Hyppää pääsisältöön

Juha Itkonen: Pelottaa ettei historiasta opita mitään

Juha Itkonen ja teksti Verkkolukupiirin alkamisesta
Juha Itkonen ja teksti Verkkolukupiirin alkamisesta Kuva: Yle Kirjojen Suomi

Kirjojen Suomen verkkolukupiirin kirjaksi äänestettiin Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, ja loppukeskustelu on torstaina 30.3. osoitteessa yle.fi/kirjojensuomi. Lukupiirin vetäjä Juha Itkonen kertoo, mitä hän odottaa kirjalta.

Onpa mukavaa päästä pitämään lukupiiriä kanssanne! Kenties hankalin osuus työstäni on jo tehty. Oli nimittäin tuskallista valita yksi kirja 101 kirjan joukosta, ja ihan omin voiminhan en siihen lopulta pystynytkään.

Valitsin äänestykseen kaksi kärkiehdokastani, Antti Tuurin Ameriikan raitin ja Olavi Paavolaisen Ristin ja hakaristin. Tasaväkisessä kisassa voiton vei lopulta Paavolainen. Se sopii minulle tietenkin erinomaisesti.

Olen joskus aikaisemminkin ajatellut lukea Paavolaisen kirjan, mutta en vain ole saanut aikaiseksi, ja hyvä niin – nythän ajankohta on erinomainen ja lukupiirimme tarjoama mahdollisuus ajatustenvaihtoon ainutlaatuinen.

Sanotaan, ettei historiasta voi oppia mitään. Ehkä niin on, mutta tuntuu silti vaaralliselta, että niin monet eivät halua edes yrittää.

Yhteyksiä 30-luvun tapahtumien ja maailman nykytilan välillä on pelottavan helppo nähdä. Tästäkin syystä minua kiinnostaa kovasti Risti ja hakaristi, Paavolaisen vuonna 1938 julkaisema teos, jossa hän jatkaa fasismin tutkiskelua ilmeisesti matkakirjaa ja esseistiikkaa yhdistelemällä.

Maailman asento oli kääntymässä huolestuttavaan suuntaan.

Miksi juuri Paavolainen? Miksi juuri nyt? Luulen, että vastaus molempiin kysymyksiin löytyy äskettäin valmistuneesta omasta kirjallisesta projektistani.

Seitsemän romaanin jälkeen päätin kirjoittaa jotain toisenlaista, kaunokirjallisen matkakirjan Yhdysvalloista. Ajattelin, että vaalivuosi 2016 tarjoaisi sille mielenkiintoisen yhteiskunnallisen kehyksen. Niin myös tapahtui, mutta kirjaa aloittaessani en voinut tietää, miten dramaattinen vuodesta lopulta tulisi.

Paavolainenkin kirjoitti matkakirjoja. Itse asiassa ajatus Amerikka-kirjasta tuli mieleeni osin hänen ansiostaan. Syksyllä 2014 luin Panu Rajalan kirjoittaman elämäkerran Tulisoihtu pimeään, joka herätti uudestaan henkiin joskus aiemminkin välähdelleen kiinnostukseni Paavolaisen elämään ja tuotantoon.

Luin muutamia Paavolaisen kirjoja, muun muassa hänen natsi-Saksasta kirjoittamansa matkakirjan Kolmannen valtakunnan vieraana. Olin lukenut sen kertaalleen jo opiskeluaikoina, mutta parikymmentä vuotta vanhempana kirja tuntui paremmalta – ja ikävä kyllä oudosti ajankohtaisemmalta. Maailman asento oli kääntymässä huolestuttavaan suuntaan.

Pelotti. Voin fyysisesti pahoin.

Omasta Amerikka-kirjastani tuli väkisinkin kirja myös Donald Trumpista. Siinä on kaikenlaista muutakin, pientä ja yksityistä, mutta vuonna 2016 Yhdysvalloissa reissatessa Trumpia ja hänen nousuaan ei tietenkään voinut väistää. Tammikuussa Iowan esivaalien alla näin hänen esiintyvän kannattajajoukolleen iowalaisen maaseutukaupungin lentokentällä. Ymmärsin hänen vetovoimansa syyt, mutta niin kuin melkein kaikki muutkin, kuvittelin, ettei niin räikeillä konsteilla silti yllettäisi presidentiksi asti.

Toisin kävi. Vuotta myöhemmin seisoin Washingtonissa ja katselin presidentti Trumpin vannovan virkavalaansa.

Virkaanastujaispuhe oli tosiasioista piittaamaton tuomiopäivän julistus, jonka Trump esitti klassiseen diktaattorityyliin, kivettynein kasvoin ja kohotettu käsi välillä jopa nyrkkiin puristuneena. Kansalaiset olivat uhreja, koko kansakunnan olemassaolo uhattuna, ja johtaja itse ainoa, joka tilanteen pystyi pelastamaan.

Pelotti. Voin fyysisesti pahoin. En ollut kolmannen valtakunnan vieraana 30-luvulla, olin Yhdysvaltain pääkaupungissa vuonna 2017, mutta en voinut olla ajattelematta Paavolaisen kirjaa.

Uskallan odottaa tältä kirjalta paljon.

Kirjailijana olen silloin tällöin pistäytynyt erilaisten lukupiirien vieraana, ja jokainen näistä kokemuksista on vahvistanut uskoani sekä kirjoittamisen että lukemisen merkityksellisyyteen. Vaikka molemmat ovatkin perimmäiseltä olemukseltaan yksinäistä toimintaa, kirjoista saa enemmän irti, kun pääsee jakamaan ajatuksiaan muiden saman kirjan kokeneiden kanssa.

Lukupiiriltä toivon rauhallisia, yksityisiä lukuhetkiä ja niiden jälkeen vilkasta yhteistä keskustelua.

Uskallan odottaa tältä kirjalta paljon. Tervetuloa mukaan!

Juha Itkonen

Ps: Oheislukemiseksi suosittelen lämpimästi jo mainitsemaani Panu Rajalan kirjoittamaa elämäkertaa. Kirja on paksu, mutta Rajalan tapa kertoa joutuisa ja viihdyttävä. Paavolaisen lopulta melko murheellisesti päättyvä tarina on vaiheikas ja hänen persoonansa ristiriitainen, oikeastaan edelleen arvoitus.

Lue Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi verkkokirjastosta

Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.

Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon
Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon 101kirjaa

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi