Hyppää pääsisältöön

Vasara on tekniikkaa. Avaruusromua 12.3.2017

vasara
vasara Kuva: Yle vasarat (käsityökalut)

”Ajatellaan vasaraa, naulaa ja naulaajaa, joka ottaa vasaran käteensä ja toiseen naulan. Hän asettaa naulan kärjen puuta vasten suorassa kulmassa, kohottaa vasaransa - ja tässä tilanteessa kurkistamme hänen ajatuksiinsa”.

Näin kirjoittaa professori Timo Airaksinen kirjassaan Tekniikan suuret kertomukset. Hän kuvailee, kuinka naulaaja tuona hetkenä ajattelee iskevänsä vasaralla ja näkee mielessään naulan jo puun sisään painuneena.

Vasaraa käyttäessään ihminen ikään kuin näkee tulevaisuuteen, hän näkee mielessään vasaran avulla valmistuvat ja toteutuvat asiat. Mielikuvituksessaan hän näkee ne jo valmistuneina ja toteutuneina.

Näin tehdään vasara:

Vasara on tekniikkaa. Äskeisessä ajatuksessa vasara edusti tekniikkaa noin yleisesti Se edusti sitä kaikkea tekniikkaa, jota me olemme vasaran jälkeen käyttäneet, ja ehkä myös kaikkea sitä tekniikka, jota me tulemme käyttämään. Tekniikkaa, josta me emme vielä tiedä mitään. Vasara ja vasaran käyttäjä kuvastivat meidän suhdettamme tekniikkaan.

Tulevaisuuden tutkija Alvin Toffler kirjoitti kirjassaan Hätkähdyttävä tulevaisuus, että me emme voi, eikä meidän pitäisikään katkaista teknologian edistymistä. Hän sanoi, että selän kääntäminen teknologialle ei olisi ainoastaan typerää, vaan myös epämoraalista.

”Selvästikin me tarvitsemme teknologiaa entistä enemmän, emme vähemmän”, sanoi Alvin Toffler, mutta huomautti, että me sovellamme tekniikkaamme usein varsin typerästi ja itsekkäästi.

Lucrecia Dalt on kolumbialaissyntyinen musiikin ja äänitaiteen tekijä. Hän on myös rakennusinsinööri, joten ei ihme, että hän taiteessaan usein pohtii tekniikkaa, tekniikan ja ihmisen suhdetta. Kun Euroopan yleisradioliitto EBU juhli vuoden 2017 Taiteen syntymäpäivää eri kaupungeissa ja kahden satelliitin välityksellä, Lucrecia Dalt esiintyi Freiburgissa Saksassa osana Taiteen syntymäpäivän tapahtumia.

Hän esitti teoksensa nimeltä Interfolds, jonka taustalta löytyy ajatuksia keinoälystä, tekniikasta, etiikasta ja tulevaisuudesta.

”Teknologiamme mahti kasvaa”, kirjoitti tulevaisuuden tutkija Alvin Toffler lähes 50 vuotta sitten, kirjassaan Hätkähdyttävä tulevaisuus, ja huomautti, että samalla ”sen sivuvaikutukset ja mahdolliset vaarat kasvavat nekin”.

”Me uskallamme kaataa atomivoimaloidemme lauhdevedet valtameriin”, hän kirjoitti, ja sanoi että samalla me lämmitämme meriä liikaa ja tuhoamme mittaamattomat määrät merielämää. ”Ehkä sulatamme napajäätikötkin”, hän totesi.

Ja hän kuvaili, kuinka me maan pinnalla keskitämme niin suuria ihmismääriä niin pieniin teknologisiin kaupunkisaarekkeisiin, että me olemme vaarassa käyttää ilmassa olevaa happea nopeammin kuin sen tilalle ehtii virrata uutta.

Hän sanoo, että kun me tähän tapaan sotkemme luonnon tasapainon, me kenties kirjaimellisesti ”muutamme planeettamme sopimattomaksi ylläpitämään ihmiselämää”.

Samanlaisissa ajatuksissa liikkui hollantilainen Bianca Holst. Hän esitti Euroopan yleisradioliiton EBU:n Taiteen syntymäpäivänä 2017 Utrechtissa Hollannissa teoksensa nimeltä Climate of Pi.

”Ihmisen vaikutus tuntuu nykyisin ilmakehän ja merien lämpötilan kohoamisena”, kirjoittaa Bianca Holst. ”Se näkyy lumen ja jään määrässä, meren pinnan kohoamisena ja monenlaisina ilmaston ääri-ilmiöinä”.

Tässä Bianca Holst lavalla vuonna 2015:

AVARUUSROMUA 12.3.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
LUCRECIA DALT: Interfolds (Live from Freiburg, EBU Art’s Birthday 2017)
BIANCA HOLST: Climate of Pi (Live from Utrecht, EBU Art’s Birthday 2017)
ILINCA COLIC, ARSENIJE JOVANOVIC & CO: Hello from Arsenije (Live from Belgrad, EBU Art’s Birthday 2017)

  • Yöt, päivät, lakkaamatta… Avaruusromua 26.11.2017

    Me ajelehdimme ajassa eteenpäin kuin virrassa.

    Kun Konfutse katseli jokea, hänen kerrotaan sanoneen, että elämä kulkee kuin tuo virta. Yöt, päivät, lakkaamatta. Monet kokevat elävänsä luonnon päättymättömän kierron keskellä. Ehkä se on eräs syy siihen, miksi musiikin tekijät ovat halunneet kuvata suhdettaan luontoon. Suhdettaan siihen suureen virtaan, jonka mukana me ajelehdimme ajassa eteenpäin, tässä loputtomassa maailmankaikkeudessa. Luonto voi olla mukana musiikissa sekä symbolisesti että konkreettisesti. Avaruusromussa lähdetään liikkeelle luonnosta ja matkataan kohti sisäistyneitä visioita. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tommi Läntinen: Rauhasta pitää laulaa aina!

    Tommi Läntinen arvosteli uutuuskappaleet Levylautakunnassa

    Raadissa istuivat Tommi Läntinen, toimittaja Minna Joenniemi ja musiikkituottaja Juha-Pekka Sillanpää. Tulos ja kommentteja 1. Lohkare: Rauhaa 25 pistettä (Kartsa Huovinen - Pauli Hanhiniemi) Tommi: Kovasti tykkäsin. Tumma ja luomuinen soundi. Hienoja kuvia tekstissä. Puhuttiin isoista asioista, siitä millaisia ristiriitoja kannamme mukanamme.

  • Myös se, mitä siinä ei ole… Avaruusromua 19.11.2017

    Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole.

    ”Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole”. Näin sanoi edesmennyt elektronimuusikko Mika Vainio. Hän sanoi musiikkinsa muodostuvan siten, että mukaan otetaan vain tarvittavat äänet ja kaikki muu jätetään pois. ”Musiikki, oleminen ja soittaminen ovat etsimistä, johon sisältyy toivo uuden löytämisestä”, sanoo rumpali ja säveltäjä Teppo Mäkynen. Näillä ajatuksilla Avaruusromussa lähdetään liikkeelle. Matkan aloittaa Mika Vainiolle omistettu tuore sävellys. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Miljoonasade ja Sam Smith kuuntelussa Levylautakunnassa

    Mikki Kauste arvioi uutuuslevyjä

    Viikon leyuutuuksista löytyy pop-musiikin perusasioita - tunteellisia tarinoita, ajattomia soundeja ja lauluharmonioita. Soppaan heitetään myös etnisiä rytmejä ja kamarimusiikkia. Oman arvioinsa näistä antoivat Mikki Kauste Egotripistä sekä musiikkitoimittajat Tuuli Saksala ja Pekka Laine. Tulokset ja kommentteja 1. The Staves feat.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua