Claudio Monteverdin kahdeksan madrigaalikirjaa ovat dokumentti huikeasta musiikillisesta matkasta, siitä miten renessanssin polyfonia muuntuu barokin monofoniaksi. Laulu- ja soitinyhtye Les Arts Florissants on viime vuosina tehnyt tästä aarteistosta valikoivaa levykatselmusta. Vasta ilmestynyt kolmas ja viimeinen levy on sarjan paras, ja todistaa että tuo musiikillinen matka kannatti sekä Monteverdille, Les Arts Florissants -yhtyeelle että meille kuulijoille, joita hemmotellaan vastustamattoman tunteikkaalla, yhtä aikaa syvällä ja kirkkaalla lauluilmaisulla.
Monteverdin viimeisten kirjojen madrigaalit eivät oikeastaan ole madrigaaleja vaan maallisia kantaatteja, ja mahtuupa mukaan myös muutama oopperamainen kohtaus. Monteverdi kokeilee madrigaaleissa yhä äärimmäisempiä tehoja - eri solistiyhdistelmät, soitinvalikoimat ja continuo-kokeilut ovat yksi tutkimuskohde, tekstin musiikillinen ilmaisu on toinen, ja yksittäisten äänten dramaattinen koristelu kolmas.
Les Arts Florissants tarttuu näihin mahdollisuuksiin niin rohkeasti, että melkeinpä ensimmäistä kertaa alan todella seurata paimenpoikien ja -tyttöjen elitistisiä lemmenselkkauksia, joita madrigaalien tekstit lähinnä käsittelevät. Ensimmäistä kertaa ymmärrän sen kiihkon, jolla Monteverdi kehitteli aivan uutta musiikki-ilmaisun muotoa - ja ymmärrän miten lumoutuneita aikalaiskuulijat olivat.
Rakkauden ja tuskan alituisen vaihtelun aiheuttaman tunnemyrskyn keskellä kyyneliä pyyhkiessä on vaikea eritellä, mihin esityksen ylivertaisuus perustuu. Oletan että kyse on siitä, että Paul Agnewin johtama Les Arts Florissants ottaa tekstin vakavasti ja etsii sen kaikille tunteille tarkan ja tehokkaan musiikillisen ilmaisun. Huolella valittujen laulajien äänet ovat ilmaisuvoimaisia ja ketteriä ja sointuvat tarvittaessa niin hyvin yhteen, että duetoissa sekuntipidätykset viiltävät sydämen melkein halki ennen kuin ne puretaan täydellisiin tersseihin. Laulajista haluan nostaa esiin etenkin Miriam Allanin, jonka syvällä resonoiva sopraano muistuttaa Montserrat Figuerasia.
Yhtä suvereenia osaamista on soitinyhtyeessä. Rohkeat värikokeilut continuossa tehostavat musiikkikokemusta, ja kuulijaa vietellään myös alataajuuksilla, kun pehmeä violone yhdistyy arkkiluutun alakieliin ja urkujen bassoon. Kaikkiaan en voi kuin hämmästellä, että näin voimallisen kiihkeä affekti-ilmaisu voidaan yhdistää kauttaaltaan pehmeään ja houkuttelevaan äänikuvaan. Les Arts Florissants taitaa olla lajissaan maailman paras.
Claudio Monteverdi: Madrigaaleja - Libri Settimo & Ottavo (vol. 3). - Les Arts Florissants/Paul Agnew. (Harmonia Mundi, HAF 8905278)
Kuuntele Uudet levyt 17.3.2017, toimittajana Kare Eskola.