Tämä puheenvuoro on omistettu suurelle suomalaiselle kirjasankarille, Matti Pohtolle, jota ilman kotimaisen kirjallisuutemme laita olisi vähän niin ja näin.
Suomenkielistä kirjallisuutta alkoi kertyä 1500-luvulta alkaen. Mikael Agricola, Jaakko Suomalainen, Maskun Hemminki ja kumppanit kurittivat kummallisen ja hankalan ääntelymme mustiksi merkeiksi valkoiselle paperille ja takoivat suomenkielestä kirjakielen.
1800-luvun alkupuolella näitä hiellä ja vaivalla präntättyjä suomenkielisiä opuksia oli kertynyt jotain nelisentuhatta kappaletta. Ne kaikki löytyivät luokiteltuina ja luetteloituina Turun yliopiston suurenmoisesta kirjastosta, joka käsitti kerrassaan 40 000 teosta.
Ja sitten kaikki kirjaimet paloivat kirjaimellisesti poroksi! Neljäntenä syyskuuta 1827 Turun kaupunki otti ja paloi kokonaisuudessaan ja liekit nielivät myös yliopiston kirjaston. Kirjojen ohella paloivat luettelot, tieto siitä, mitä tässä maassa oli kansankielellä kansiin viety.
Ja toista, varakokoelmaa, ei siis ollut.
Tuhoutuneen kirjaston kirjastonhoitaja Fredrik Wilhelm Pipping sai visaisen tehtävän uudessa työpaikassaan Helsingin Aleksanterin yliopiston kirjastonhoitajana. Hänet määrättiin kokoamaan ja luetteloimaan Fennica-kokoelma, siihenastinen suomenkielinen kirjallisuus, uudelleen.
Miten se olisi mahdollista, kun kaikki tietokin näistä tuhansista kirjoista oli palanut?
Onneksi Pippigin kollegalla Keckmanilla oli privaattiharrastuksenaan suomenkielisen kirjallisuuden luettelointi. Amanuenssi Keckmanin listojen avulla Pipping pääsi alkuun.
Hän lähetti myös kirjeitä ympäri maata instansseille ja sivistyneistölle, muun muassa papeille, pyytäen tietoja näiden kirjakokoelmista. Isonkyrön kirkkoherra Hällforskin sai Pippingin kirjeen. Hällfors kirjoitti Pippingille, että täällä asuu yksi äijä, jolla on aivan tajuton määrä kirjoja ja kirjatietoa, yksi Matti Pohto. Tai ei se täällä asu, täsmensi Hällfors, koska se on kulkuri, mutta täältä se on kotoisin ja näillä tienoin se aina välillä pörrää.
Pipping ilmaisi kiinnostuksensa, Hällfors pani Matille sanan ja Matti Pohto käveli 400 kilometriä Isostakyröstä Helsinkiin, jonne ehti elokuussa 1847. Pipping ei osannut suomea, Pohto ei osannut ruotsia, mutta nämä miehet rakastivat kirjoja ja niinpä he ymmärsivät toisiaan täydellisesti.
Ja näin kävi, että seuraavan kymmenen vuoden aikana Matti Pohto hommasi Pippingille Turun palossa tuhoutuneen Fennica-kokoelman jokseenkin kokonaan takaisin ja pelasti meidät, pelasti suomalaisen kulttuurin!
Miten se oli mahdollista?
1817 syntynyt Pohto oli köyhien ihmisten köyhä sälli ja ennen pitkää orpo kerjäläinen. Lukemaan hän oppi lapsena vaan ei kirjoittamaan. Mutta mies rakasti kirjoja. Parikymppisestä eteenpäin hän elätti itsensä kiertävänä kirjansitojana, kirjojen kaupittelijana ja ennen muuta keräilijänä.
Pohtolla oli tuhansia kirjoja, joita hän asunnottomana säilytti useassa eri paikassa, suurinta osaa ystävänsä Kanajärven, bibliofiili hänkin, vinttikammarissa Kalvolan pitäjässä.
Pipping värväsi Pohton hommiin ja sai luettelonsa ja hyllynsä täyteen. Pohto kiersi vielä kymmenen vuotta maata valtion kulkulupa ja Pippingin suosituskirje pomppansa taskussa ja keräsi hylkeenahkareppuunsa omituisia opuksia muinaisilta ajoilta. Ihmiset pitivät häntä hassuna ja kai hän vähän hassu olikin. Monet muutkin pyhimykset ovat olleet.
Tälle kiertueelle hän kuoli suunnatessaan itään ja Inkeriin. Mielenhäiriöön heilahtanut kulkujätkä löi kortteerinpenkillä nukkuvaa Pohtoa kirveellä päähän Viipurin tienoilla.
Sinne hänet haudattiin ja ylioppilaat hommasivat kirjan muotoisen muistokiven haudalle. Kirjapaasi siirrettiin parikymmentä vuotta sitten Aleksanterin yliopiston kirjaston eli nykyisen Kansalliskirjaston puistikkoon.
Kehotan käymään sitä tervehtimässä. Ja hattu pois päästä! Se on Suomen pelastajan monumentti.
Teksti on alunperin julkaistu äänikolumnina Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelmassa sekä tekstinä Yle Radio 1:n sivulla lokakuussa 2013. Kirjoittaja on Kultakuume-ohjelman kolumnisti. Koska Matti Pohdon syntymästä tuli 200 vuotta 7.3.2017, julkaisemme tekstin uudestaan. Toisin kuin kolumnissa sanotaan, Matti Pohto osasi kirjoittaa auttavasti. Matti Pohdosta keskustellaan KulttuuriCocktailin radiolähetyksessä Yle Puheella perjantaina 10.3.2017.
