Tommi Kinnusesta ei ollut tarkoitus tulla kirjailijaa, hän ei ollut edes koskaan haaveillut kirjailijan urasta. Ensimmäinen romaani Neljäntienristeys sai alkunsa työväenopiston kirjoituskurssilla.
Teksti: Aino Koivisto
‒ En ollut ajatellut, että joskus olisi olemassa esine, jonka kannessa on minun nimeni, Kinunen sanoo.
Toisin kuitenkin kävi. Vuonna 2016 Kinnuselta ilmestyi toinen romaani Lopotti. Teokset ovat saaneet erinomaisen vastaanoton ja ne ovat molemmat olleet Finlandia-ehdokkaina.
Päivätyössään Kinnunen toimii äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Tasa-arvoon liittyvät kysymykset tulevat esiin myös opettajan työssä.
– Pojille ja tytöille on erilaiset odotukset, ja pojilta myös hyväksytään enemmän. Jos poika pärjää, hän on ”lahjakas”. Jos tyttö menestyy, hän on ”uuttera”.
Kinnunen haluaisi työssään murtaa roolit ja kasvattaa lapsia siihen, ettei sukupuoli määritä, mitä voi tai ei voi tehdä.
Nainen saa usein arvan, joka ei voita
Neljäntienristeyksessä ja Lopotissa esiintyy kiinnostavia ja vahvoja naishahmoja, kuten kätilö Maria ja näkövammainen Helena. Erilaisiin rooleihin eläytyminen ei ollut Kinnuselle vaikeaa.
‒ En ajattele, että olisi miehiä ja naisia – reagoimme samalla tavalla. Ero on siinä, millaiset reaktiot ovat yhteiskunnassa hyväksyttäviä.
Kinnunen haluaa, että hänen kirjoissaan nainen määrittyisi omana itsenään eikä esimerkiksi miehen kautta tai äidin tai tyttären roolin kautta. Romaaniensa naishahmoista kirjailija ihailee eniten kätilö Mariaa.
‒ Maria ei välitä pätkääkään siitä, mitä muut ajattelevat. Sen sijaan en haluaisi olla sellainen kuin Lahja, joka on koko ajan huolissaan toisten mielipiteistä.
Kirjallisuuden kiehtovista naishahmoista Kinnunen mainitsee esimerkkinä Mari Holopaisen hahmon Minna Canthin teoksessa Köyhää kansaa:
‒ Siinä on kiinnostava ja vaikuttava kuvaus naisesta, jonka elämä karkaa käsistä aikana, jolloin naisen elämä oli monin tavoin rajattua.
Kinnunen toteaa, että naisen asema yhteiskunnassa on edelleen ongelmallinen: nainen on aina vääränlainen ja saa aina arvan, joka ei voita.
– Naisia yritetään edelleen vaientaa. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa epäkohdista kirjoittava nainen saa helposti lokaa päälleen, kun taas samasta asiasta kirjoittavaan mieheen ei reagoida yhtä voimakkaasti. Lisäksi vaikkapa kirjallisuuden saralla miesten saavutukset noteerataan usein helpommin kuin naisten.
Tärkeintä ovat tarinat, vaikuttaminen on sivutuote
Kinnunen on hyvin kiinnostunut historiasta, erityisesti 40- ja 50-luvusta ja jälleenrakentamisen ajasta, jota hänen mielestään on kirjallisuudessa käsitelty melko vähän.
Valokuvaajasuvusta lähtöisin olevan Kinnusen romaanit ovat aineistopohjaisia, ja niiden lähteenä on käytetty muun muassa suvun valokuvia ja tarinoita. Lopotin taustatyössä ja sokean Helenan kirjoittamisessa auttoi myös se, että Kinnunen perehtyi neljän eri-ikäisen näkövammaisen henkilön kokemuksiin.
Kinnunen ei juurikaan perusta menestyksen mukanaan tuomasta julkisuudesta.
– On julkisuudessa hyvätkin puolensa: saa helpommin tuotua koulumaailman ongelmia näkyviin.
Romaaneissaan Kinnunen käsittelee esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksia ja miesten oikeutta lapseen. Hän toteaa, että vaikka kirjailijalle mahdollinen vaikuttaminen onkin sivutuote, on hienoa, jos kirjoilla voi saada aikaan hyvää.
Kinnunen ei koe kirjoittaessaan paineita tai ajattele, että hänen täytyisi täyttää tiettyjä odotuksia.
‒ Tärkeintä kirjoittamisessa on kertoa tarinoita.
Kirjoittaja opiskelee luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa
Tommi Kinnunen on vieraana Pilkun jälkeen -ohjelman Naisten asema -jaksossa. Ohjelma onkatsottavissa Yle Teemalla maanantaina 13.3. klo 21.00 ja sunnuntaina 19.3. klo 20.22. sekä Yle Areenasta katsottavissa jo nyt.
