Hyppää pääsisältöön

Valheenpaljastaja: Nyt tulevat valefaktantarkistajat

Kuvakaappauksia verkkosivuilta.
Venäjä ja EU molemmat esittävät omat näkemyksensä "disinformaatioon" verkossa. Aito faktantarkistus on läpinäkyvää ja riippumatonta. Kuvakaappauksia verkkosivuilta. Kuva: Yle/Ville Alijoki/Kuvakaappaus Valheenpaljastaja (artikkelisarja),Venäjä,Faktantarkistus

Taannoin Valheenpaljastaja harmitteli sitä, miten valeuutinen-termi on kaapattu mitä hämärämpiin käyttötarkoituksiin. Seuraavaksi vuorossa näyttäisi olevan faktantarkistus.

Venäjän ulkoministeriö avasi hiljattain “epäluotettavia julkaisuja” listaavan sivuston.

Sivusto on länsimediassa tulkittu kokoelmana juttuja, joista Kremlissä ei pidetä ja toisaalta vastauksena EU:n sivustolle, joka keskittyy Venäjän disinformaation kumoamiseen.

Sivusto leimaa keräämänsä uutiset konkreettisesti valeuutisiksi: niiden päälle isketään punainen fake-sana. Artikkeleiden alla on teksti, jonka tarkoitus on kumota valheiksi leimatut uutiset. Ulkoministeriö ei kuitenkaan tee kumoamista järin vakuuttavasti.

Kun ministeriö lanseerasi sivuston 22. helmikuuta, sinne oli kerätty vasta viisi artikkelia. Jokaisen alla luki vain yksi rivi tekstiä: tämä artikkeli ei vastaa todellisuutta.

Venäjän ulkoministeriö avasi hiljattain “epäluotettavia julkaisuja” listaavan sivuston.

Nyt juttuja on yhteensä yhdeksän. Uudempiin ministeriö on laatinut hieman pidempiä tekstejä. Niistä puuttuvat kuitenkin linkit riippumattomiin lähteisiin ja yksityiskohtainen virheiden tai väärien tietojen osoittaminen. Joissain tapauksissa harmistus näyttää johtuvan siitä, ettei Venäjän näkökulmaa ole huomioitu jutuissa tarpeeksi.

Sivuston valeuutisiksi leimaamat artikkelit ovat enimmäkseen arvostetuista yhdysvaltalaisista ja brittiläisistä uutisjulkaisuista, kuten New York Timesista, Financial Timesista ja Daily Telegraphista.

Yllättäen mukana on myös piskuinen Santa Monica Observer -julkaisu, joka on levittänyt useita täysin sepitettyjä juttuja. Kremlin poimimassa jutussa se uutisoi venäläisen diplomaatin kuolemasta, joka todella tapahtui, mutta käyttää sitten spekulaatioissaan lähteenä “Twitterin salaliittoteoreetikoita”, mikä ei anna kovin mairittelevaa kuvaa julkaisun journalistisista käytännöistä.

New York Times julkaisi uutisen Venäjän ulkoministeriön sivustosta ja kuinka ollakaan, uutinen päätyi sivustolle ison punaisen fake-leiman alle. Leimausta perustellessaan ministeriö toteaa muun muassa, ettei ole totta, että sivustolle kerättäisiin uutisia, joista Venäjän hallinto ei pidä, tai että sivusto loisi “vaihtoehtoista todellisuutta”. Asiavirheitä jutusta ei osoiteta.

Kuvakaappaus EU:n faktantarkistusivustolta
EU on pystyttänyt oman sivustonsa, jossa "halutaan vastata Kreml-myönteiseen disinformaatioon". EU:n rahoilla pyörivää sivustoa ei voi verrata journalistisiin riippumattomiin sivustoihin. Kuvakaappaus EU:n faktantarkistusivustolta Kuva: Yle/Kuvakaappaus Valheenpaljastaja (artikkelisarja),Euroopan unioni,Faktantarkistus

Faktantarkistaja ei valitse puolta

Jonkin valtion – tai vaikka EU:n – rahoilla pyöriviä ja niiden sanomaa tukevia sivustoja ei voi pitää faktantarkistajina samassa merkityksessä kuin riippumattomia, journalistisia faktantarkistussivustoja. Niiden tarkoitus on vastustaa yhtä näkemystä ja edistää toista.

Esimerkiksi FactCheck Armenia on olemassa vain valehdellakseen eli kieltääkseen Armenian kansanmurhan. Sen takana on Turkin virallista politiikkaa tukeva Turkic Platform. Viime vuoden keväänä Fact Check Armenia herätti huomiota julkaisemalla koko sivun ilmoituksen Wall Street Journal -sanomalehdessä.

Myöskään tietyn poliittisen puolueen tai muun poliittisen toimijan pyörittämiä tai rahoittamia yritelmiä ei pidä sekoittaa oikeaan faktantarkistukseen.

Makuasioista ei sovi ainakaan faktantarkistusleiman alla kiistellä.

Esimerkiksi Britannian työväenpuolueen johtajan Jeremy Corbynin kannattajien sivusto Corbyn Facts ei voi olla järin uskottava, koska se tosiaan on kannattajien ylläpitämä.

Sivusto ei ole enää toiminnassa.

Ylipäätään politiikan faktantarkistuksessa ei ole tapana tarkistaa vain yhden puolueen sanomisia ja tekemisiä. Sellaisen voi helposti laskea tietyn asian ajamiseksi. Poliitikkojen lausumia tulee tarkastella muilla kriteereillä ja kattavuuteen pyrkien.

Faktantarkistuksen tarkoitusta hämärretään myös silloin, kun erehdytään tarkistamaan mielipiteitä.

Kun presidentti Trump haukkui tviitissään näyttelijä Meryl Streepiä yliarvostetuksi, uutistoimisto AP julkaisi aiheesta jutun, jonka otsikko alkoi sanoilla “fact check”. AP poisti sittemmin nuo sanat jutustaan.

Hyvän tavan mukaista olisi ollut myöntää virhe ja kertoa siitä jutun lopussa, mutta jostain syystä AP ei ole toiminut näin.

Makuasioista ei sovi ainakaan faktantarkistusleiman alla kiistellä.

Mistä tunnistat oikean faktantarkistussivuston?

  • Faktantarkistuksella tarkoitetaan yleensä joko politiikan faktantarkistusta tai sosiaalisen median ja verkon sisältöjen verifiointia.
  • Esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa on myös aikakauslehtien faktantarkistajien ammattikunta. He tarkistavat lehtijuttujen yksityiskohdat ennen julkaisua.
  • Amerikkalaisen Duke-yliopiston sivuilla on lista maailman faktantarkistussivustoista. Näistä valtaosa tekee politiikan faktantarkistusta, eli tarkistaa poliittisten toimijoiden väitteiden paikkansapitävyyttä. Suomesta listalla on Faktabaari.
  • Kansainväliseen faktantarkistajien verkostoon kuuluvista useimmat noudattavat samaa periaatelausumaa.
  • Kuka sivustoa rahoittaa? Politiikan faktantarkistusta tekevät sivustot toimivat tyypillisesti joko perinteisen mediabrändin sisällä tai itsenäisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa niiden rahoitus tulee usein lahjoituksina yksityisiltä ihmisiltä tai yrityksiltä. Ne voivat myös olla osa yliopistoa, muuta oppilaitosta tai tutkimusprojektia.
  • Jos sivustoa rahoittaa jokin puolueellinen poliittinen toimija, se ei voi olla riippumaton.
  • Onko toiminta läpinäkyvää? Politiikan faktantarkistukseen keskittyneillä sivustoilla on yleensä sivuillaan jonkinlainen periaatelausuma tai selvitys siitä, millä tavalla tarkistukset tehdään.
  • Sosiaaliseen mediaan ja verkkoon keskittyneillä faktantarkistajilla on harvemmin yhtä tarkkoja periaatelausumia, sillä tämä faktantarkistuksen alalaji on uudehko eikä erityisen järjestäytynyt. Kaikki kuitenkin noudattavat samoja läpinäkyvyyden periaatteita siinä, että ne selittävät, mihin seikkoihin jonkin huhun, valeuutisen tai muun väärän tiedon kumoaminen perustuu ja linkittävät käyttämiinsä lähteisiin.
  • Valheenpaljastaja osuu sisällöltään lähemmäksi jälkimmäistä ryhmä, mutta kuuluu myös yllä mainittuun faktantarkistajien verkostoon. Koska palsta ilmestyy kahden viikon välein, Valheenpaljastajan on harvoin mahdollista kumota ensimmäisenä ajankohtaisia huhuja, väitteitä ja valeuutisia. Siksi palsta käsittelee usein misinformaatioon liittyviä aiheita ilmiötasolla.

Valheenpaljastaja käsittelee käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Lähetä juttuvinkki: valheenpaljastaja@gmail.com.

Muokkaus 9.3.2017: Korjattu kuvatekstin kirjoitusvirhe.
Muokkaus 8.3.2019: Kommentointi on päättynyt.

Valheenpaljastaja

Kommentit

Media- ja digitaidot