Hyppää pääsisältöön

Oboisti Jan Salminen: "Aina toivoo tietysti, että saisi jostain orkesteripaikan."

Oboisti Jan Salminen
Oboisti Jan Salminen Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen jan salminen

"Pidän nykyään myös paljon opettamisesta. Jos kaikki menee hyvin, niin teen isona näitä molempia, soitan orkesterissa ja opetan," Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa oboensoittoa opiskeleva Jan Salminen kertoo. Jan oli vieraana Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 15. maaliskuuta 2017.

Kuka?

Olen Jan Salminen, syntynyt Oulussa 18. heinäkuuta 1993.

Mistä?

Olen asunut viisi vuotta Rovaniemellä ja sen jälkeen käynyt koulut Raaseporissa. Vanhempani ovat molemmat opettajia. Perheelläni ei ole muusikkotaustaa.

Olen käynyt ala-asteen Mustiolla, jonne muutimme Rovaniemeltä. Yläasteen ja lukion olen käynyt Karjaalla.
Mustion ruukki on varsinkin kesällä erittäin upea. Näin vanhempana olen oppinut arvostamaan tuon paikan kauneutta ja historiaa.

Oboisti Jan Salminen
Jan Salminen valitsi opiskelijatreffeille sooloteoksen Britteniltä. Oboisti Jan Salminen Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen jan salminen

Musiikkiopinnot?

Musiikin harrastamisen aloitin 11-vuotiaana, kun aloin käydä laulutunneilla Karjaan kansalaisopistolla. Oboen soiton aloitin 14-vuotiaana Raaseporin musiikkiopistossa. Halusin aloittaa jonkin instrumentin ja äitini vei minut musiikkiopiston soitinkokeilupäivään. Muistan, että äitini olisi halunnut minun aloittavan sellon soiton, mutta itse pidin enemmän oboesta. Se vaikutti silloin vähän samalta kuin nokkahuilu, jota olimme soittaneet ala-asteen musiikintunneilla.

Oboen lisäksi soitan todella vähän nokkahuilua, pianoa, viulua ja klarinettia. Kaikilla näillä on jossain vaiheessa tullut esiinnyttyä.

Raaseporissa aloitin Anna-Kaisa Pippurin oppilaana ja nyt Akatemialla olen Jorma Valjakan oppilaana.
Olen kolmannen vuoden opiskelija ja tarkoitus olisi nyt valmistua kandiksi, B-tutkinto on huhtikuun alussa.

Lempisäveltäjä?

Jotenkin aina tulee mieleen R.V. Williams, kun minulta kysytään tätä. Teosten harmoniat ja sävyt uppoavat aina. Williamsin oboekonsertto on ehdottomasti yksi suosikeistani. Kaikki romantiikan aikainen musiikki iskee minuun.

Idoli?

Pidän todella paljon Stefan Schillin levytyksistä. Olin myös viime vuonna Crusell-viikoilla, jossa Schilli piti mestarikurssia. Loppukonsertissa Schilli esitti Williamsin oboekonserton. Se oli mielettömän hyvä esitys.

Harrastukset?

Harrastan hieman liikuntaa. Lenkkeilen ja käyn uimassa. Keväällä olisi tarkoitus juosta puolimaraton Helsinki City Run. Tykkään valokuvata ja katsoa leffoja. Biljardia on myös tullut pelattua viime aikoina.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee oboisti. Aina toivoo tietysti, että saisi jostain orkesteripaikan. Pidän nykyään myös paljon opettamisesta. Jos kaikki menee hyvin, niin teen isona näitä molempia.

Mitä vielä?

Tykkään hatuista ja minulla on kissa nimeltä Räikkönen.

Jan Salminen oli Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 15.3.2017. Hän soitti ohjelmassa Benjamin Brittenin teoksesta Six Metamorphoses after Ovid osan Pan.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.

  • Sibeliuksen viulukonserton pianoreduktion väärinymmärrys

    Levyarvostelu

    Sibeliuksen viulukonsertto lienee viehättänyt Fritz Kreisleria, mutta samalla tuo vanhan ajan viiksekäs viuluviikari tunnusti tosiasiat. Orkesterin kanssa pääsee soittamaan harvoin kun taas pianisteja on kaikkialla, joten parasta laatia konsertosta reduktio viululle ja pianolle. Ja väliäkö sillä, että sellaisen oli Sibelius jo tehnyt - pätevänä pianistina Kreisler tiesi mitä halusi. Janit Lehtonen ja Aarrevaara ovat nyt levyttäneet Kreislerin reduktion, mutta minulle jää olo, etteivät he lainkaan ymmärrä Kreislerin aivoituksia.