Hyppää pääsisältöön

Schubertin viimeisessä kvartetossa äärimmäinen on kohtuullista

Viulisti Christian Tetzlaffia ihaillaan hänen terävärajaisesta, herkästä tulkintamestaruudestaan. Samasta syystä täytyy ihailla hänen nimikkojousikvartettiaan, joka esiintyy säännöllisemmin kuin viulistitähtien kamarimusiikkiviritykset yleensä. Ondinen uutuudella Tetzlaff-kvartetti mittelee voimiaan Franz Schubertin viimeisen, massiivisen G-duuri-kvarteton kanssa - ja selviytyy voittajana turvautumalla äärimmäisiin keinoihin.

Tetzlaff Quartett
Tetzlaff Quartett Uudet levyt

Jousikvartettojen yleinen imago on yhä sen verran herraskainen ja ylevä, että jopa Schubertin hyytävä vuodatus vaatii radikaaleja otteita, jotta säveltäjän tunteet paljastuvat kuulijan ennakkoluulojen alta todellisina, eli tässä tapauksessa raakoina ja synkkinä. Mutta juuri radikaalit otteet Tetzlaff-kvartetti hallitsee. Se maksimoi joka ikisen fraasin dynamiikan, joka ikisen aksentin, joka ikisen äkkinäisen tauon, ja kuulijalle paljastuu että Schubertin kvartetto ei olekaan musiikkia, vaan se on huutoja, kuiskauksia ja muuta tunteiltaan heittelehtivää yksinpuhelua. Hulluuden rajalla tapahtuva rähjäys pitää kuulijan mielenkiinnon vireillä koko viidenkymmenen minuutin ajan, juuri niin kuin Schubert tarkoitti. Vain lopun kalmantanssiin jään kaipaamaan vielä hurjempia kierroksia ja rytmistä rajalla horjumista.

Tetzlaff-kvartetin teho perustuu yhtenäisyyteen, kuten kvarteteilla aina, ja se yhtenäisyys leviää juuri ykkösviulistin suunnasta. Nelikon sointi ei ole erityisen kiiltävä tai ytimekäs, vaan oikeastaan inhimillinen, paikoin jopa hento, mutta ikinä sitä ei rikota, ainakaan turhan takia. Sen sijaan sointia rajataan todella tarkasti - crescendot ovat hengästyttävän napakoita ja paljonpuhuvat tauot leikataan kuin veitsellä. Tanja Tetzlaff sellossa erottuu vähintään veljensä veroisena sointigraafikkona, mutta Elisabeth Kufferath kakkosviulussa ja Hanna Weinmeister altossa ovat yhtä lailla omaksuneet Tetzlaffin hyveet.

Pariksi Schubertin järkäleelle kvartetti on valinnut Joseph Haydnin g-molli-kvarteton. Siitäkin paljastuu puheenomaisia piirteitä, duurin ja mollin ikiaikaista taistelua ja yllätyskäänteitä, mutta kuulija pääsee hieman helpommalla. Kaikkiaan Tetzlaff-kvartetti räväyttää ilmoille levyn, joka vahvistaa uskoa kamarimusiikin loputtomaan ilmaisuvoimaan. Schubertissa on vähintään yhtä paljon aggressiota ja elämäntuskaa kuin vaikkapa parhaassa Suomi-hevissä, mutta moniulotteisemmin ilmaistuna.

Franz Schubert: Jousikvartetto nro 15 G-duuri. Joseph Haydn: Jousikvartetto nro 33 g-molli. - Tetzlaff-kvartetti. (Ondine, ODE 1293-2)

Kuuntele Uudet levyt 17.3.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.