Hyppää pääsisältöön

Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas
Antonio Canova (Italian, 1757–1822), Metropolitan Museum of Art italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas Kuva: https://creativecommons.org/publicdomain/zero/1.0/ patsas

Italialaisen Giovanni Boccaccion (1313–1375) sata novellitarinaa sisältävässä Decamerone-teoksessa katolilaisen kirkon papisto elelee erotiikkaa sisältävissä tarinoissa kuin selibaattilupausta ei olisi olemassakaan, eivätkä paavilliset säännöt tunnu koskevan paljon nunniakaan.

– Yksi asia, josta Decameronessa paljon puhutaan, ovat papiston seksuaalinormit eli siinä puhutaan papeista, jotka hyvin mielellään rikkoivat selibaattilupauksensa ja yrittivät vokotella kauniita ja naimisissakin olevia naisia, kertoo Turun yliopiston apulaisprofessori Kirsi Salonen. – Se nyt tarkoitti tietenkin sitä, että kirja liittyi hyvin paljon siihen 1300–1500 -lukujen kritiikkiin, kun papit eivät noudattaneet selibaattilupauksiaan.

Hän oli konnankujeittensa takia Salernossa hyvin huonossa maineessa, mutta rouva välitti siitä vähät, sillä eihän hän Ruggierista hyveitä etsinytkään. – Neljännen päivän kymmenes kertomus –

Boccaccion Decameronen 100 novellin kehystarinan muodostavat Firenzen ulkopuolelle ruttoa pakoon lähteneiden nuorten naisten ja miesten kertomukset. Näissä kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nuoret tytöt karkailevat kotoaan rakkausseikkailujen perään.

– Decamerone oli aikoinaan varmasti kirja, jota avoimesti ei edes luettu. Siinähän naureskellaan papeille ja ihmisille, jotka ovat ahneita. Toisaalta tavallaanhan se tuki kirkon näkemystä kuinka piti elää, koska siinä naureskeltiin papeille ja kaikille muille, jotka tekivät huonosti.

Decamerone-teoksen kehyskertomuksen kertojia puistossa. Maalaus: John William Waterhouse (J W Waterhouse), 1916-1917.
Decamerone-teoksen kehyskertomuksen kertojia puistossa. Maalaus: John William Waterhouse (J W Waterhouse), 1916-1917. Kuva: Yle Decamerone,mg_2010_00135491
He aikoivat ensiksi ilmoittaa asiasta abbedissalle, mutta sitten he muuttivat mieltään, liittyivät huvitteleviin nunniin ja saivat hekin osansa Masetton hyvyyksistä. – Kolmannen päivän ensimmäinen kertomus –

Turun yliopiston apulaisprofessori Kirsi Salosen päätutkimuskohteita ovat esimerkiksi keskiajan kirkkohistoria ja arkipäivän historia, joten häneltä kannattaa kysyä myös Decameronen eroottisten tarinoiden suhteesta teologisiin kysymyksiin syvemmällä tasolla.

– Kyllähän siinä naurettiin kirkollekin, joten tuskin kirjaan ihan tyytyväisiäkään on kirkon piirissä oltu. Teoksen vaarallisuus piili varmasti papeille naureskelussa, mutta kirkon opin kannalta, teologisesti, siinä ei ollut mitään epäilyttävää vaikkapa inkvisitiota ajatellen. Se mitä kirkko ajoi eli mikä oli sallittua ja mikä kiellettyä, ei ollut millään tavoin ristiriidassa kirjan kertomusten kanssa.

Decamerone-teoksen tapahtumia: Ghismonda, Guiscardo, and the Prince of Salerno, from The Decameron, puuleikkaus
Decamerone-teoksen tapahtumia: Ghismonda, Guiscardo, and the Prince of Salerno, from The Decameron, puuleikkaus Kuva: Metropolitan Museum of Art/ Online Collection: Hans Schäufelein (German, Nuremberg ca. 1480–ca. 1540 Nördlingen) Decamerone,Italia

– Decameronen tapahtumien keskeinen paikka, Firenze ympäristöineen, oli sen kirjoittamisen aikoihin 1350-luvulla itsenäinen kaupunkivaltio, mutta sillä oli aika paljon kuitenkin katolilaisen kirkon kanssa tekemistä. Firenzestä tuli tärkeitä kirkonmiehiä ja sillä oli hyvät suhteet paaveihin. Toisaalta koska se oli myös iso kauppakaupunki, niin sinne tulivat nopeasti myös kaikki uutiset ja uudet virtaukset. Firenzessä oltiin siis myös perillä siitäkin mistä katolilainen kirkko ei ehkä olisi toivonutkaan, toteaa apulaisprofessori Salonen.

