Hyppää pääsisältöön

Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas
Antonio Canova (Italian, 1757–1822), Metropolitan Museum of Art italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas Kuva: https://creativecommons.org/publicdomain/zero/1.0/ patsas

Italialaisen Giovanni Boccaccion (1313–1375) sata novellitarinaa sisältävässä Decamerone-teoksessa katolilaisen kirkon papisto elelee erotiikkaa sisältävissä tarinoissa kuin selibaattilupausta ei olisi olemassakaan, eivätkä paavilliset säännöt tunnu koskevan paljon nunniakaan.

– Yksi asia, josta Decameronessa paljon puhutaan, ovat papiston seksuaalinormit eli siinä puhutaan papeista, jotka hyvin mielellään rikkoivat selibaattilupauksensa ja yrittivät vokotella kauniita ja naimisissakin olevia naisia, kertoo Turun yliopiston apulaisprofessori Kirsi Salonen. – Se nyt tarkoitti tietenkin sitä, että kirja liittyi hyvin paljon siihen 1300–1500 -lukujen kritiikkiin, kun papit eivät noudattaneet selibaattilupauksiaan.

Hän oli konnankujeittensa takia Salernossa hyvin huonossa maineessa, mutta rouva välitti siitä vähät, sillä eihän hän Ruggierista hyveitä etsinytkään. – Neljännen päivän kymmenes kertomus –

Boccaccion Decameronen 100 novellin kehystarinan muodostavat Firenzen ulkopuolelle ruttoa pakoon lähteneiden nuorten naisten ja miesten kertomukset. Näissä kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nuoret tytöt karkailevat kotoaan rakkausseikkailujen perään.

– Decamerone oli aikoinaan varmasti kirja, jota avoimesti ei edes luettu. Siinähän naureskellaan papeille ja ihmisille, jotka ovat ahneita. Toisaalta tavallaanhan se tuki kirkon näkemystä kuinka piti elää, koska siinä naureskeltiin papeille ja kaikille muille, jotka tekivät huonosti.

Decamerone-teoksen kehyskertomuksen kertojia puistossa. Maalaus: John William Waterhouse (J W Waterhouse), 1916-1917.
Decamerone-teoksen kehyskertomuksen kertojia puistossa. Maalaus: John William Waterhouse (J W Waterhouse), 1916-1917. Kuva: Yle Decamerone,mg_2010_00135491
He aikoivat ensiksi ilmoittaa asiasta abbedissalle, mutta sitten he muuttivat mieltään, liittyivät huvitteleviin nunniin ja saivat hekin osansa Masetton hyvyyksistä. – Kolmannen päivän ensimmäinen kertomus –

Turun yliopiston apulaisprofessori Kirsi Salosen päätutkimuskohteita ovat esimerkiksi keskiajan kirkkohistoria ja arkipäivän historia, joten häneltä kannattaa kysyä myös Decameronen eroottisten tarinoiden suhteesta teologisiin kysymyksiin syvemmällä tasolla.

– Kyllähän siinä naurettiin kirkollekin, joten tuskin kirjaan ihan tyytyväisiäkään on kirkon piirissä oltu. Teoksen vaarallisuus piili varmasti papeille naureskelussa, mutta kirkon opin kannalta, teologisesti, siinä ei ollut mitään epäilyttävää vaikkapa inkvisitiota ajatellen. Se mitä kirkko ajoi eli mikä oli sallittua ja mikä kiellettyä, ei ollut millään tavoin ristiriidassa kirjan kertomusten kanssa.

Decamerone-teoksen tapahtumia: Ghismonda, Guiscardo, and the Prince of Salerno, from The Decameron, puuleikkaus
Decamerone-teoksen tapahtumia: Ghismonda, Guiscardo, and the Prince of Salerno, from The Decameron, puuleikkaus Kuva: Metropolitan Museum of Art/ Online Collection: Hans Schäufelein (German, Nuremberg ca. 1480–ca. 1540 Nördlingen) Decamerone,Italia

– Decameronen tapahtumien keskeinen paikka, Firenze ympäristöineen, oli sen kirjoittamisen aikoihin 1350-luvulla itsenäinen kaupunkivaltio, mutta sillä oli aika paljon kuitenkin katolilaisen kirkon kanssa tekemistä. Firenzestä tuli tärkeitä kirkonmiehiä ja sillä oli hyvät suhteet paaveihin. Toisaalta koska se oli myös iso kauppakaupunki, niin sinne tulivat nopeasti myös kaikki uutiset ja uudet virtaukset. Firenzessä oltiin siis myös perillä siitäkin mistä katolilainen kirkko ei ehkä olisi toivonutkaan, toteaa apulaisprofessori Salonen.

Decamerone-teoksen ajankuvaa kaupungista: The Conquest of Naples by Charles of Durazzo  Master of Charles of Durazzo (Italian, Florentine, late 14th century)
Decamerone-teoksen ajankuvaa kaupungista: The Conquest of Naples by Charles of Durazzo Master of Charles of Durazzo (Italian, Florentine, late 14th century) Kuva: Metropolitan Museum of Art / OnlineCollection Decamerone,Italia,Napoli

(Sitaattien suom. Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen, Decamerone, Tammi 1983)

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri