 – 2014 välillä lisääntyivät väestön suurituloisimman kymmeneksen tulot peräti 27 prosenttia. Keskituloisten tulot kohenivat 9 prosenttia. Sitä vastoin heikoimmin ansaitsevan väestön kymmeneksen tulot eivät nousseet lainkaan. Ne alenivat 8 prosenttia.
Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on noussut myös Saksan ensi syksyn liittopäivävaalien keskeiseksi vaaliteemaksi. Syynä on sosiaalidemokraattien kansleriehdokas, entinen EU-parlamentin puheenjohtaja Martin Schulz. Hän on nostanut oman gallupsuosionsa istuvan liittokansleri Angela Merkelin tasolle vaatimalla noin 15 vuotta sitten toteutettuun Saksan suureen työmarkkinauudistukseen vähävaraisten asemaa parantavia korjauksia.
Saksan suurimman taloustutkimuslaitoksen johtaja, makroekonomian professori Marcel Fratzscher:

"Minä näen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden muodostavan nimenomaan Saksalle kaikkein suurimman ja vaikeimman haasteen.
Monet ovat ymmärtäneet Saksan tilanteen ihan väärin. Saksan tarkastelu lintuperspektiivistä antaa aivan väärän kuvan. Eli näyttää erehdyttävästi siltä, että kylläpä Saksalla menee nyt hyvin.
Siellä näyttävät työmarkkinat kehittyvät erinomaisella tavalla. Työttömyysluvut ovat erittäin alhaiset. Julkisen talouden ylijäämät ovat suuremmat kuin koskaan Saksojen yhdistymisen jälkeen. Maassa on valtava määrä kilpailukykyisiä vientiyrityksiä.

Mutta todellisuudessa yhteiskunnallinen eriarvoisuus on Saksassa viime vuosikymmeninä lisääntynyt massiivisesti. Yksityisomaisuuden jakautumisella mitattuna vallitsee Saksassa suurempi eriarvoisuus kuin missään muussa euroalueen maassa.
Myös tulonjakautumisen suhteen on Saksan tilanne huono. Tulojen kertymä on korkeaa luokkaa, mutta vain keskimääräisesti mitattuna. Erityisen heikko tilanne on sosiaalisen liikkuvuuden ja yhtäläisten mahdollisuuksien suhteen.
Jos synnyt Saksassa heikosti koulutettuun vähätuloiseen perheeseen, ovat sieltä etenemisen mahdollisuudet huonommat kuin mitä ne ovat Yhdysvalloissa. Tuo kertoo jo paljon. Monet eivät tule tätä huomanneeksi, koska talouden suhdannetilanne on pysynyt niin suotuisana.

Mutta kun vertaa tilannetta USA:n presidentti Trumpin ja Saksan populistipuolueeen AfD:n kesken, niin huomaa kyllä vahvat yhteydet näiden poliittisten ilmiöiden välillä. Populismi ja oikeistopopulistinen puolue on Saksassa vahvoilla sellaisilla alueilla, missä talous on heikoimmillaan. Missä on vähiten maahanmuuttajia ja missä asuvilla ihmisillä on kaikkein suurin huoli tulevaisuudestaan. Nämä ihmiset eivät ole välttämättä työttömiä tai elä alimman sosiaaliturvan varassa. Voi olla, että molemmat puolisotkin käyvät töissä, mutta silti tulot eivät kunnolla riitä elämän välttämättömyyksiin.
40 prosenttia saksalaisista ei ole saanut viime 25 vuoteen parannusta tulotasoonsa. He syrjäytyvät ja he tulevat ponnisteluistaan huolimatta lyödyiksi ulos yhteiskunnasta. Ne ihmiset, jotka äänestivät Trumpia Yhdysvalloissa ja jotka äänestävät oikeistopopulisteja Saksassa ovat usein henkilöitä, joilla on syntynyt tunne siitä, että heidän täytyy tehdä yhä enemmän töitä pysyäkseen edes toimentulon rajamailla. Eikä heillä ole mitään mahdollisuutta säästämiseen. Heillä on suuri huoli tulevaisuudesta ja siitä, että he joutuvat väliinputoajan asemaan ja pelkästä sosiaaliturvasta riippuvaiseksi. Ja he käsittävät, ettei heidän lapsillaan tule käymään yhtään sen paremmin.
Sellaisissa Saksan osavaltioissa kuten Baden-Würtenbergissä ja Hessenissä, missä ulkomaalaisia on paljon, on AfD suhteellisen heikoilla. Eli tilanne on verrattavissa Yhdysvaltoihin ja sen rannikkoalueisiin.

Minä odotan nyt, että Martin Schulzin vaalikampanja nostaa yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kärkiteemaksi. Samalla voivat myös oikeudenmukaiset eläkkeet nousta toimeentulokeskustelun pintaan. Minua taloustutkijana kiinnostavat, ei vain poliittiset seuraukset, vaan ennen muuta kuvatun tilanteen taloudelliset vaikutukset.

