Hyppää pääsisältöön

”Kun mä vahingossa panin Lauria”

Naisten juhlan näyttelijät Aksa Korttila, Ella Lahdenmäki, Iida-Maria Heinonen, Anna Paavilainen, Mona Kortelampi
Vasemmalta oikealle: Aksa Korttila, Ella Lahdenmäki, Iida-Maria Heinonen, Anna Paavilainen, Mona Kortelampi Naisten juhlan näyttelijät Aksa Korttila, Ella Lahdenmäki, Iida-Maria Heinonen, Anna Paavilainen, Mona Kortelampi Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi / Laura Pohjavirta Aksa Korttila,Anna Paavilainen,radioteatteri esittää: naisten juhla

Ulla Heikkilän ja Jenni Toivoniemen ohjaama ja käsikirjoittama kuunnelma Naisten juhla on satiirinen kurkistus taiteilijapersoonien hybriksen hämmentämiin ihmissuhdekuvioihin.

Viisi naista kerääntyy saareen viettämään polttareita, mutta ikiaikaiset ihmissuhdekiemurat sysäävät taiteilijaystävykset itsekeskeisyyteen ja keskinäiseen julmuuteen. Kuka menestyi eniten, kuka pani ketä ja oliko se muka väärin? Onko jokainen elämä lopulta vain taiteen materiaalia? Ulla Heikkilä ja Jenni Toivoniemi avaavat nyt kuunnelman syntyä ja syitä ihmissuhdeteemaan.

Elämä on vaan niin läävää.― Ulla Heikkilä

Ulla Heikkilä: Kesällä 2014 satuttiin Jennin kanssa olemaan samaan aikaan Berliinissä ja mentiin kaljalle tutustumaan. Silloin huomattiin, että tykättiin ihan älyttömästi juoruilla sekä omista että muiden ihmissuhteista. Ja ennen kaikkea huomattiin, että meillä on hyvin samankaltainen huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa.

Jenni Toivoniemi: Se itkeminen ja nauraminen samaan aikaan on jotenkin kaikessa läsnä. Vaikka enemmän tätä tehdessä naurettiin, niin aina jaksettiin myös herkistyä henkilöidemme tragedioiden äärellä. Varsinkin Ullaa aina alkoi itkettää tietyissä kohdissa. Ja okei, vähän muakin.

UH: Meillä molemmilla on aina sellainen tietynlainen kaksoisvalotus, kun katsomme itseämme, ystäviämme tai elämämme tilanteita. Sekä komedia että tragedia ovat aina läsnä. Vaikka olisin dramaattisessakin tilanteessa, osa minusta nauraa aina. Elämä on vaan niin läävää.

UH: Mutta tosiaan siellä pohjalla on kuitenkin aitoja tunteita näiden henkilöiden välillä: kipeää äitisuhdetta, epäonnistuneita rakkauksia, mustasukkaisuutta, kateutta, ulkopuolisuuden tunnetta, omimista ja omistamisen tarvetta.

Omaa elinympäristöä pitää katsoa vielä vähän terävämmällä ja ehkä julmemmallakin katseella kuin muita.― Jenni Toivoniemi
Ohjaaja-käsikirjoittajat Jenni Toivoniemi ja Ulla Heikkilä
Jenni Toivoniemi ja Ulla Heikkilä Ohjaaja-käsikirjoittajat Jenni Toivoniemi ja Ulla Heikkilä Kuva: Ulla Heikkilä Jenni Toivoniemi,ulla heikkilä
Jenni Toivoniemi ja Ulla Heikkilä
Jenni Toivoniemi ja Ulla Heikkilä Kuva: Ulla Heikkilä Jenni Toivoniemi,ulla heikkilä

Toivoniemen ja Heikkilän Naisten juhla oli vuonna 2015 Helsingin Kalliossa sijaitsevan Valtimonteatterin 15-vuotisjuhlanäytelmä.

UH: Teatteri on siitä elokuvantekijälle hassu taidemuoto, että se ei jää sillä lailla ikuisiksi ajoiksi elämään. Mutta jotenkin Naisten juhlan ympärille oli muodostunut niin oikean tuntuinen maailma, ne henkilöt oli tulleet niin todellisiksi ja täysiksi, että tuntui että sitä pitäisi jollain tavalla vielä jatkaa.