Decamerone-teoksen ajankuvaa kaupungista: The Conquest of Naples by Charles of Durazzo  Master of Charles of Durazzo (Italian, Florentine, late 14th century)
Decamerone-teoksen ajankuvaa kaupungista: The Conquest of Naples by Charles of Durazzo Master of Charles of Durazzo (Italian, Florentine, late 14th century) Kuva: Metropolitan Museum of Art / OnlineCollection Decamerone,Italia,Napoli

(Sitaattien suom. Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen, Decamerone, Tammi 1983)

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Annoitko lapsellesi sopivan nimen?

    Lapsen saama nimi heijastelee aikaa ja vanhempien arvoja.

    Oletko koskaan miettinyt kuka olisit, jos vanhempasi olisivat antaneet sinulle jonkin toisen nimen?

  • Thanksgiving – perhejuhlaa ja penkkiurheilua

    Amerikkalaisten kiitospäivä on perhejuhlaa ja penkkiurheilua

    Sukulaiset ja ystävät koolle ja kalkkunaa pöytään, thank you! Marraskuun neljäntenä torstaina eli tänä vuonna juuri tänään amerikkalaiset Yhdysvalloissa ja ympäri maailman viettävät Thanksgivingiä eli kiitospäivää.

  • Seppo Puttonen: Sally Salmisen Katriina on turhaan unohdettu suurteos

    Seppo Puttosen verkkolukupiirissä Sally Salmisen Katriina

    Kirjojen Suomen verkkolukupiirin kirjana on Sally Salmisen Katriina (1936). Oman aikansa bestseller on painunut sittemmin unholaan - aivan suotta. Lukupiirin vetäjä Seppo Puttonen haluaa tehdä Katriinan kunnianpalautuksen. Hän kertoo, mikä romaanissa on hienoa.

  • Kun urheilijat rahan perään lähtivät

    Vellu Ketola ja Hexi Riihiranta? Hehän pelaavat rahasta!

    Yle Teemalla on käynnissä upea 10-osainen Urheilu Suomi -sarja. Siinä käydään kattavasti läpi maamme merkittävimmät urheiluhenkilöt, saavutukset ja ilmiöt urheilun ympärillä. Teeman Elävä arkisto komppaa kolmella ohjelmalla, joissa nousevat esiin suomalaisille rakkaat urheilulajit. Historiallinen urheilupaketti Teemalla: Torstaina 23.11. klo 22.45, perjantaina 24.11.

  • Yöt, päivät, lakkaamatta… Avaruusromua 26.11.2017

    Me ajelehdimme ajassa eteenpäin kuin virrassa.

    Kun Konfutse katseli jokea, hänen kerrotaan sanoneen, että elämä kulkee kuin tuo virta. Yöt, päivät, lakkaamatta. Monet kokevat elävänsä luonnon päättymättömän kierron keskellä. Ehkä se on eräs syy siihen, miksi musiikin tekijät ovat halunneet kuvata suhdettaan luontoon. Suhdettaan siihen suureen virtaan, jonka mukana me ajelehdimme ajassa eteenpäin, tässä loputtomassa maailmankaikkeudessa. Luonto voi olla mukana musiikissa sekä symbolisesti että konkreettisesti. Avaruusromussa lähdetään liikkeelle luonnosta ja matkataan kohti sisäistyneitä visioita. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Viha vaihtui sopuun 1920-luvulla - lue klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 1920-luvun kirjallisuuteen

    Perheitä, kyliä ja kaupunkeja rikki repinyt veljesviha näkyi suomalaisissa kirjoissa 1920-luvun alussa. Molemminpuolinen vihakirjoittelu oli kaunokirjoissa kovempaa kuin nykyajan sosiaalisessa mediassa. Kaupunkielämä vilkastui, ikkunoita auottiin Eurooppaan ja naisihanne muuttui maaseutuemännästä kaupunkilaiseksi jazztytöksi.