Yhteiskunnallinen epätasa-arvo aiheuttaa todella merkittäviä taloudellisia kustannuksia.
Saksan kansantuotteen lasketaan kasvaneen viime 25 vuoden aikana kaksi prosenttiyksikköä vähemmän kuin mitä se tasa-arvoisemman tulonjaon oloissa olisi kasvanut. Vuonna 2015 tämä merkitsi noin 40 miljardin euron miinusta bruttokansantuotteeseen.
Epätasa-arvo heikentää talouskasvun edellytyksiä supistamalla kotimaista kysyntää. Se vähentää köyhien perheiden mahdollisuutta investoida koulutukseen. Sitä kautta tuottavuus alenee ja kansantuote kärsii.
Kun sellaisten ihmisten joukko kasvaa, jotka eivät pärjää omilla tuloillaan eivätkä pysty säästämään vastaisen varalle, niin samalla lisääntyy heidän riippuvuutensa valtiolta saatavista tukiaisista. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo tarkoittaa vähemmän kasvua, vähemmän tuottavuutta ja hyvinvointia."

Populismista näyttää siis seuraavan protektionismin leviäminen. Millä tavalla vanha manner ja Euroopan unioni voivat nyt puolustautua näitä haitallisia virtauksia vastaan?

"Minä näen Euroopan unionilla olevan nyt parhaat mahdollisuudet taistella populismia ja protektionismia vastaan. Kiina ei ole näiden suuntausten pääopponentti, vaan Eurooppa.
Se nähtiin Davosin kokouksessa, missä Kiinan presidentti esitti vetoomuksen globalisaation ja vapaiden rajojen puolesta. Mikä oli tietty ironista kun kysymyksessä on Kiina, joka ei suinkaan ole synnitön mitä protektionismiin ja kaupan esteisiin tulee. Kiina itse rikkoo useita maailmankaupan sääntöjä, esimerkiksi patenttisuojan alueella.
Minä näen protektionismin ja populismin vastustamisen olevan lähivuosina Euroopan vastuulla ja EU:n tärkein tehtävänä. Ja siihen Eurooppa pystyy vain jos unioni on vahvempi ja entistä yhtenäisempi. Siksi EU:n on tiivistettävä rivejään sekä pantava toimeen tärkeitä institutionaalisia uudistuksia."

Mitkä reformit EU:ssa odottavat kipeimmin toteuttamistaan?

"Toisinaan EU:n kykyjä aliarvioidaan, vaikka se on pannut kyllä alulle tärkeitäkin reformeja,
kuten pankkiunionin. Siinä näen EU:n edenneen jo varsin pitkälle. Joskin pankkiunioni täytyy saattaa valmiiksi pankkien selvitystilaan saattamismekanismin myötä. Talletussuojan kanssa ollaan jo hyvin pitkällä.
Pääomamarkkinaunioni on myös jo käynnissä, tosin vähän varhaisessa vaiheessa. Pidän erinomaisen tärkeänä integroida eurooppalaiset pääomamarkkinat yli kansallisten rajojen.
Varmasti EU tarvitsee vahvistusta myös fiskaalipoliittisiin instituutioihinsa. Eli millä tavalla voimme tulevaisuudessa välttää kriisejä ja lieventää kriisien vaikutuksia.

Minä kannatan lämpimästi ehdotusta, jonka olen kuullut eri puolilta Eurooppaa, koskien EU:n yhteistä finanssiministeriä. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble on ollut tässä asiassa aloitteellinen ja pidän sitä oikeana.
Tämä ei tarkoita, että yksi henkilö tai yksi instituutio muotoilee kaikille EU:maille samanlaiset verotuksen säännöt.
Mutta olisi tärkeää, että unionilla on suhteellisen autonominen EU:n instituutio sekä viranhaltija, jotka voivat tarvittaessa auttaa avun tarpeessa olevia maita vastiketta vastaan.
Eli sen täytyy olla quid pro guod – tyyppinen vastikkeellinen apu.
Samoin Britannian ero EU:sta täytyy nyt hoitaa siististi, ettei siitä aiheudu muulle EU:lle ja talousyhteisölle haittoja.

Herra Trump syytti Saksaa, että Saksa käyttää EU:ta omien intressiensä ajamiseen - mikä oli aika törkeä väite. Olen kyllä vakuuttunut, että kaikki euromaat hyötyvät aivan selkeästi yhteisestä valuutasta.
Meidän täytyy muistuttaa itsellemme, että Saksakin on vain pikkuinen maa, joka tekee 82 miljoonalla asukkaallaan vain prosentin verran maailman väestöstä. Ja jos mikä hyvänsä Euroopan maa, oli sitten Saksa tai Suomi, haluaa huolehtia omista eduistaan maailman mitassa, niin se voi tapahtua vain vahvan Euroopan unionin puitteissa."

