Hyppää pääsisältöön

Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas
Antonio Canova (Italian, 1757–1822), Metropolitan Museum of Art italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas Kuva: https://creativecommons.org/publicdomain/zero/1.0/ patsas

Italialaisen Giovanni Boccaccion (1313–1375) sata novellitarinaa sisältävässä Decamerone-teoksessa katolilaisen kirkon papisto elelee erotiikkaa sisältävissä tarinoissa kuin selibaattilupausta ei olisi olemassakaan, eivätkä paavilliset säännöt tunnu koskevan paljon nunniakaan.

– Yksi asia, josta Decameronessa paljon puhutaan, ovat papiston seksuaalinormit eli siinä puhutaan papeista, jotka hyvin mielellään rikkoivat selibaattilupauksensa ja yrittivät vokotella kauniita ja naimisissakin olevia naisia, kertoo Turun yliopiston apulaisprofessori Kirsi Salonen. – Se nyt tarkoitti tietenkin sitä, että kirja liittyi hyvin paljon siihen 1300–1500 -lukujen kritiikkiin, kun papit eivät noudattaneet selibaattilupauksiaan.

Hän oli konnankujeittensa takia Salernossa hyvin huonossa maineessa, mutta rouva välitti siitä vähät, sillä eihän hän Ruggierista hyveitä etsinytkään. – Neljännen päivän kymmenes kertomus –

Boccaccion Decameronen 100 novellin kehystarinan muodostavat Firenzen ulkopuolelle ruttoa pakoon lähteneiden nuorten naisten ja miesten kertomukset. Näissä kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nuoret tytöt karkailevat kotoaan rakkausseikkailujen perään.

– Decamerone oli aikoinaan varmasti kirja, jota avoimesti ei edes luettu. Siinähän naureskellaan papeille ja ihmisille, jotka ovat ahneita. Toisaalta tavallaanhan se tuki kirkon näkemystä kuinka piti elää, koska siinä naureskeltiin papeille ja kaikille muille, jotka tekivät huonosti.

Decamerone-teoksen kehyskertomuksen kertojia puistossa. Maalaus: John William Waterhouse (J W Waterhouse), 1916-1917.
Decamerone-teoksen kehyskertomuksen kertojia puistossa. Maalaus: John William Waterhouse (J W Waterhouse), 1916-1917. Kuva: Yle Decamerone,mg_2010_00135491
He aikoivat ensiksi ilmoittaa asiasta abbedissalle, mutta sitten he muuttivat mieltään, liittyivät huvitteleviin nunniin ja saivat hekin osansa Masetton hyvyyksistä. – Kolmannen päivän ensimmäinen kertomus –

Turun yliopiston apulaisprofessori Kirsi Salosen päätutkimuskohteita ovat esimerkiksi keskiajan kirkkohistoria ja arkipäivän historia, joten häneltä kannattaa kysyä myös Decameronen eroottisten tarinoiden suhteesta teologisiin kysymyksiin syvemmällä tasolla.

– Kyllähän siinä naurettiin kirkollekin, joten tuskin kirjaan ihan tyytyväisiäkään on kirkon piirissä oltu. Teoksen vaarallisuus piili varmasti papeille naureskelussa, mutta kirkon opin kannalta, teologisesti, siinä ei ollut mitään epäilyttävää vaikkapa inkvisitiota ajatellen. Se mitä kirkko ajoi eli mikä oli sallittua ja mikä kiellettyä, ei ollut millään tavoin ristiriidassa kirjan kertomusten kanssa.

Decamerone-teoksen tapahtumia: Ghismonda, Guiscardo, and the Prince of Salerno, from The Decameron, puuleikkaus
Decamerone-teoksen tapahtumia: Ghismonda, Guiscardo, and the Prince of Salerno, from The Decameron, puuleikkaus Kuva: Metropolitan Museum of Art/ Online Collection: Hans Schäufelein (German, Nuremberg ca. 1480–ca. 1540 Nördlingen) Decamerone,Italia

– Decameronen tapahtumien keskeinen paikka, Firenze ympäristöineen, oli sen kirjoittamisen aikoihin 1350-luvulla itsenäinen kaupunkivaltio, mutta sillä oli aika paljon kuitenkin katolilaisen kirkon kanssa tekemistä. Firenzestä tuli tärkeitä kirkonmiehiä ja sillä oli hyvät suhteet paaveihin. Toisaalta koska se oli myös iso kauppakaupunki, niin sinne tulivat nopeasti myös kaikki uutiset ja uudet virtaukset. Firenzessä oltiin siis myös perillä siitäkin mistä katolilainen kirkko ei ehkä olisi toivonutkaan, toteaa apulaisprofessori Salonen.

Decamerone-teoksen ajankuvaa kaupungista: The Conquest of Naples by Charles of Durazzo  Master of Charles of Durazzo (Italian, Florentine, late 14th century)
Decamerone-teoksen ajankuvaa kaupungista: The Conquest of Naples by Charles of Durazzo Master of Charles of Durazzo (Italian, Florentine, late 14th century) Kuva: Metropolitan Museum of Art / OnlineCollection Decamerone,Italia,Napoli

(Sitaattien suom. Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen, Decamerone, Tammi 1983)

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri