Viikon albumi: Haloo Helsingin keulakuva Elli varjelee yksityisyyttään julkisuudessa, mutta kirjoittaa henkilökohtaisia tekstejä

Elli Haloo purkaa tuntonsa biiseihin ja jännittää edelleen tekstejään, koska antaa niihin kaikkensa.

Haloo Helsinki! // Kuva: Marek Sabogal

Haloo Helsinki! -yhtyeen perjantaina julkaistu kuudes albumi Hulluuden Highway on toinen yhtyeen levy, jonka sanoitustyöstä on vastannut sataprosenttisesti bändin laulaja-basisti Elli Haloo.

Yhtyeen aloittaessa vuonna 2006 Elli oli 16-vuotias. Ensimmäisillä albumeilla taustatiimin kädenjälki kuuluikin Haloo Helsingin musiikissa ja sanoituksissa vielä paljon.

Kolmannesta albumista III lähtien yhtye alkoi kuitenkin tehdä musiikkinsa koko ajan enemmän itse. Ellin sanoitukset puhkesivat täydelliseen kukkaansa viimeistään edellisellä levyllä Kiitos ei ole kirosana. Erinomainen esimerkki tästä on muun muassa levyn tunteikas, erosta kertova avausraita Köpis 2012. Kappale on paitsi Ellin sanoitus, myös säveltämä ja sen on uumoiltu kertovan Ellin entisestä suhteesta.

Sä, tulit ihan puskista
Mun elämään, vaik' en ollut valmis pysähtymään
Mut pysähdyin, ja rakastuin
Sä teit saman, mut sit mä luhistuin

Ekaks mä en luottanut ollenkaan
Ja just kun opin luottamaan
Sä et uskonut ja tahdoit lopettaa
Ja sit mun mä lähinki menemään
Tajusit, ei tän näin pitäny mennäkkään.

11 vuotta on pitkä aika etenkin teini-ikäisenä bändiuransa aloittaneelle muusikolle. Haloo Helsingin uran aikana sen jäsenille on luonnollisesti ehtinyt tapahtua paljon ja kokemusta on karttunut paitsi bändihommista, myös elämästä.

- Myös uskallus kirjoittamista kohtaan on tapahtunut, Elli sanoo.

- Mä oon aina kirjoittanut, ja ensimmäisellekin levylle puskin ideoita. Silti se on ollut hirveän jännittävää ja se on edelleen maailman kamalin hetki, kun pitää tuoda teksti näytille! Että apua, nyt kaikki teilaa, vaikkei kukaan niin tee, hän jatkaa.

Kun itsestään antaa teksteihin kaiken, kuten Elli kertoo tekevänsä, ei tämä varsinaisesti yllätä. Kuulijoilta saatu palaute on kuitenkin ollut eteenpäin ajava voimavara, joka valanut uskoa omaan tekemiseen.

- Se, että ihmiset ovat ymmärtäneet ja saaneet teksteistäni jotain irti ja se, että ne ovat olleet heille tärkeitä, tuo toivoa siitä, että ehkä mun aivoista irtoaa jotain tärkeää. Se on itselle niin tärkeä keino purkaa asioita, että on todella ihanaa, että se voi antaa myös jollekin muulle toivoa, Elli summaa.

Haloo Helsingin voimaannuttava vaikutusta ei tarvitse etsiä suurennuslasilla. Esimerkiksi uuden levyn Terveisin mä -kappaleen selviytymistarina masennuksen jälkeen jaloilleen päässeestä ihmisestä varmasti toimii toivon antajana monelle.

Kevään jälkeen pikkuhiljaa taas valo alkaa mussa toistumaan
Ja pimeys monivuotinen sisältäni ulos poistumaan
Mutta silti vähän pelottaa, et mikä seuraavaksi romahtaa
Ja miksi mä sain parantua vaikka toiset jossain vaan katoaa

Vaikka tahdoin, vaikka toivoin pääseväni täältä pois
Vaikka uskoin, etten koskaan tässä esimerkkinä nyt seisois
Mul on uusi pää ja tahto elää joka päivä vähän enemmän
Kiitos maailma, kiitos elämä, nöyrin terveisin mä

Kyseessä on tositarina, joka kertoo Ellille tärkeästä ihmisestä, joka on selviytynyt “monista asioista” - paljoa enempää Elli ei biisiä avaa. Hänen mukaansa kappale on jatkoa edellisen albumin Kevyempi kantaa -biisille, joka puolestaan on synkkä kuvaus huonosti voivasta, maailmasta pois haluavasta ihmisestä.

