Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Ihminen on muutakin kuin ikänsä

Aiju von Schöneman selvisi perheväkivallasta ja herää jokaiseen päivään kiitollisena. Anne Flinkkilän vieraina myös geriatrian professori Jaakko Valvanne ja sosiaalineuvos Sirkka Merikoski.
Toimittaja Anne Flinkkilän vieraina ovat professori Jaakko Valvanne, kulttuurivaikuttaja Aiju von Schöneman ja sosiaalineuvos Sirkka Merikoski. Aiju von Schöneman selvisi perheväkivallasta ja herää jokaiseen päivään kiitollisena. Anne Flinkkilän vieraina myös geriatrian professori Jaakko Valvanne ja sosiaalineuvos Sirkka Merikoski. yle tv1

TV1 keskiviikkona 15.3.2017 klo 21.50 - 22.40, uusinta lauantaina 18.3. klo 17.10 ja sunnuntaina 19.3. klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan.

Tämän päivän ikäihminen on voinut olla eilisen hippi, hän voi kantaa mukanaan väkivaltaisen avioliiton taakkaa, hän kaipaa vieläkin äidin syliä, hän haluaa yhä rikkoa rajoja.

Inhimillisessä tekijässä tavataan kolme ihmistä, joiden keskeinen sanoma on oikeus omannäköiseen vanhuuteen.

Eronnut ja yksihuoltaja 70-luvulla

Aiju von Schöneman on turkulaisten tuntema kulttuurivaikuttaja, jonka tavaramerkkeinä ovat leiskuvan punaiset hiukset, ruusuhuivit ja punaiset kynnet. 77-vuotias Aiju on tehnyt elämäntyönsä Turun tuomiokirkon oppaana eikä vauhti hiljene eläkepäivinäkään, hän vetää edelleen opaskierroksia ja pitää luentoja historiasta. Aiju sanoo, että ilman kulttuurihistoriaa me olisimme vaan luonnonhistoriaa ja siksi se on tärkeätä.

Yksi Aijun elämän käännekohtia oli avioliitto aikansa julkkispsykiatrin Armo Hormian kanssa. Sukulaissielu osoittautui kuitenkin mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi ja Aiju joutui pelkäämään sekä oman että lastensa hengen puolesta.

Hänen oli lähdettävä liitosta ja hyvällä tukiverkolla se onnistui, vaikka 70-luvun alkupuolella eronneen yksinhuoltajan tulevaisuus ei välttämättä ollut kovin ruusuinen.

Oman heikkouden edessä

Geriatrian professori Jaakko Valvanne tuo keskusteluun yllättävän ja rohkean näkökulman, vähän kuin Aijun kokemuksen toisen puolen. Jaakko kertoo yhden elämänsä käännekohdan olleen raitistumisen. Juominen teki hänestä aggressiivisen ja se kohdistui läheiseen, erityiseksi omaan vaimoon.

Jaakko kuvaa, että oma väkivaltaisuus oli suuri häpeä, siltä hän syyllisti muita eikä nähnyt omaa käytöstään. Jaakko sanoo, että oman heikkouden tunnustamisen oli kova paikka, mutta pitkän terapian avulla hän on päässyt eteenpäin ja avioliitto on jatkunut.

"Luojan kiitos", Jaakko sanoo, sillä nyt vaimon kanssa voidaan nauttia yhdessä myös lastenlasten seurasta.

Onneksi on turvakoteja

Keskusteluun liittyy mukaan myös kunnallispolitiikan ja järjestöelämän konkari , ikäihmisaktivisti ja sosiaalineuvos Sirkka Merikoski, Aijun ikätoveri.

Sirkka puhuu turvakodeista, joihin nykyään perheväkivallan uhri voi hakeutua. Aijun aikana niitä ei vielä ollut. Sirkka arvostaa myös Jaakon rohkeutta tunnustaa omat heikkoutensa, ei ole kovin tavallista että julkisuudessa nähdään omasta väkivaltaisuudestaan puhuva mies.

Miksi vanhat nähdään massana?

Aiju, Jaakko ja Sirkka pohtivat sitä, miksi ikääntyvät nähdään yhtenä massana, eikä haluta nähdä heitä yksilöinä ja voimavarana. Sirkka kannustaakin ikäihmisiä itsekkyyteen, vaikka moni onkin kiltiksi kasvatettu.

Aiju kerää maatuskoita ja sanoo niiden kuvaavan hyvin ihmisen eri vaiheita. Monesta asiasta on selvitty ja siitä pitäisi kiittää itseään.

Jaakko taas tuo keskusteluun mukaan sen, miten haluaisi itseään kohdeltavan eli hoitotahdon. Hänen hoitotahtonsa keskeinen osa on se, että ikääntynyt ei muutu lapseksi jälleen, vaan on aikuinen loppuun asti. Jaakolle ei saa lässyttää, häntä ei saa sitoa, hänen itsemääräämisoikeuttaan pitää kunnioittaa.

Pitkää ikää, mutta vanhaksi ei saa tulla

Miksi vanhuksia kohdellaan kuin lapsia? Jaakko arvelee, että takana on sekin, että vanha ihminen haurastuu, hänen tarvitsee apua ja avuntarve mielletään heikkoudeksi. Persoona unohtuu - ja ne maatuskan kerrokset.

Aiju, Jaakko ja Sirkka ihmettelevät sitä, että kun pitkää ikää tavoitellaan, niin silti ei saisi tulla vanhaksi. Eliniän pidentyminen on suurimpia saavutuksia, silti vanhat ihmiset ovat hoitosuhde, ongelma ja taakka.

Jaakko on kymmenen vuotta nuorempi kuin Aiju ja Sirkka ja ihailee rouvien vauhtia. Sirkka sanoo olevansa enemmän tekijä kuin ajattelija ja harrastaa ravihevosia ja vetää seniorivisailuja, jotka ovat aitoa muistikuntoutusta, vaikka seuran takia sinne tullaan. Aijun sydäntä lähellä on etenkin turkulainen Muistojen talo, jossa iäkkäitä maahanmuuttajat kohtaavat nuorempia sukupolvia ja kaikki oppivat toisiltaan.

Kun elämä järjestää yllätyksen

Mutta entä sitten, kun elämä heittääkin eteen haasteen, jota ei ollut tilannut? Oli suunniteltu omanlaista vanhuutta, sitten puoliso sairastuu, itse sairastuu, puoliso menehtyy. Mistä sitten uutta tietä etsimään?

Sirkan puoliso kuoli vuosi sitten ja hän sanoo sen olleen kova paikka. Vaikka omia harrastuksia oli paljon, silti unettomuus ja masennus saivat jäämään neljän seinän sisään. Läheiset kuitenkin saivat Sirkan liikkeelle ja hän sanookin nyt, että surua enemmän kiittää sitä, että yhteisiä vuosia kuitenkin oli kymmeniä.

Hiljaisuuden lahja

Mitä sitten yksinäisyyteen tulee, siinä on montakin puolta. Jaakko sanoo, että kaikki eivät kärsi yksinäisyydestä, mutta hyviä kokemuksia ystäväpiiritoiminnasta, joka on ryhmäkuntoutusta ja tutkimusten mukaan jopa lisää elinvuosia.

Aiju puolestaan vetää hiljaisuuden retriittejä, ja sanoo monen ihmetelleen, että mitä vanhat ihmiset nyt hiljaisuudella tekevät. Hän sanoo, että hiljaisuutta voi opetella pitämään myös lahjana ja voimana. Silloin voi nähdä kauneutta yllättävissäkin paikoissa.

Minkälaisen jäljen jätät?

Jaakko sanoo, että usein ikäkeskustelu on liian kuolemakeskeistä. Me puhumme hyvästä kuolemasta, mutta mieluummin hän puhuu hyvästä elämästä. Hän oli juomisaikoinaan itsetuhoinen, mutta elämässä on jo pitkään ollut toisenlaiset värit. Sirkka sanoo, että toivosi jättävänä sellaisen jäljen, että oli ihminen ,jonka kanssa tuli toimeen, hyvän jäljen.

Aiju puolestaan suhtautuu kuolemaan arkisesti. Olohuoneessa on jo vuosia ollut ruumisarkku, jota Aiju tervehtii kiitollisena joka aamu, kun herää uuteen päivään. Jonakin päivänä hänet haudataan siinä ja sitten hän odottelee oman ajattelunsa mukaan uutta ylösnousemusta.

Kommentit
  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.