Hyppää pääsisältöön

Vasara on tekniikkaa. Avaruusromua 12.3.2017

vasara
vasara Kuva: Yle vasarat (käsityökalut)

”Ajatellaan vasaraa, naulaa ja naulaajaa, joka ottaa vasaran käteensä ja toiseen naulan. Hän asettaa naulan kärjen puuta vasten suorassa kulmassa, kohottaa vasaransa - ja tässä tilanteessa kurkistamme hänen ajatuksiinsa”.

Näin kirjoittaa professori Timo Airaksinen kirjassaan Tekniikan suuret kertomukset. Hän kuvailee, kuinka naulaaja tuona hetkenä ajattelee iskevänsä vasaralla ja näkee mielessään naulan jo puun sisään painuneena.

Vasaraa käyttäessään ihminen ikään kuin näkee tulevaisuuteen, hän näkee mielessään vasaran avulla valmistuvat ja toteutuvat asiat. Mielikuvituksessaan hän näkee ne jo valmistuneina ja toteutuneina.

Näin tehdään vasara:

Vasara on tekniikkaa. Äskeisessä ajatuksessa vasara edusti tekniikkaa noin yleisesti Se edusti sitä kaikkea tekniikkaa, jota me olemme vasaran jälkeen käyttäneet, ja ehkä myös kaikkea sitä tekniikka, jota me tulemme käyttämään. Tekniikkaa, josta me emme vielä tiedä mitään. Vasara ja vasaran käyttäjä kuvastivat meidän suhdettamme tekniikkaan.

Tulevaisuuden tutkija Alvin Toffler kirjoitti kirjassaan Hätkähdyttävä tulevaisuus, että me emme voi, eikä meidän pitäisikään katkaista teknologian edistymistä. Hän sanoi, että selän kääntäminen teknologialle ei olisi ainoastaan typerää, vaan myös epämoraalista.

”Selvästikin me tarvitsemme teknologiaa entistä enemmän, emme vähemmän”, sanoi Alvin Toffler, mutta huomautti, että me sovellamme tekniikkaamme usein varsin typerästi ja itsekkäästi.

Lucrecia Dalt on kolumbialaissyntyinen musiikin ja äänitaiteen tekijä. Hän on myös rakennusinsinööri, joten ei ihme, että hän taiteessaan usein pohtii tekniikkaa, tekniikan ja ihmisen suhdetta. Kun Euroopan yleisradioliitto EBU juhli vuoden 2017 Taiteen syntymäpäivää eri kaupungeissa ja kahden satelliitin välityksellä, Lucrecia Dalt esiintyi Freiburgissa Saksassa osana Taiteen syntymäpäivän tapahtumia.

Hän esitti teoksensa nimeltä Interfolds, jonka taustalta löytyy ajatuksia keinoälystä, tekniikasta, etiikasta ja tulevaisuudesta.

”Teknologiamme mahti kasvaa”, kirjoitti tulevaisuuden tutkija Alvin Toffler lähes 50 vuotta sitten, kirjassaan Hätkähdyttävä tulevaisuus, ja huomautti, että samalla ”sen sivuvaikutukset ja mahdolliset vaarat kasvavat nekin”.

”Me uskallamme kaataa atomivoimaloidemme lauhdevedet valtameriin”, hän kirjoitti, ja sanoi että samalla me lämmitämme meriä liikaa ja tuhoamme mittaamattomat määrät merielämää. ”Ehkä sulatamme napajäätikötkin”, hän totesi.

Ja hän kuvaili, kuinka me maan pinnalla keskitämme niin suuria ihmismääriä niin pieniin teknologisiin kaupunkisaarekkeisiin, että me olemme vaarassa käyttää ilmassa olevaa happea nopeammin kuin sen tilalle ehtii virrata uutta.

Hän sanoo, että kun me tähän tapaan sotkemme luonnon tasapainon, me kenties kirjaimellisesti ”muutamme planeettamme sopimattomaksi ylläpitämään ihmiselämää”.

Samanlaisissa ajatuksissa liikkui hollantilainen Bianca Holst. Hän esitti Euroopan yleisradioliiton EBU:n Taiteen syntymäpäivänä 2017 Utrechtissa Hollannissa teoksensa nimeltä Climate of Pi.

”Ihmisen vaikutus tuntuu nykyisin ilmakehän ja merien lämpötilan kohoamisena”, kirjoittaa Bianca Holst. ”Se näkyy lumen ja jään määrässä, meren pinnan kohoamisena ja monenlaisina ilmaston ääri-ilmiöinä”.

Tässä Bianca Holst lavalla vuonna 2015:

AVARUUSROMUA 12.3.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
LUCRECIA DALT: Interfolds (Live from Freiburg, EBU Art’s Birthday 2017)
BIANCA HOLST: Climate of Pi (Live from Utrecht, EBU Art’s Birthday 2017)
ILINCA COLIC, ARSENIJE JOVANOVIC & CO: Hello from Arsenije (Live from Belgrad, EBU Art’s Birthday 2017)

  • Matkailua, retroilua, outoja mutkia ja kummallinen vaskinen esine

    Avaruusromun heinäkuussa matkaillaan ja retroillaan.

    Avaruusromun heinäkuun toiveuusinnat tarjoavat matkailua, retroilua ja omituisella tavalla viihdyttävää kesämusiikkia. Trumpetisti Jon Hassell kutsuu elektronis-inhimillistä musiikkiaan futuristis-primitiiviseksi. Thomas Köner matkusti ympäri maapallon ja äänitti koko matkan. Ramp-yhtyeen miehet olivat mukana tuomassa Berliinin 1970-luvun kosmista musiikkia takaisin 2000-luvulle. Alan veteraani Steve Roach ihastui Roger Arrickin suunnittelemaan ja rakentamaan analogiseen syntesoijaan ja palasi sen myötä omaan menneisyyteensä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Levyjä soittava kone ja muita ihmeitä. Avaruusromua 18.6.2017

    Voiko levysotinta oikeasti käyttää soittimena?

    Levysoitin. Pyörivällä levylautasella, äänivarrella ja äänirasialla varustettu soitin, jolla soitetaan vinyylilevyjä. Sehän on sanamukaisesti soitin. Mutta entä kun sitä aletaan oikeasti käyttää soittimena? Siis ei normaaliin vinyylilevyjen soittamiseen, vaan instrumenttina. Sveitsiläinen Strotter Inst on soittanut levysoitinta jo yli 20 vuotta. Hän ei ole tiskijukka. Hän ei juurikaan soita äänilevyjä, vaan levysoitinta. Avaruusromussa myös musiikkia 8-bittisestä maailmasta, aikamatka syntesoijalla ja kolme mikrotonaalista tuubaa. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua