Hyppää pääsisältöön

Teeman Elävä arkisto: Rikosten musta maailma

Vankilan vartiotorni
Vankilan vartiotorni Kuva: MOT, Yle vankila

Vakavat rikokset yhtä aikaa kiehtovat ja kauhistuttavat meitä. Ohjelmapaketissa mennään suomalaisen rikoksen maailmaan Onni Happosen ja Inga Myllärin julmien kohtaloiden kautta. Lisäksi pitkän linjan rikostoimittaja Hannes Markkula pohtii tuoreessa haastattelussa rikosten muuttumista.

Ohjelmapaketti televisiossa

Tiistaina 14.3. klo 21:55
Perjantaina 17.3. klo 16:50
Sunnuntaina 19.3. klo 10:00

Kun Hannes Markkula aloitteli toimittajana 1960-luvulla, oli tyypillinen henkirikos juovuspäissään tehty puukotus. ”Kaveriporukka ryyppäsi ja pelasi korttia. Sitten tuli riitaa pelistä, viinasta tai naisesta ja yksi porukasta puukotti kaverinsa hengiltä”.

Nyt rikosten maisema on erilainen. ”Huolestuttavinta rikostyyppien muuttumisessa on rikosten raaistuminen ja totaalinen piittaamattomuus viattomista uhreista”, sanoo eläkkeellä oleva rikostoimittaja ja kirjailija Hannes Markkula.

Ei kykene kestämään paineita, vaan tekee järkyttävän ratkaisun ja surmaa perheensä

Nykyään uutena ja äärimmäisen surullisena henkirikostyyppinä tunnetaan perhesurmat. Niiden ymmärtäminen on Markkulallekin lähes mahdotonta. ”Olen tutkinut ja pohtinut asiaa ja haastatellut lukuisia asiantuntijoita selvittääkseni mistä perhesurmissa on pohjimmiltaan kyse. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että yksi syy on nykyihmisen paineensietokyvyn puute."

"On hämmästyttävää, että usein tekijä on nuorehko hyvin pärjännyt ihminen, joka ahtaalle joutuessaan ei kykene kestämään paineita, vaan tekee järkyttävän ratkaisun ja surmaa perheensä. Varsinkin viattomien lasten kohdalla asia on täysin käsittämätön ”, Markkula huokaa.

Vanki katselee ulos sellin ikkunasta.
Vanki katselee ulos sellin ikkunasta. Kuva: Yle vanki,vankilat,Vankilatyöntekijät,vankeus,Sukevan vankila,Sukeva (Sonkajärvi)
Ehdimme kuvaajan kanssa paikalle puoli tuntia ennen poliisia

Hannes Markkula tuntee suomalaiset rikokset lähes 50 vuoden kokemuksella. Markkula aloitti Ilta-Sanomissa rikostoimittajana vuonna 1965 ja jäi lehdestä eläkkeelle uutispäällikkönä 2012. Toimitustyön ohella Markkula on kirjoittanut parisenkymmentä kirjaa.

Erityisesti Markkulan mieleen on jäänyt kolmen tytön murha-sarja. Nämä "liftarimurhat" tapahtuivat vuonna 1971. Yhden uhrin löytöpaikalle Markku ehti jo ennen poliisia. Helsinkiläinen pariskunta oli Inkoossa metsässä sienestämässä ja löysi ruumiin.

"Siihen aikaan ei ollut vielä keksitty kännyköitä, joten heille tuli kova tehtävä etsiä paikkakunnalta toimiva puhelinkoppi, jotta he voisivat ilmoittaa asiasta poliisille. Mies soitti kaksi puhelua, toisen poliisille ja toisen minulle”, Markkula kertoo.

Oli viikonloppu, mutta Markkula onnistui tavoittamaan häissä kuvaamassa olleen valokuvaajan. Hän komensi kuvaajan matkaan, joka porhalsi Inkooseen omalla autolla ja Markkula taksilla. "Löysimme paikan ja poliisi tuli puoli tuntia myöhemmin. He olivat hiukan nyrpeinä minulle tilanteen vuoksi”, Markkula muistelee.

aseet
aseet Kuva: Yle, Mot aseet

Ei vanhene koskaan

Ei vanhene koskaan -sarjassa käsitellään tunnettuja suomalaisia henki- ja seksuaalirikoksia 1930-luvulta 1960-luvulle. Sarja esitettiin ensimmäisen kerran televisiossa vuonna 1997 ja juontajana on Åke Lindman. Yle Areenan Suomi Finland 100 -kokonaisuuden alta löytyy Ei vanhene koskaan -sarja ja muita ohjelmia rikoksen maailmasta.

Teeman ohjelmapaketin aloittaa tarina poliittisesta murhasta eli Onni Happosen tapaus. Syyskuun 1. päivä vuonna 1930 jäi Heinäveden kunnan historiaan yhdeksi sen synkimmistä päivistä. Tuona päivänä surmattiin kunnallislautakunnan puheenjohtaja Onni Happonen, jonka ruumis löydettiin vasta lähes kaksi vuotta surmatyön jälkeen. Murhasta annettiin tuomiot, mutta todellisia syyllisiä ei koskaan tuomittu.

Kohtalokkaana syyskuun aamuna Onni Happonen valmistautui kunnanvaltuuston kokoukseen. Happonen oli peloissaan eikä syyttä, sillä hän oli jo kerran joutunut oikeistoradikaalien muilutettavaksi. Nyt hän oli ottanut aseen turvakseen ja pyytänyt joitakin miehiä toimimaan henkivartijoina.

Kokouspäivä oli kaoottinen. Valtuustohuoneeseen tunki väkeä, jotka vaativat sosiaalidemokraattien eroa. Nämä eivät siihen kuitenkaan suostuneet. Tunnelman tiivistyessä Happonen joutui pakenemaan väkeä takahuoneeseen, josta hän yritti soittaa apua, mutta turhaan, sillä puhelinlinjat oli katkaistu.

Viimeiseksi vaihtoehdoksi hänelle jäi pako ikkunasta takapihalle, koska etupihalla odotti joukko miehiä valmiina ottamaan hänet kiinni. Miesjoukko oli kuitenkin saanut paosta vihiä ja se tiesi odottaa ulkona, jossa Happonen uskoi pääsevänsä nimismiehen suojeluksessa turvaan. Mutta miesjoukkio saikin tempaistua Happosen mukaansa ja sulloi hänet väkivaltaisesti kyyditsijöiden autoon. Tästä alkoi Happosen viimeinen matka.

Kunnon tyttö – tavalliset miehet

Uudenvuodenaattona vuonna 1957 helsinkiläinen 30-vuotias Inga Mylläri joutui koko maata järkyttäneen rikoksen uhriksi. Hän oli lähtenyt viettämään uudenvuodeniltaa tanssiravintolaan työtoverinsa Onerva Linnasalmen kanssa. Kotiinpaluu ei sujunutkaan suunnitellulla tavalla.

Naiset tilasivat puolenyön jälkeen vuokra-auton, sillä Mylläri halusi kotiinsa ja oli jo ehtinyt antaa kuljettajalle kotiosoitteensa, kun kyytiin änkesivät kaksi naisten ravintolassa tapaamaansa linja-autonkuljettajaa Eero Kunnari ja Antero Kataja. Myllärin kotiin Eerikinkatu 30:een auto ei koskaan mennyt vaan se suunnisti Vallilaan, josta hankittiin pullo spriitä. Sen jälkeen seurue ajoi Kampin linja-autoasemalle, missä nelikko siirtyi Kunnarin linja-autoon.

Yön aikana Mylläri joutui useaan kertaan raiskatuksi ja löytyi kymmenen päivän päästä Espoosta kuoliaaksi paleltuneena.

Inga Myllärin murha laajeni itse tekoakin suuremmaksi. Räikeästi ihmisarvoon kohdistunut raakuus nosti esiin kysymyksen tasa-arvosta. Ingan viimeiselle matkalle kerääntyi yli 3000 saattajaa. Muistotilaisuudesta tuli hiljainen vastalause miesten tekoa vastaan.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa