Hyppää pääsisältöön

Rakkauden ja menetyksen sankarittaret

Laulut ovat aikojen alusta kuuluneet ihmiskulttuurin tärkeimpiin polttoaineisiin, ja ne ovat olleet sitä myös klassisen musiikin historiassa. Enkä puhu vain ooppera-aarioista tai romanttisista saksalaisista Liedeistä: laulettu musiikki ja laulelmat ovat toimineet inspiraationa kaikissa musiikinlajeissa ylipäätään. Sen vuoksi on mielenkiintoista tutustua sopraano Ruby Hughesin uuteen kamarimusiikkilevyyn, joka vie kuulijan 1600-luvulle, matkaan ajan laulukulttuuriin sekä naispuolisten musiikintekijöiden maailmaan.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Ruby Hughes sekoittaa yhdessä sellisti Mime Yamahiro Brinkmannin ja luutisti Jonas Nordbergin kanssa laulunumeroiden lomaan soolokappaleita luutulle sekä Antonio Vivaldin Sellosonaatin osia. Ratkaisu rytmittää mukavasti laulunumeroita ja osoittaa samalla toiseen suuntaan auttaen kuuntelemaan Vivaldin Sonaattia tai luuttusooloja Hughesin laulun puhdistamin korvin. Lauluissa pääpaino on sanoissa, joiden esiintuomiseen ja värittämiseen yhtyeen kaikki jäsenet oivaltavasti osallistuvat.

Lukuunottamatta englantilaisherroja John Bennet ja Henry Purcell levyn laulunumerot ovat naispuolisten muusikoiden kynästä 1500-luvun lopulta ja 1600-luvulta. Naiset saattoivat toimia säveltäjinä joko luostareissa tai laulajina eli kirjoittaessaan musiikkia itselleen tai yhteisölleen. Claudia Sessa ja Lucrezia Vizzana olivat bolognalaisia hengennaisia, joiden laulut kertovat syvästä vihkiymyksestä paitsi hengentyöhön, myös ajan viimeisimpiin musiikillisiin virtauksiin.

Francesca Caccini oli puolestaan kuuluisan musiikkivaikuttajan Giulio Caccinin tytär ja maineikas oopperalaulaja sekä ylipäätään yksi 1600-luvun alun häikäisevimpiä muusikoita. Kun kuuntelen lähestyvää kuolemaa syleilevää laajamuotoista säkeistölaulua Lasciatemi qui solo, en ihmettele aikalaislausuntoja, joiden mukaan Francescan musiikki muutti kuulijansa ikiajoiksi.

Erityinen on myös Barbara Strozzi, niin musiikillisesti kuin historiallisesti: isänsä ystävälleen parittama lahjakas laulajatar ja säveltäjä onnistui ajan rasitteista huolimatta julkaisemaan laajan tuotannon. Kaksi levyltä löytyvää teosta, aaria L’Eraclito amoroso ja lamento Lagrime mie ovat kerta kaikkiaan upeita varhaisbarokin helmiä. Levyn täydentää O death, rock me asleep, jonka on sanottu syntyneen itsensä Anne Boleyn kynästä tämän odottaessa mestaustaan Towerissa.

“Heroines of love and loss”. - Giovanni Kapsberger: Toccata arpeggiata. Henry Purcell: Oh! lead me to some peacuful gloom; Dido’s lament. Antonio Vivaldi: Sellosonaatti g-molli. John Bennet: Venus’ Birds. Barbara Strozzi: L’Eraclito amoroso; Lagrime mie. Alessandro Piccinni: Ciaccona. Claudia Sessa: Occhi io vissi di voi. Francesca Caccini: Lasciatemi qui solo. Lucrezia Vizzana: O magnum mysterium. Kansansäv.: The Willow Song; O death, rock me asleep. - Ruby Hughes, sopraano, Mime Yamahiro Brinkmann, sello, Jonas Nordberg, teorbi, luuttu ja arkkiluuttu. (Bis, BIS-2248)

Kuuntele Uudet levyt 10.3.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Jacob Cooper palaa studiossa rakennettujen teostensa pariin

    Jacob Cooper palaa studiossa rakennettujen teostensa pariin

    Yhdysvaltalainen säveltäjä Jacob Cooper kirjoittaa pitkien jatkumoiden varaan rakennettuja soivuuksia sulauttaen mukaan uutta teknologiaa. Nyt päivänvalonsa saa kolme pysähtynytttä elektroakustista teosta, jotka heijaavat uuden taidemusiikn, ambientin ja popin vuorovesissä. Cooperin tuorein äänite on tekotavaltaan samanlainen kuin viitisen vuotta sitten julkaistu laulusarja Silver Threads.