- Toivon, että tämä yhden ihmisen tarina, joka on selviytynyt diipeistä vesistä, voisi tuoda toivoa niille, jotka ovat vielä Kevyempi kantaa -ihmisen syvissä tunnelmissa. Että kaikesta pystyy pääsemään vielä jaloilleen, Elli kuvailee.

Yhtye, joka päästää kuulijansa lähimmäksi

Elli kirjoittaa henkilökohtaisia tekstejä, mutta varjelee yksityisyyttään tarkoin. Haastattelutilanteissa Elli on selkeästi hiljaisempi, kuin miespuoliset bänditoverinsa ja tuntuu punnitsevan sanojaan välillä jopa hieman varautuneen oloisena. Bändin muut jäsenet esiintyvät sukunimillään, kun taas Elli käyttää taiteilijanimeä Elli Haloo.

Eivätkö henkilökohtaiset sanoitukset ja yksityisyyden varjeleminen ole ristiriidassa keskenään?

- Moni kysyy tuota, mutta ei. Mä en mieti sitä, vaan nimenomaan kerron asioita musan kautta ja jokainen voi käsittää ne ihan miten haluaa, hän sanoo.

- Loppupeleissä ihmiset kuuntelevat musiikkia lähinnä omista lähtökohdistaan, miettien miltä tämä minusta ja minun elämääni peilaten tuntuu. Ei kuuntelija välttämättä mieti sitä, mitä Elli on tässä ajatellut, Elli lisää.

Hän kertoo myös kokeneensa, että mitä rehellisemmin ja rohkeammin tekstejään kirjoittaa, sitä enemmän ihmiset saavat niistä. Hulluuden Highwaylla tämä tarkoittaa avautumista muun muassa kiusaamisesta ja väkivallasta, rakastamisen ja rakastumisen vaikeudesta, vanhojen arpien auki repimisestä, kuolemanpelosta ja yleisestä maailmantuskasta ihmisten välinpitämättömyyden edessä.

Haastattelussa Elli suostuu avaamaan tekstejään maltillisesti, kuitenkaan liikaa kertomatta.

- Totta kai teksteissäni on paljon aiheita, joita itse käyn läpi ja mietin, mutta en mä lähde erittelemään että missä biisissä mikäkin kohta kertoo minusta ja mikä jostain muusta. Se on ehkä se, missä mä vedän sen rajan, joka suojelee mun yksityisyyttä, Elli selittää.

Julkisuudessa Haloo Helsinki! haluaa puhua lähinnä bändin musiikista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhtye haluaisi olla etäinen faneilleen.

- Yleisö on meille tosi tärkeä. Ei meitä tarvi pelätä eikä me pelätä, jos joku tulee sanomaan kadulla jotain. Media on mennyt hullumpaan suuntaan, niin siinä tulee helposti vähän varovaiseksi julkisuuden suhteen, Elli sanoo.

- Mutta ihminen ihmiselle -tilanne on eri. Ei siinä pidä olla liikaa varuillaan, vaan olla sellainen kuin on, hän jatkaa.

Tässä luultavasti piileekin yksi yhtyeen suosion salaisuuksista: lähimmäksi itseään Haloo Helsinki! päästää juuri kuulijansa ja faninsa.

Haloo Helsingin Hulluuden Highway soi YleX:n Viikon albumina viikolla 11.

Kuuntele Haloo Helsingin Viikon albumi -haastattelu täältä:

Haloo Helsingin Leo: On mahtavaa että saadaan antaa luovuuden pulputa ja tehdä sellaista musaa mitä halutaan