Hyppää pääsisältöön

Napolilaissäveltäjän jumalaisen kaunista kirkkomusiikkia

Lauluäänille kirjoitetun polyfonisen, moniäänisen ilmaisun kulta-aika sijoitetaan usein 1500-luvun loppuun myöhäisrenessanssin Italiaan kultapoikanaan kirkkomusiikin isäksikin mainittu Giovanni Pierluigi da Palestrina. 1600-luvulla barokkimusiikin ja uuden säestetyn melodian aalto pyyhkäisi Italiasta yli Euroopan; mutta toisin kuin luulisi, tuo aalto ei kokonaan pyyhkinyt pois renessanssipolyfoniaa. Sen traditiota seurailivat niin Bach, Mozart, Mendelssohn, Bruckner kuin Stravinskykin hengellisiin teksteihin kirjoittamassaan musiikissa.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Alessandro Scarlatti kirjoitti levyn aloittavan Missa defunctorumin, kuolinmessun eli requiemin vuonna 1717 lähestyessään 60 vuoden ikää. Se syntyi mahdollisesti erään Hapsburgien suvun vesan, vain kuusikuisena kuolleen vauvan surutilaisuuteen, ja teosta esitettiin säveltäjän elinaikana ilmeisesti myös napolilaisten ylimysten hautajaisissa. Missa defunctorum kaivettiin kaksi ja puoli vuosisataa myöhemmin, 1970-luvulla uudestaan esiin ja esitettiin Roomassa osana Igor Stravinskyn hautajaisseremoniaa. Scarlattin Missa defunctorum on renessanssipolyfonian ja hätkähdyttävien barokkisten harmonisten käänteiden yhdistelmänä jo sinänsä kiinnostava teos, mutta se on myös itsessään hienovarainen, upea hengellisen musiikin kokonaisuus.

Samaa voi ehdottomasti sanoa levyn päättävästä Magnificatista, joka tarjoaa hienoja pieniä musiikillisia herkkuhetkiä vespereihin. Kuorolle ja jousille kirjoitetussa motetissa Salve Regina Odhecatonin taitavat laulajat tuovat eläväiseen kudokseen oman maukkaan persoonallisen lisänsä. Jännittävin levyn teoksista on vanhaa gregoriaanista laulua ja Scarlattin oman ajan hätkähdyttävimpiä harmonisia temppuja yhdistelevä, kaksoiskuorolle sävelletty Miserere. Scarlattin Miserere jäi jo aikanaan tyystin Gregorio Allegrin kuuluisan Misereren jalkoihin. Jos minun nyt pitäisi noista kahdesta valita kiinnostavampi, olisi se Alessandro Scarlattin Miserere, vaikka Allegrin teos toki on kaunis sekin.

Paolo Da Col johtaa Odhecaton-kuoron ja soitinyhtyeen napakkaan ja keskittyneen intohimoiseen tulkintaan Scarlattin hengellisistä teoksista. Erilaiset tekstuurit ja tekstit saavat selvästi erottuvan ja elävän, oman ilmeensä. Soinnissa on luonnollinen läsnäolon tuntu, ja Luccassa sijaitsevan Oratorio degli Angeli Custodi -kirkon tila on aistittavissa miellyttävästi.

Kuten ansiokkaissa levyteksteissäkin todetaan, Missa defunctorumin ja koko levyn sydän on kuolinmessun keskellä sijaitseva Lacrimosa. Alessandro Scarlatti lukeutuu 1600- ja 1700-lukujen taitteen hienoimpiin italialaisiin barokkisäveltäjiin, ja Odhecatonin esittämänä hänen hengellinen musiikkinsa nousee upeasti oopperoiden rinnalle niin laadussa kuin vaikuttavuudessa.

Alessandro Scarlatti: Missa defunctorum; Salve Regina; Miserere mei, Deus; Magnificat. - Odhecaton, joht. Paolo Da Col. (Outhere, A398)

Kuuntele Uudet levyt 10.3.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nordic String Quartet (Heiðrun Petersen ja Mads Haugsted Hansen, viulu, Daniel Eklund, alttoviulu, Lea Emilie Brøndal, sello) lyö pöytään kuluvan vuoden toisen julkaisunsa. Alkuvuodesta se vakuutti Pelle Gudmundsen-Holmgreenin kvartettosarjassa moni-ilmeisellä ja vivahteikkaalla soitollaan.

  • Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Viulisti Pauline Kim Harris sekä taiteiden rajapinnoilla äänistöä luova Spencer Topel yhdistävät yhteisprojektissaan renessanssi- ja barokinajan sävelistöä elektronisiin äänimaisemiin. Yhteissoivuus matkaa ambientin ääniuniversumissa verkkaisesti ja vakaasti kohti tavoittamatonta. Äänite rakentuu kahden teoksen ympärille.

  • Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Vuosikymmenen alussa perustettu yhdysvaltalainen Neave Trio (Anna Williams, viulu, Mikhail Veselov, sello ja Eri Nakamura, piano) esittelee uudella julkaisullaan konserttimaisen kokonaisuuden.

  • Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Maija Hynninen (s. 1977) siirtyy teoksissaan synteettisen ja akustisen äänen välillä samalla niiden rajapintoja, yhteyksiä ja yhdistelmiä tunnustellen. Nyt julkaistut neljä teosta muodostavat läpileikkauksen Hynnisen 2010-luvun elektroakustisesta tuotannosta. Kaikissa teoksissa akustiset elementit limittyvät Hynnisen itsensä toteuttamaan elektroniseen äänistöön.