Hyppää pääsisältöön

Mikko Rusama: Digitasa-arvo, digitaidot, Ylen rooli ja ihmisen oma vastuu

Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö
Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö Kuva: Ilmari Fabritius mikko rusama

Digitaaliset teknologiat ulottuvat kaikkialle elämässämme ja yhteiskunnassamme. Innovaatiot muuttavat kuluttajien käyttäytymistä, yritysten tapaa toimia ja julkisen sektorin palveluja. Tätä muutosta ei voi pysäyttää.

Kehitys on tuonut eteemme kysymykset kansalaisten tasa-arvosta ja taidoista toimia digitaalisessa maailmassa.

Digitasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokaisella on sekä mahdollisuus että riittävät tiedot ja taidot käyttää erilaisia digitaalisia palveluja. Nämä digitaidot vaikuttavat esimerkiksi urakehitykseen, itsensä kehittämiseen ja mahdollisuuteen osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tai vaikkapa seurata omaa terveyttä.

Digitasa-arvoon ja digitaitoihin liittyviä keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa seuraavat:

  • Onko kaikilla riittävät taidot ja varaa toimia digitalisoituvassa Suomessa vai ovatko jotkut syrjäytymässä?
  • Mitä haasteita digitalisaatio ja internet tuovat tasa-arvolle?
  • Mitä Yle voi tehdä edistääkseen digitasa-arvoa? Kuinka aktiivinen rooli Ylen pitäisi ottaa: ollako muutoksen airut, riittävän hyvä suorittaja vai perässähiihtäjä?
  • Suomalaiset ovat digitalisaation kärjessä

    Aamupuuron ääressä vaimoni ja minä luemme maailman tapahtumista iPadiltä. Paperisia lehtiä meille ei juurikaan tule.

    Sosiaalisen median ansiosta tiedän, mitä tutuille kuuluu. Perheemme kommunikoi WhatsAppilla. Snapchat taas on lastemme suosiossa.

    Musiikkia kuuntelemme Spotifyn kautta ja televisiosisältöjä katsomme Yle Areenasta, Netflixistä ja MTV Katsomosta tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella missä ja milloin vain haluamme. Kellonaika ei enää määritä katseluani – ei myöskään muiden nuorten aikuisten.

    Kun vielä lapsuudenkodissani Ylen uutiset kello 20.30 olivat pyhä asia, tänä päivänä puoli ysiltä uutisten ääreen istuvien keski-ikä on 65 vuotta!

    Kellonaika ei enää määritä katselua.

    Digitalisaatio ulottuu arjessani myös viestinnän ja median ulkopuolelle. Joululahjat tilasin verkkokaupasta, enkä ole aikoihin asioinut pankkikonttorissa. Koulussa niin opettajavaimoni kuin lapseni käyttävät tietotekniikkaa jatkuvasti.

    Digitaalisten palvelujen käyttö on minulle itsestään selvää. Helposti unohdan, ettei tilanne ole sama kaikilla tai kaikkialla.

    Tilastokeskuksen mukaan joka kymmenes 16–89-vuotias suomalainen ei ole koskaan käyttänyt internetiä. Etenkin yli 65-vuotiaista moni on jäänyt verkon ulkopuolelle.

    Euroopan unionin vertailussa Suomi sijoittuu digitalisaation eri mittareilla neljänneksi ja kuuluu 28 jäsenvaltion joukossa pitkälle ehtineiden, mutta kehitysvauhdiltaan keskimääräistä hitaampien maiden joukkoon.

    Euroopan unionissa jopa 45 prosentilla ihmisistä on riittämättömät digitaidot, heistä lähes joka toiselta taidot puuttuvat kokonaan. Maailman väestöstä yli puolet on yhä ilman internetiä.

    Saatavuus ja motivaatio ovat avaimet digitasa-arvoon

    Suomessa olemme ylpeitä siitä, että maamme on monilla mittareilla tasa-arvoinen. Vaan miten on digitasa-arvon laita?

    Kansalaisilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet, oikeudet, tiedot ja taidot päästä internetiin ja digitaalisiin palveluihin. Nähdäkseni digitasa-arvoa voikin arvioida saatavuuden ja motivaation näkökulmasta.

    Saatavuus tarkoittaa riittäviä yhteyksiä, laitteita ja sovelluksia sekä taloudellisia voimavaroja niiden hankkimiseen. Ilman kunnollista yhteyttä digi­maailmaan ihmisellä ei ole mahdollisuutta digitaaliseen tasa-arvoon.

    Motivaatiossa kyse on ihmisen kiinnostuksesta hankkia riittävät tiedot ja taidot toimia digitaalisessa maailmassa.

    Suurimmalla osalla suomalaisista sekä saatavuus että motivaatio ovat hyvällä tasolla.

    Yhteiskunnan tulisi erityisesti huolehtia saatavuudesta. Siihen liittyvät niin infrastruktuurin kehittäminen kuin taloudellisten esteiden poistaminen, esimerkiksi tukemalla toimeentulotuen saajan puhelimen ja tietoliikenteen käyttöä.

    Suomessa jokaisella on oikeus saada kotiinsa tai työpaikalleen moitteettomasti toimiva laajakaistaliittymä, jonka nopeus on vähintään kaksi megabittiä sekunnissa.

    Suurimmalla osalla suomalaisista sekä saatavuus että motivaatio ovat kunnossa.

    Tällä hetkellä lähes jokaisella suomalaisella onkin kiinteä tai mobiililaajakaista, ja suurin osa niistä on parempia kuin tuo kaksi megabittiä sekunnissa. Vain alle seitsemällä prosentilla suomalaisista ei ole lainkaan laajakaistayhteyttä. Suomalaisten kiinteät liittymät ovat myös tuloihin suhteutettuina Euroopan halvimpia.

    Suomalaiset käyttävät internetiä aktiivisesti, erityisesti pankkiasiointiin, uutisten lukemiseen ja ostosten tekemiseen. Moni on myös täyttänyt julkisen hallinnon lomakkeita verkossa.

    Vaan entäpä, jos ihminen ei halua hankkia tietokonetta tai älypuhelinta? Miten hyvin hän voi selviytyä pelkkien perinteisten palvelujen, sanomalehtien, radion ja television varassa?

    Digitaalisuuden ulkokehällä monien palvelujen saatavuus heikkenee ja kustannukset nousevat. Esimerkistä käy vaikkapa laskun maksaminen pankkikonttorissa: hidasta, kallista ja ajallisesti rajoitettua.

    Tai entä jos ihminen ei halua olla sähköisesti sosiaalinen. Johtaako eläminen sosiaalisen median ulkopuolella syrjäytymiseen yhteiskunnallisesta keskustelusta ja päätöksenteosta?

    Olen kuvannut digitalisoitumiseen liittyviä etuja ja haittoja ohessa.

    Ylen rooli veturina ja mahdollistajana

    Ylen tehtävä on palvella kaikkia suomalaisia yhtäläisin ehdoin. Siksi Ylen tulee esimerkiksi sisältöjensä jakelussa huolehtia, ettei kenelläkään ole kohtuuttomia vaikeuksia käyttää yhtiön palveluja.

    Ylen on vietävä kehitystä eteenpäin yhä nopeammin muuttuvassa ympäristössä. Kansainväliset isot toimijat asettavat riman korkealle, ja ihmiset odottavat vaikkapa Yle Areenan palvelun olevan samaa tasoa kuin Netflixin ja Spotifyn.

    Ylen johdolla Suomessa voidaan tehdä jopa maailman mittakaavassa rohkeita ratkaisuja, kuten tehtiin digitelevisioon siirtymisen osalta vuosina 2001–2007.

    Kansainväliset isot toimijat asettavat riman korkealle.

    Tällä hetkellä mediakasvatus Suomessa kohdistuu pääosin lapsiin ja nuoriin. Siinä ovat mukana niin koulut, nuorisotyö, kirjastot kuin museoita ja järjestöjä. Aikuisten mediakasvatus sen sijaan on jäänyt vähemmälle, vaikka myös heillä on tarpeita kaikilla osa-alueilla: taidoissa käyttää, ymmärtää ja luoda mediasisältöjä sekä viestiä erilaisissa yhteyksissä.

    Yle voi tuottaa sisältöjä ja palveluja, joiden avulla kaikenikäiset ihmiset saavat mahdollisuuden oppia ja kehittää digitaalisia mediataitojaan.

    Yle voi myös vaikuttaa ihmisten motivaatioon positiivisella viestinnällä, joka korostaa digitalisaation mahdollisuuksia.

    Aivan konkreettisesti Yle voisi esimerkiksi tehdä lyhyitä opetusvideoita, jotka selittäisivät veroilmoituksen laatimista tai verkkopankin toimintaa. Yle voisi myös antaa alustan, jossa suomalaiset tarjoaisivat toisilleen itse tekemiään sisältöjä. Tässä vuorovaikutuksessa voisi syntyä aivan uusia suomalaisia yhteisöjä. Videopalvelu Yle Folk on yksi tällainen kokeilu.

    Digitasa-arvo on sekä yhteiskunnan että yksilön vastuulla

    Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus sanoo, että “jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen”.

    Yksilöä ei niinkään motivoi kansantalouden kasvu kuin oma onnellisuus ja tunne siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön. Jos motivaatio puuttuu, ei ihminen opi, tekivät yhteiskunta tai Yle mitä tahansa.

    Loputkin digitaalisen tasa-arvon esteet on poistettava.

    Suomessa digitaalisia palveluja on saatavilla paljon, ja suomalaiset osaavat niitä käyttää. Silti on toimittava aktiivisesti, jotta loputkin digitaalisen tasa-arvon esteet saadaan poistettua. Tämän jälkeen on ihmisen omalla vastuulla ja hänen tahtonsa varassa, kuinka hän nuo hyödyt lunastaa.

    Teknologian nopea kehittyminen edellyttää jatkuvaa uudistumista. Siksi myös digitaalisen tasa-arvon toteutumista on syytä arvioida säännöllisin väliajoin.

    Mikko Rusama
    Chief Digital Officer

    Pidempi versio tekstistä on julkaistu Ajatuksia ajasta, demokratiasta ja Ylestä -artikkelikokelmassa.

    Lue myös - yle.fi:stä poimittua

    • Roope Latvala - selkäänpuukotettu mies

      Miksi Roope Latvala lähti Children of Bodomista?

      Stonessa uransa aloittanut Roope Latvala on Suomen ehkä paras metallikitaristi. Tällä hetkellä hänen palveluksensa eivät kuitenkaan kelpaa kenellekään ja jopa vanhat ystävät ovat kääntäneet hänelle selkänsä. Alamäki alkoi keväällä 2015, jolloin Latvalan kerrottiin lähteneen Children of Bodomista. Se on Latvalan mukaan paskapuhetta. Nyt hän kertoo, mitä oikeasti tapahtui.

    • Suomen ainoa Miss Maailma Marita Lindahl on kuollut – lue puolison koskettava kirje

      Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut.

      Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut. Lindahl kuoli 21.3.2017. Hänen kuolemastaan ei ole tätä ennen kerrottu julkisuudessa lähiomaisten toiveesta, myöskään kuolinilmoitusta ei julkaistu. Muutama viikko sitten kävi ilmi, että Lindahlin puoliso Martti Kirsitie oli kirjoittanut kirjeen kuolleelle puolisolleen. KulttuuriCocktail sai kirjeen luettavakseen ja luvan julkaista sen.

    • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

      Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

      Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.