Yhdessä esityksessä sairastunut katsoja joutui seuraamaan näytelmän loppuun aulan puolelta ja totesi, että tämähän toimisi kuunnelmanakin.― Jenni Toivoniemi

JT: Yhdessä Naisten juhlan esityksessä joku yleisöstä sairastui ja syöksyi vessaan oksentamaan. Kuunteli sitten esityksen loppuun aulan puolelta ja totesi, että tämähän toimisi kuunnelmanakin. Niin siitä se ajatus sitten jotenkin lähti.

UH: Kuunnelmalla on myös suhteellisen isot yleisöt, ja tuntuisi että potentiaalia olisi vieläkin enempään nykyään kun esim. podcastit ja äänikirjat on koko ajan suositumpia. Miksei kuuntelisi lenkillä tai autossa kuunnelmaa?

JT: Ylipäätään oli tosi kivaa palata näiden henkilöiden pariin ja vaikka tehtiin isojakin muutoksia, niin ydin säilyi samana.

Jenni Toivoniemi ja Ulla Heikkilä
Jenni Toivoniemi ja Ulla Heikkilä Kuva: Yle / Laura Pohjavirta Jenni Toivoniemi,ulla heikkilä

UH: Audion myötä jutun mieshenkilöt muuttuivat vähemmän karikatyyrisiksi. Näyttämöversiossa naiset esittivät myös miesroolit, mutta tässä kun on miesnäyttelijät tekemässä ne roolit, niin ne henkilöt muuttuivat todellisemmiksi.

JT: Oli tosi hauskaa herättää mieshenkilöt uudella tavalla henkiin. Mutta vaikka heistä tuli tässä "todellisempia", on näkökulma miehiinkin edelleen naisten.

UH: Jotenkin tää on musta nyt coolimpi kuin näyttämöllä. Ehkä se tuntuu olevan enemmän tässä ajassa kiinni ja lokalisoituvan tiettyyn kulttuuriympäristöön. Varmaan siinä näyttämöversiossa oli enemmän flirttailua kesäteatterillisten tai Suomi-filmi -elementtien kanssa, mikä sopi teatteriin kyllä. Tässä ollaan jollain lailla lähempänä todellisuutta.

JT: Joo, voi olla noin, ehkä kuunnelmasta jo ajallisestikin leikatessa tuli leikattua sellasia farssin vivahteita pois, ja hyvä niin.

Kuin olisi saanut hengailla monta päivää karkkikaupassa, huvipuistossa tai paratiisissa.― Ulla Heikkilä

UH: Kuunnelman äänitysvaihe oli vähän kuin olisi saanut hengailla monta päivää karkkikaupassa, huvipuistossa tai paratiisissa. Kun on noin hyvät näyttelijät ja ne laittaa sinne studioon, niin eipä siinä itse tarvii tehdä juuri muuta kuin viihtyä. Oli kyllä kirjoittamisvaihekin hyvä. Keksittiin uusia vitsejä aivan loppumetreille asti, ja todettiin että luultavasti tulemme molemmat kuolemaan nauraessamme omille jutuillemme. Niin kuin kävi sille jollekin roomalaiselle filosofille.

JT: Eiku kreikkalaiselle: Chyrippus oli stoalaisen sankarimme nimi. Kuoli nauruun nauraessaan omalle vitsilleen. Siinä meillekin siis tavoite.

UH: Elokuvantekijälle radiodraaman tekeminen on aina aivan hätkähdyttävän helppoa. Se menee kuin vettä vaan! Saa istua sisällä lämpimässä ja lounaallekin pääsee sisäkautta.

JT: Äänitysvaihe on tosiaan hämmentävän nopeaa ja helppoa, mutta leikkausvaiheessa on sitten vielä enemmän ratkottavaa kuin leffaa tehtäessä. Vaikka kuunnelmassa on vähemmän työkaluja kertoa tarinaa kuin elokuvassa, niin toisaalta oli ihanaa keskittyä henkilöihin ja tähän meille rakkaaseen aihepiiriin.

UH: Kaikista taiteilijakuvioista huolimatta tämän jutun sydämenä on aina ollut naisten välinen ystävyys.

JT: Niin, eikä jonain tsemppaavana sivujuonena niin kuin fiktiossa usein, vaan ihan itseisarvoisena, lähes elämää koossa pitävänä voimana.

UH: Vaikka omassa elämässä on ollut tosi mutkikkaita ja sotkuisiakin ihmissuhteita naisten kanssa, niin ne on kuitenkin aina olleet ne, jotka on pelastettu ja joista on pidetty kiinni.

Naisten juhla Yle Radio 1:ssä 20.3.2017 klo 19.03 sekä Yle Areenassa 30 päivän ajan ensilähetyksestä!