Hyppää pääsisältöön

Marit af Björkesten: Mitä suomenruotsalaiset mediat merkitsevät juuri nyt?

Henkilökuva, Marit af Björkesten,  katsoo kohti
Henkilökuva, Marit af Björkesten, katsoo kohti Kuva: Yle Kuvapalvelu marit af björkesten

Me suomalaiset vietämme puolet valveillaoloajastamme medioiden parissa. Verkkoyhteisöt, televisio, radio, uutiset, elokuvat ja vlogit vievät siis arkipäivästämme yhtä suuren osan kuin koulu ja työ. Useimmat viettävät päivittäin enemmän aikaa medioiden kuin perheensä kanssa.

Siksi on aiheellista olettaa, että medioiden lisääntyvä käyttö vaikuttaa yhä enemmän kieleemme, kulttuuriimme ja sosiaalisiin suhteisiimme. Ruotsin kielen kehitykselle Suomessa mediamaailman muutokset ovat aivan ratkaisevia, sen ohella mitä kouluissa ja perheissä tapahtuu.

Siinä missä koulu vaikuttaa kielellisestä näkökulmasta varsin vakaalta ja perheissä kieli muuttuu hitaasti, mediamaailmassa mullistukset ovat sekä nopeita että vaikeasti ennustettavia. Tämä on totta etenkin, kun mediat valitaan yhä yksilöllisemmin, ja niiden käyttö pirstoutuu yhä useammille palveluille ja kansainvälisille alustoille.

Suomenruotsalaisten mediatalojen on vaikea säilyttää yleisönsä.

Suomenruotsalaisessa mediakentässä vaikutukset – niin mahdollisuudet kuin uhat – ovat suuria. Sitä mukaa kun verkko pyyhkii pois maiden välisiä rajoja, koko ruotsalainen kielialue avautuu.

Erikoistuneiden, pienten yleisöjen mediapalveluiden perustaminen on helppoa. Samaan aikaan maailmanlaajuinen kilpailu kuluttajien ajasta ja mainostajien rahoista vaatii aivan uudenlaisia strategioita.

Jos perinteisten suomenkielisten medioiden on vaikea säilyttää yleisönsä, suomenruotsalaisille mediataloille se on sitäkin vaikeampaa.

Suomenruotsalaisella mediakentällä on viime vuosina syntynyt lukuisia pod-lähetyksiä, blogeja ja yrityksiä, jotka luovat videoita verkkoon. Perinteisessä journalismissa ja suomenruotsalaisissa sanomalehdissä on kuitenkin käynnissä kivulias muutos. On yhä vaikeampaa löytää kannattavia liiketoimintamalleja. Lähes kaikissa sanomalehdissä on jouduttu tekemään suuria leikkauksia, jotta on voitu panostaa digitaaliseen toimintaan.

Myös Ylen ruotsinkieliset resurssit ovat supistuneet, kun Yle-veron indeksikorotus jäi pois.

Suomenruotsalaiset ovat verkossa kolmikielisiä

Taloudelliset vaikeudet eivät ole ainoa asia, joka tekee suomenruotsalaisesta journalismista haavoittuvan. Asiaan vaikuttavat myös suomenruotsalaisten omat kielivalinnat digitaalisessa maailmassa.

Etelä-Suomessa suomenruotsalaiset käyttävät suomen kieltä yhä enemmän. Tämä on odotettua. Yllättävää sen sijaan on, että ruotsinkieliset käyttävät englantia paljon enemmän kuin aiemmin ja paljon enemmän kuin suomenkieliset. Suomenkielisistä noin kahdeksan prosenttia suosii englanninkielisiä palveluita, kun ruotsinkielisillä vastaava luku on peräti 24 prosenttia.

Suomenruotsalaiset valitsevat usein sisältöjä suomeksi tai englanniksi.

Suurin osa ruotsinkielisistä sanoo käyttävänsä mieluiten ruotsinkielisiä medioita. Todellisuus näyttää kuitenkin toisenlaiselta. Tahdon ja todellisen valinnan epäsuhtaa voidaan selittää ainakin osittain tarjonnalla.
Suomenruotsalainen mediakenttä on laaja, muttei kaikenkattava. Suuri aukko on viihdetarjonnassa muun muassa siksi, ettei ruotsinkielisiä kotimaisia iltapäivälehtiä tai kaupallisia televisio- ja radiokanavia ole.

Niinpä Ilta-Sanomat ja Iltalehti sekä ruotsalaiset Aftonbladet ja Expressen ovat suosituimmat suomenruotsalaisten käyttämät uutissivustot. Vasta niiden perässä tulee Svenska Yle ja sen jälkeen sekä suomen- että ruotsinkielisten sanomalehtien uutissivustot.

Julkisen palvelun medialla on suuri vastuu

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että vähemmistöille suunnatun median on oltava sekä laaja että kattava, jotta tarjontaa olisi myös tulevaisuudessa.

Vaikka tarjonnassa on aukkoja, suomenruotsalaisten tilanne on suhteellisen hyvä verrattuna verrattuna moniin muihin Euroopan kielivähemmistöihin. Päivälehtiä on yhä kymmenkunta, ja Svenska Yle ulottuu laajalle Yle Femin, Yle Vegan, Yle Extremin ja svenska.yle.fi-sivuston kautta.

Muiden vähemmistömedioiden tapaan suomenruotsalaisilla viestimillä on vaikeuksia selviytyä puhtaasti kaupalliselta pohjalta. Tämän vuoksi tarvitaan erityisjärjestelyjä, joilla tuetaan vähemmistöjen kanavia. Tästä on olemassa sekä Euroopan unionissa että Yhdistyneissä kansakunnissa laadittuja säännöksiä.

Suomenruotsalaiset pitävät Yleä tärkeänä.

Maailmanlaajuisen kilpailun lisääntyessä julkisen palvelun media on yhä tärkeämpi. Tätä tukevat myös Ylen vuosittaiset tutkimukset, joissa suomenruotsalaiset antavat Ylen yhteiskunnalliselle merkitykselle huomattavasti korkeamman arvosanan kuin suomenkieliset.

Paljon riippuu tällä hetkellä siis Svenska Ylestä, joka yksin kantaa vastuun muun muassa ruotsinkielisistä lastenohjelmista, draamasta ja dokumenteista Suomessa. Svenska Yle saavuttaa myös ainoana mediatalona koko ruotsinkielisen Suomen. Näin se voi nostaa esiin paikallista sisältöä kansallisella tasolla ja myös luoda yhteisen foorumin ruotsin kieltä koskevalle keskustelulle.

Svenska Ylen resurssit eivät kuitenkaan riitä täyttämään ruotsin- ja kaksikielisten käyttäjien kaikkia mediatarpeita. Myös Ylelle on tärkeää, että on olemassa muita elinvoimaisia suomenruotsalaisia mediataloja, jotka täydentävät toisiaan ja kannustavat tuottamaan entistä parempaa sisältöä.

Laadukas sisältö on olennaista myös siksi, etteivät suomenruotsalaiset tee valintojaan ensisijaisesti suomenruotsalaisten medioiden välillä, vaan poimivat houkuttelevimmat maailmanlaajuisesta tarjonnasta. Jos Svenska Yle siis olisi heikompi, tilanne ei hyödyttäisi muita suomenruotsalaisia mediataloja. Ennemminkin se madaltaisi entisestään yleisöjen kynnystä valita muita kuin suomenruotsalaisia vaihtoehtoja.

Kieli on demokratiakysymys – kehitys vaatii yhteistyötä

Siinä, miten hyvin suomenruotsalaiset mediat onnistuvat saavuttamaan yleisönsä, on lopulta kysymys demokratiasta. Kansanvalta perustuu sille, että kansalaisilla on riittävästi tietoa. Siksi tarvitaan sekä tahtoa että mahdollisuuksia käyttää paikallisia ja kotimaisia medioita.

Sisältö on entistäkin tärkeämpää nyt, kun uskollisuus tiettyjä medioita ja kieliä kohtaan vähenee. Tämä vaatii yhä enemmän meiltä, jotka tuotamme ruotsinkielisiä sisältöjä mediaan. Samma på svenska eli “sama ruotsiksi” ei riitä. Sen sijaan tarvitaan ainutlaatuisia, helppokäyttöisiä ja käyttäjien laatuvaatimukset täyttäviä sisältöjä.

Suomenruotsalaisten medioiden täytyy myös luoda niitä sisältöjä, jotka eivät kiinnosta muita kotimaisia tai kansainvälisiä toimijoita. Erityisen tärkeiksi yleisö kokee ruotsin kieltä ja ruotsinkielisiä Suomessa koskevat aiheet.

Median pitää käsitellä nimenomaan ruotsinkielisiä koskevia aiheita.

Nuoret ovat haaste kaikille perinteisille ja julkisen palvelun medioille maassa kuin maassa. Vähemmistöille nuorten kiinnostus on aivan olennainen nyt, kun kieliuskollisuus vähenee ja liikkuvuus lisääntyy.

Ratkaisu ei välttämättä ole sen monimutkaisempi kuin muissakaan kohderyhmissä: oikealla tavalla tarjoiltu hyvä sisältö löytää yleisönsä.

Niinpä Yle Extrem tavoittaa jatkossakin varsin hyvin nuoret suomenruotsalaiset sekä radion että verkon kautta. Norjalainen nuorisosarja Skam taas kerää joukoittain katsojia julkisen palvelun kanaville Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Pelkästään Yle Areenassa Skam keräsi miljoona katselukertaa jo ensimmäisten viikkojen aikana.

Kaiken kaikkiaan pohjoismainen yhteistyö on välttämätöntä, kun ruotsinkielistä tarjontaa halutaan vahvistaa Suomessa. Kyse ei ole vain sisällön jakamisesta, vaan myös osaamisesta ja resursseista, joilla yleisölle voidaan luoda enemmän arvoa.

Samaan tapaan myös suomenruotsalaiset mediat voisivat lisätä keskinäistä yhteistyötään.

Kansainväliset jätit sijoittavat palvelujensa kehitystyöhön ja teknologiaan jättimäisiä summia. Samalla kasvavat yleisön vaatimukset myös kotimaisille palveluille. Siksi suomenruotsalaistenkin medioiden on tehtävä suuria investointeja teknologiaan. Yksittäiset mediatalot tuskin pystyvät saamaan kokoon riittäviä resursseja. Siksi tarvitaan uusia strategisia kumppanuuksia.

Suomenruotsalaiset mediat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä.

Demokratian näkökulmasta on olennaista, että jotkin ruotsinkieliset mediat tavoittavat myös suomen- ja kaksikielisen yleisön. Tässä Yle Fem ja Yle Areena ovat tärkeässä asemassa: liikkuvalla kuvalla kielelliset esteet on helpompi ylittää kuin pelkällä tekstillä tai äänellä.

Tämä oivallus on myös yksi Ylen televisiouudistuksen lähtökohdista. Tänä keväänä Yle Teema ja Yle Fem siirtyvät samalle kanavapaikalle. Samalla osa Yle Femin sisällöstä saa näkyvyyttä Yle TV1:ssä, jossa sille löytyy entistä suurempi yleisö.

Tällaisten areenojen kautta luodaan edellytykset kieliryhmien välisille tapaamisille, keskusteluille ja elämyksille. Ne yhdistävät suomalaisia kieleen ja kulttuuriin katsomatta.

Marit af Björkesten
Svenska Ylen johtaja ja vastaava päätoimittaja

Tämä näkökulma on julkaistu Ajatuksia ajasta, demokratiasta ja Ylestä -artikkelikokelmassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.