Yhdysvaltain presidentti Trump antaa jatkuvasti merkkejä siitä, että monenkeskisen maailmankaupan aikakausi on ohitse. Yhdysvallat etsii, kuten Trump sanoo, diilejä kahden kesken eri maiden kanssa. Kuin kaikuna kuulemme mm. EU-maa Unkarista sen pääministeri Viktor Orbanin lausumana, että näin on asian laita myös EU:ssa.
Onko monenkeskisen sopimisen, multilateralismin aikakausi jo peruuttamattomasti ohitse?

"Multilateralismista tulee jatkuvasti yhä tärkeämpää, koska kaikki merkittävimmät ongelmat maailmassa edellyttävät globaaleja ratkaisuja. Näin esimerkiksi ilmastopolitiikassa, mihin Trump on suhtautunut myös erittäin kielteisesti. Siinähän ei ole mitään järkeä, jos vain pari-kolme maata keskenään sopivat tavoitteista.
Samalla tavalla on kaupan kanssa. Minusta nämä bilateraalit kauppasopimukset, joista nyt on neuvoteltu kuten TTIP tai joista on päästy sopimaankin, kuten CETA , ovat ensimmäisiä askeleita kohti multilateraaleja sopimuksia.

Menneisyydessä oli usein ihan samalla tavalla. Ajatelkaa vaikka Euroopan unionia, joka ei suinkaan käynnistynyt 28 maan kokoonpanolla. Hiili- ja teräsunionissa oli mukana vain kuusi maata.
Siitä valtioiden liitto on laajentunut. Saman logiikan näen toteutuvan globaaleissa kauppasopimuksissa tai vaikka ilmastosopimuksissa. On aivan selvää, että kaikki maailman tärkeät ongelmat ovat ratkaistavissa vain globaaleilla sopimuksilla.
Ja vahva EU-siis voimakkaampi eurooppalainen integraatio-on loppujen lopuksi kaikinpuolinen etumme. Katsokaa vaikka Unkarin pääministeri Orbanin tapausta. Mitä hän tekisi, jos hän ei saa kaikkia sitä rahaa, mitä Unkariin nyt tulee Brysselistä eikä maalla olisi pääsyä sisämarkkinoille.
Eli populistien omat puheet hajottavat tehokkaasti samojen populistien omat periaatteet. Orbanin tapauksessa näemme, että taloudellisessa katsannossa hän esittää ihan päättömiä väitteitä."

Kiina saavutti vuonna 2016 ensimmäistä kertaa ykkösaseman Saksan merkittävimpänä kauppakumppanina. Toiseksi tärkein on nyt Ranska ja kolmetta sijaa pitää entinen ykkönen Yhdysvallat.
Kahden johtavan vientimaan uutta yhteisymmärrystä paransi liittokansleri Angela Merkelin ja Kiinan pääministerin Li Keqiang’in pitkä puhelinkeskustelu tammikuussa.
Merkittävintä meidän kaikkien eurooppalaisten kannalta on, että Merkel ja Li sitoutuivat eurooppalais-kiinalaista investointisopimusta koskevien neuvottelujen saattamiseen nopeasti päätökseen. Vuonna 2014 aloitetut neuvottelut ovat edenneet hitaanlaisesti.

"Uskon, että EU tulee aikaisempaa enemmän suuntautumaan kohti Aasiaa ja ennen muuta kohti Kiinaa. Tämä ei kylläkään tapahdu ihan yhdessä vuodessa. Siis tyyliin, että kappas vaan, vapaakauppasopimukset USA:n kanssa ajavat kiville, menetimme Yhdysvallat sen Trumpin vuoksi, mutta mepä suuntaamme nopsasti Aasiaan kauppoja tekemään. Ei, tämä käänne tulee kestämään kyllä jonkin aikaa. Mutta on myös niin, että kasvumahdollisuudet ovat parhaat juuri siellä Aasiassa."

Saksan uusi ulkoministeri Sigmar Gabriel painostaa Kiinaa poistamaan markkinoiden esteet vastapalvelukseksi Kiinan pääsystä Euroopan investointiapajille. Yhdysvaltain presidentti Trumpin protektionismi on muuttanut Kiinan suopeammaksi kauppapoliittiselle kumppanuudelle EU:n kanssa. Kiinan investoinnit EU-maihin nousivat vuonna 2016 noin 35 miljardiin euroon. Kasvua edellisvuodesta oli peräti 77 prosenttia.

"Tässä on kyllä oltava varovainen, sillä minun huoleni on Kiinassa edelleen jatkuva protektionismi ja kaupan esteet. Kiinan markkinat eivät ole avautuneet merkittävän suurelle joukolle eurooppalaisia yrityksiä, vaikka WTO:n määräykset Kiinan liittyessä sen jäseneksi vuonna 2002 näin edellyttivät. Eli täytyy selvittää miten Kiina saadaan täyttämään velvollisuutensa ja avaamaan markkinoitaan ja saada maa mukaan reiluun globaaliin kilpailuun. Tämä haaste ei tule käynnistymään ongelmattomasti. Saksan ja EU:n täytyy korostaa tätä teemaa yhä uudelleen ja siten voimme saavuttaa Kiinan kanssa lähemmät poliittiset suhteet."

Jorma Mattila

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta